Muuttolintukatsaukset 2020

Amerikantavi Rovaniemellä

Jorma Halonen 19.5.2020

 

Lauantai, 16.5., toi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelle uuden lintulajin, kun Anssi Mäkinen löysi Rovaniemen Kuolajokisuulta amerikantavikoiraan.

Kolea, pohjoisten ilmavirtausten viikko ei tuonut linturyntäystä, mutta monet pitkämatkaiset muuttolinnut tulevat, kun niiden aika on – lähes säistä riippumatta.

Viikon aluksi, 11.5., Utsjoen kuuluisilta Sirman pelloilta osui lintuharrastajan kaukoputkeen tundrahanhi, joita Etelä-Suomessa nähtiin jo maaliskuussa satapäisinä parvina. Tämän Jäämeren rannikkoseutujen tundralinnun päämuutto suuntautuu Suomenlahtea pitkin ja Kaakkois-Suomen yli koilliseen. Lapissa nähdään yleensä vain yksinäisiä lintuja tai pikkuryhmiä.

Äärimmäisen uhanalainen kiljuhanhi ruokaili samoilla, Norjan puolella olevilla pelloilla muutamaa päivää myöhemmin. Kun havainto on tehty Suomen puolelta, se tulkitaan suomalaiseksi.

Käen kukuntaa ei liene vielä kuultu Lapissa, mutta yksinäinen yksilö nähtiin Kemijärvellä 12.5.

Amerikantavin sekä tundra- ja kiljuhanhen lisäksi uusina vesilintulajeina kirjattiin menneellä viikolla lapasotka Torniossa 13.5. ja pilkkasiipi seuraavana päivänä Rovaniemellä.

Torstai toi rantakurvin (Xenus cinereus) jonnekin Meri-Lapin alueelle, lauantai suosirrin Ylitorniolle ja Keminmaahan kromikaivoksen altaille, missä oli sunnuntaina myös karikukko.

Vähän kerrassaan pohjoista valtaava mustapääkerttu tavoitettiin Keminmaasta 16.5.

Sunnuntaina, 17.5., Jouko Kärkkäinen yhytti Kemin Tuhka-altaalta paikalliselle lintuyhdistykselle uuden lajin, lyhytvarvaskiurun. Se oli paikalla valokuvattavana ainakin maanantaina, jolloin Eero Pätsi kuvasi saman lajin Ranualla. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella lyhytvarvaskiuru on havaittu neljä kertaa aikaisemmin Utsjokea ja Enontekiötä myöten.

Toivottavasti kolea kevät alkaa muuttua oikeaksi kesäksi, niin että saamme ihastella myös myöhäiskevään muuttajia – oikeita kesälintuja.

 

Ennen varsin tavallinen pilkkasiipi on viime vuosikymmeninä taantunut ja luokitellaan nyt (2019) vaarantuneeksi. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Amerikantavi

Pohjoisamerikkalainen sorsa (Anas carolinensis), jota aikaisemmin pidettiin meikäläisen tavin (Anas crecca) alalajina (ssp. carolinensis). Nykylintutieteelle on tyypillistä, että yhtenä lajina pidettyjä alalajeja ns. splitataan eli erotetaan omiksi lajeikseen.

Oheisesta, Rovaniemen Kuolajokisuulla otetusta kuvasta näkyvät hyvin lajien väliset erot, kun tavi (edessä) ja sen amerikkalainen sukulainen (takana) ovat lähekkäin. Meikäläisellä tavilla on kyljessä selvästi erottuva valkea raita ja amerikantavilla on rinnan sivulla puolestaan valkoinen pystyjuova. Lisäksi tavallisen tavikoiraan päässä on juhlapuvussa selvästi erottuvia keltaisia juovia. Naaraiden toisistaan erottaminen lienee maastossa mahdotonta.

Amerikantavi ja meikäläinen tavi voivat risteytyä keskenään.

Amerikantavi muistuttaa elinympäristönsä ja elintapojensa suhteen euraasialaista sukulaistaan. Se on muuttolintu, joka pesii Pohjois-Amerikan pohjoispuoliskolla ja talvehtii eteläisellä.

Meri-Lapista on tiedossa yksi hyväksytty havainto: Tornio 2.6.2017. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella laji on tavattu kymmenkunta kertaa, Kuusamossa kahdesti ja Kainuussa kerran.

Rovaniemen Kuolajokisuun amerikantavi (takana) täkäläisen sukulaisensa kanssa. – Kuva: Vesa Nivala.

 


Harvinaisten lintujen suma toukokuun alussa

Jorma Halonen 12.5.2020

Lintuharrastajat olivat tuskin tointuneet Meri-Lapin vappuaaton harmaasirkusta, kun jatkoa seurasi: ruostesorsa, isokirvinen, sitruunavästäräkki, niittysuohaukka ja idänturturikyyhky.

Harmaasirkku ja Ivalon idänturturikyyhky (9.5.) ovat niin harvinaisia, että havaintojen virallistuminen edellyttää valtakunnallisen harvinaisuuskomitean (RK) käsittelyä.

Tornion ruostesorsan (4.5.) ja niittysuohaukan (8.5.), Keminmaan isokirvisen (5.5.) sekä Ivalon sitruunavästäräkin kohdalla riittää, että alueelliset harvinaisuuskomiteat (ARK) hyväksyvät ne.

Maanantaina, 4.5., löytyi Torniosta tiibetinhanhi sekä Ylitorniolta ja Rovaniemeltä sepelhanhi. Seuraavana päivänä yllätykset jatkuivat Ylitornion Taroniemen liejukanalla.

Sinipyrstöä on totuttu pitämään hyvin eksoottisena Kuusamon ja Värriön lintuna, mutta parina viime vuonna laji on löytynyt kevät- ja kesäkaudella Inarista, Kemijärveltä, Kittilästä, Pelkosenniemeltä, Posiolta, Rovaniemeltä ja Sodankylästä. Tämän kevään ensi havainto tuli Rovaniemen Ternunpaloilta 9.5.

Vallitseva, kolea, pohjoinen ilmavirtaus on pakottanut osan saapuneista linnuista paluumatkalle, niin että vielä äsken siivekkäitä kuhisseet pihapiirit, peltoaukeat ja metsänreunat ovat huomattavasti hiljentyneet.

Harvoilla tänne ehtineillä metsäkirvisillä, leppälinnuilla, pajulinnuilla, kirjosiepoilla ja pääskyillä on ainakin vähän aikaa hankaluuksia löytää sopivaa syötävää. Sen sijaan vesilinnut ja kahlaajat pärjäilevät sulissa vesissä tai niiden partailla.

Huhti-toukokuun vaihteen 33 uutta lintulajia viikossa vaihtui toukokuun ensimmäisellä ehjällä viikolla 26 uuteen tulijaan, joka sekin on iso määrä.

Hyönteissyöjälintujen päämuutto on vielä edessä, mutta sitä odotellessakin kannattaa olla tarkkana luonnossa.

 

Hauskasti käkättävä pikkulokki kotiutui sekä Tornioon että Rovaniemelle 4.5. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Sitruunavästäräkki

Aasialainen laji, jonka esiintymisalue on viime vuosikymmeninä laajentunut kohti Eurooppaa. Meillä sitruunavästäräkki on hyvin tuore tulokas.

Laji on kosteiden niittyjen ja kostean, pensaikkoisen tundran asukas.

Pesä on useimmiten mättään kupeessa. Munia on 4-7 kpl.

Syö selkärangattomia eläimiä.

Pienen populaatiokoon (5-30 paria) tähden sitruunavästäräkki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Talvehtii eteläisessä Aasiassa.

Kevätmuuttokauden kaikkien hyväksyttyjen sitruunavästäräkkihavaintojen tuloajat ovat seuraavat:

1996: 10.6. (LLY)

1998: 21.5. (Xenus)

2011: 19.6. (Xenus)

2012: 24.4. (Xenus)

2014: 27.5. (LLY)

 

Sitruunavästäräkkikoiras Ivalon Mellanaavan jätevedenpuhdistamolla 5.5. Laji muistuttaa keltavästäräkkiä, mutta koiraan pää on kokonaan kirkkaan keltainen. – Kuva: Jessica Jyränkö.

 


Sorsia, rastaita ja kahlaajia

Jorma Halonen 6.5.2020

 

Huhti-toukokuun vaihteessa vesien sulapaikat täyttyivät sorsista, vähäiset pellonreunojen pälvipaikat rastaista, mutta isot kuoviparvet joutuivat talvista maisemaa ihmetellessään seisoskelemaan jäillä.

Pääsiäismaanantaista alkaneella viikolla (13.-19.4.) Lapissa kirjattiin yhdeksän uutta muuttolintulajia ja seuraavalla viikolla kuusitoista. Viime viikolla vauhti kiihtyi: ensi kertaa havaittuja kevätmuuttajia tuli peräti 30.

Niistä neljätoista tavattiin vain Meri-Lapissa; osa oli melkoisia harvinaisuuksia, kuten mustapyrstökuiri (27.4.), harmaasirkku (30.4.), punasotka (1.5.) ja ristisorsa (2.5.). Vappuna Torniosta löytynyt jalohaikara oli nähty Inarissa jo 9.4.

Uuttukyyhkyn kohdalla tilanne oli toisinpäin, kun Meri-Lapin ensi havainto tehtiin 21.3. ja Rovaniemeltä laji tavoitettiin vasta vappuaattona. Ero johtuu ainakin osittain siitä, että uuttukyyhky esiintyy vakituisesti Perämeren pohjukassa, mutta on pikku harvinaisuus muualla Lapissa.

Jotkut uudet tulijat todettiin samana päivänä tai peräkkäisinä päivinä niin Meri-Lapissa kuin muualla Lapissa: kivitasku, silkkiuikku, kapustarinta, valkoviklo, sepelrastas, mustalintu ja metsäkirvinen. Viikon lintu, pikkukuovi, ehti Rovaniemelle vappuna, seuraavana päivänä Keminmaahan ja Tornioon.

Tämän kevään todellinen muuttoryntäys on yhä edessä. Pihat, pellot, metsänreunat ja nopeasti laajenevat vesien sulapaikat täyttyvät siivekkäästä elämästä lähipäivinä. Saapuneita kevätmuuttajia tulee paljon lisää, ja yhä uudet tulijat liittyvät joukkoon. Kohta kirjosiepot tutkivat pihapönttöjä!

Haarapääsky ehti koleasta keväästä huolimatta Rovaniemelle huhtikuun lopussa.

 

VIIKON LINTU

Pikkukuovi

Hyvin samannäköinen kuin tuttu kuovi. Pesii Islannista Aasian luoteisosaan ja Pohjois-Amerikan pohjoisosista Aasian koillisnurkkaan.  Meillä se on Pohjois-Suomen ja Pohjanmaan lintu.

Karujen avomaiden laji, joka esiintyy niin soilla kuin tunturinummilla. Etenkin Pohjanmaalla siitä on tullut myös peltolintu.

Pesä maassa. Neljä munaa.

Ravintona ovat pesimäaikana etenkin marjat ja hyönteiset, muuttomatkoilla monenlaiset selkärangattomat eläimet.

Suomen 30 000-50 000 parin pesimäkanta on arvioitu elinvoimaiseksi (2019).

Kutsuääni on nopea kjy-ky-ky-ky-ky-ky. Sen perusteella helppo erottaa kuovista. Laulu alkaa kuovimaisesti, mutta kiihtyy pian kimeäksi pilinäksi.

Vähälukuisten rengaslöytöjen perusteella pikkukuovimme näyttäisivät talvehtivan Lounais-Euroopassa tai Länsi-Afrikassa (Suomen rengastusatlas I).

Viime vuosien tuloaikoja:

2016: 1.5. (LLY)

2017: 2.5. (Xenus)

2018: 23.4. (Xenus)

2019: 23.4. (LLY)

Hyvin kuovin näköisellä pikkukuovilla on päälaella kaksi leveää, tummaa pitkittäisraitaa. Paras ja helpoin ero on ääni.

 


Iso pikkukajavaparvi Utsjoella

Jorma Halonen 27.4.2020

 

Yksi lintukevään yllättävimmistä muuttoilmiöistä koettiin Utsjoen keskustaajamassa 22.4., kun 61 pikkukajavan parvi lensi Utsjoen laaksoa pohjoiseen ja kääntyi sitten Tenojokea seuraten koilliseen.

Keväästä 2010 alkaen on Lapista tiedossa vain kuusi kevätmuuttohavaintoa pikkukajavasta ja joka kerta vain yhdestä yksilöstä.

Lintutiede tuntee 1800-luvun lopulta lähtien neljä kevättä, jolloin voimakkaat länsituulet ovat painaneet Norjan rannikolla muuttaneita pikkukajavia joukoittain Suomeen, 1927 arvioiden mukaan tuhansia. Viimeisin näistä oli 1962, jolloin muoniolainen Olli Soutukorva yhdessä muiden savottamiesten kanssa ihmetteli helmikuun lopussa noin 50 pikkukajavan parvea Enontekiön Pienajänkän maastossa.

Vuosi sitten Suomen Luonto -lehden blogisti Samuli Haapasalo surkutteli Pohjois-Norjassa toteamaansa pikkukajavakatastrofia: kymmenien tuhansien parien yhdyskunnat olivat autiona tai lähes autiona. Suurimmiksi syiksi hän arveli ilmastonmuutoksen ja liikakalastuksen aiheuttamaa ravintopulaa.

Muiden muuttolintujen osalta kevät on aavistuksen vauhdittunut. Mennyt viikko toi Lappiin toistakymmentä uutta muuttajaa, Meri-Lappiin useita vesilintu- ja muuhun Lappiin petolintulajeja.

Meri-Lapissa jo oikeastaan vakiintunut arosuohaukka kirjattiin tänä keväänä ensi kerran 22.4. ja samana päivänä myös Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella. Viikon lintu, sääksi, tuli Keminmaahan 22.4. ja Rovaniemelle kaksi päivää myöhemmin.

Talvisiin olosuhteiseen nähden hämmästyttävän varhainen kuikka viiletti luoteeseen, vastatuuleen, Muonion Kutunivassa viime sunnuntaina, 26.4.

Vapun aikoihin saamme mitä todennäköisimmin kokea todellisen muuttolinturyntäyksen.

 

Tuoreimman uhanalaisuusluokituksen mukaan nokikana on käynyt erittäin uhanalaiseksi. Lapin tämän kevään tähänastiset havainnot ovat Torniosta.

 

VIIKON LINTU

Sääksi

Yksi maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Tavataan pesivänä tai talvehtivana kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomessa esiintyy koko maassa.

Edellyttää elinympäristöltään sopivia kalavesiä sekä pesimäpuita, tukeva- ja tasalatvaisia. Meillä pesii lähes aina männyn latvassa, mutta esimerkiksi Floridasta tunnetaan pesintä kauppakeskuksen parkkipaikan ison valopylvään päältä.

Isossa risupesässä on useimmiten kolme munaa.

Syö miltei pelkästään kalaa.

Sääksi eli kalasääski on ollut lintututkijoiden tehotarkkailussa vuodesta 1971. Pesivä kanta on vakaa: noin 1200 paria.

Tavallisin ääni on linnun isoon kokoon verrattuna mitätön pjyp.

Ylivoimainen enemmistö talvehtivista, suomalaisista rengaslinnuista on löydetty Länsi-Afrikasta Saharan ja Guineanlahden väliseltä alueelta (Suomen rengastusatlas I).

Viime vuosien tuloaikoja (kaikki Meri-Lapin alueelta):

2016: 16.4. (Xenus)

2017: 25.4. (Xenus)

2018: 18.4. (LLY)

2019: 20.4. (Xenus)

Sääksi eli kalasääski on komea, kotkien jälkeen suurin päiväpetolintumme.

 


Lintujen muuttoryntäyksen esimakua

Jorma Halonen 22.4.2020

 

Viime sunnuntai, 19.4., oli tämän kevään paras lintujen muuttopäivä uusien lajien perusteella: Meri-Lapissa kirjattiin seitsemän ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella kuusi uutta tulokasta. Näistä meriharakka, kuovi ja taivaanvuohi tavattiin kummallakin alueella.

Lapin kahden lintutieteellisen yhdistyksen alueilta on BirdLife Suomen Tiira-havaintopalveluun ilmoitettu menneeltä sunnuntailta 460 havaintoa miltei neljästä tuhannesta lintuyksilöstä, kun edellisten kuuden päivän keskiarvo oli 1773 yksilöä. Näissä luvuissa ovat mukana kaikki ilmoitetut linnut, eivät vain muuttolinnut.

Pääsiäispyhien jälkeen lintumuutto käytännöllisesti katsoen pysähtyi ja muutamaan päivään ei tavattu yhtään uutta muuttolintulajia. Maanantaina, 20.4., LLY:n alueelle oli saapunut naakka ja hippiäinen mukaan lukien 55 muuttolintulajia, kun esimerkiksi 2014 vastaava luku oli 80 ja edellisten kymmenen kevään keskiarvo 62.

Alussa mainitsemieni kolmen lintulajin lisäksi sunnuntain uusia tulokkaita olivat Meri-Lapissa tavi, muuttohaukka, selkälokki ja punakylkirastas, LLY:n alueella merimetso, hemppo ja pohjansirkku.

Viimeksi mainittu löytyi Utsjoen Mieraslompolasta. Muualta Suomesta oli tuolloin tiedossa vain kuusi pohjansirkkua. Pohjansirkkukantamme on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä kolmannekseen entisestä.

Pohjansirkkuakin uhanalaisempi pulmunen on ollut tänä keväänä runsaslukuinen. Toistaiseksi sekä Meri-Lapista että muualta Lapista on ilmoitettu kummastakin vähän yli 3300 yksilöä. Se on kuitenkin vähän verrattuna Hailuodon 40 000 pulmuseen (19.4.).

Pohjoisenpuoleiset tuulet pidättelevät lintumuuton ryöpsähtämistä täyteen vauhtiin, mutta eteläisemmän Suomen muuttolintumassoista osa tullee tänne vielä ennen vappuviikon jättimuuttoa.

Meriharakoita on nähty Pohjois-Pohjanmaalla paljon tavallista enemmän. Tämä heijastunee lähiviikkoina myös Lappiin.

 

VIIKON LINTU

Hippiäinen

Pesii lähes koko Euroopassa, laikuittain Aasiassa Japania myöten. Meillä esiintyy runsaana napapiirille asti ja siitä harventuen vähän Muonio-Sodankylä-linjan pohjoispuolelle.

Kuusikoiden ja kuusivaltaisten sekametsien asukas.

Pyöreähkö pesä on lähes aina kuusen vaakasuoran oksan alapuolella. Munia on yleensä 8-11 kpl pesintää kohti. Pesyeitä on kaksi. Ne menevät osittain päällekkäin, niin että naaras on jo munimassa uuteen pesään, kun koiras vielä ruokkii edellistä poikuetta.

Ravintona erilaiset pienet selkärangattomat, kylmänä aikana suureksi osaksi niiden munat ja kotelot, joita se etsii havupuiden neulasten lomasta.

Pesivä kanta vaihtelee voimakkaasti talvien ankaruuden mukaan: 600 000–1,6 miljoonaa paria.

Äänet ovat hyvin korkeita ja hentoja. Iäkkäiden ihmisten on niitä vaikea kuulla. Laulua voisi kuvailla vaikka näin: siisisy-siisisy-siisisy-ssirrr.

Ehkä noin puolet pesimäkannasta talvehtii. Ankarien talvien aikana lähes kaikki tänne jääneet voivat kuolla. Lounaismuuttaja. Pitkämatkaisimmat rengaslinnut on löydetty Välimeren maista. Varhaisimpien muuttajien varmoja tuloaikoja on talvehtivien lintujen tähden mahdoton (Xenus) tai vaikea (LLY) todeta. Tässä viime vuosien tuloaikoja LLY:n alueelta.

2016: 3.4.

2017: 6.4.

2018: 17.3.

2019: 3.4.

Hippiäinen on Euroopan pienin lintu, kuten kuvasta voi päätellä.

 


Kevät harppasi ja hyytyi jälleen

Jorma Halonen 15.4.2020

 

Viime viikko kasavatti saapuneiden muuttolintulajien määrää reippaasti, mutta muuttui sitten sakeiden lumisateiden ansiosta kunnon takatalveksi. Vaikka Lappiin on saapunut lukuisia yllättävän varhaisia tulijoita, maastossa on siivekkäitä varsin vähän.

Västäräkki lienee menneen viikon odotetuin muuttaja. Inarissa se keikutteli pyrstöään jo 8.4., Merilapissa kaksi päivää myöhemmin.

Pääsiäisviikko toi Merilappiin useita haukkalajeja. Keskiviikkona, 8.4., kirjattiin sinisuo-, tuuli- ja ampuhaukka, kiirastorstaina ruskosuohaukka ja piekana, joka ehti Utsjoelle jo maaliskuussa (30.3.).

Merilappiin on tullut jo kymmenittäin merihanhia, muttei yhtään metsähanhea, saati lyhytnokkahanhea. Nuo jälkimmäiset on merkitty saapuneiksi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella 8.4. Ranualla ja Rovaniemellä (metsähanhi) sekä 11.4. Ylitorniolla, missä kierteli peräti kolme lyhytnokkahanhea.

Merilapissa melko tavanomainen luotokirvinen on LLY:n alueella harvinaisuus, joka tavallisena keväänä nähdään kerran, tällä kertaa Muonion Kutunivassa 9.4. Mahdollisesti myös edellisenä päivänä Inarin Kettujoella tavattu kirvinen oli samaa lajia.

Luotokirvisen kanssa samana päivänä tuli toinen harvinaisuus Inariin: jalohaikara. Sen sukulainen, harmaahaikara, tavoitettiin Kemin Rytikarista päivää aikaisemmin, 8.4.

Viikon lintu, laulurastas, ennätti tänä keväänä Tornioon poikkeuksellisen varhain, 12.4. Yhtä aikainen havainto on Simosta vuodelta 1991, vielä aikaisempi Utsjoelta 7.4.2015.

Pääsiäispäiville tuli pari makupalaa: 12.4. kangaskiuru Kemissä ja 13.4. mustaleppälintu Ranualla.

Kun tämä takatalvi on selätetty, muuttolintujen vyöry tulee olemaan melkoinen!

Västäräkin tulo pihapiiriin on kevään kohokohtia.

 

VIIKON LINTU

Laulurastas

Esiintymisalue ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Brittein saarilta Keski-Aasiaan. Runsas ja yleinen koko Suomessa.

Suosii seka- ja kuusimetsiä, joissa on runsas aluskasvillisuus.

Pesä on lähes aina pikku kuusessa. Munia on useimmiten viisi.

Syö monenlaisia pieniä, maasta löytyviä selkärangattomia, syksyllä myös marjoja.

Kuuluu runsaimpiin lintulajeihimme: 12:s. Parimäärä 800 000-1,4 miljoonaa.

Laulu voimakasta, kaunista ja verkkaisen juttelevaa sekä samoja aiheita toistelevaa.

Talvehtii suomalaisen rengasaineiston perusteella (Suomen rengastusatlas II) Lounais-Euroopassa, runsaimmin Espanjassa ja Italiassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2016: 22.4. (Xenus)

2017: 25.4. (LLY)

2018: 18.4. (LLY)

2019: 21.4. (Xenus)

Laulurastaan vaatimaton höyhennys on päältä harmahtavan ruskea, alta vaalea ja tummatäpläinen.

 


Mustajoutsen Ylitorniolla

Jorma Halonen 9.4.2020

 

Koko Suomen ja samalla Lapin tämän vuoden ensimmäinen mustajoutsen huomattiin Ylitornion Kuivakankaan ja Kaulirannan kylien edustalla makaamassa Tornionjoen jäällä maanantaina, 6.4. Sysimustan lintu poikkesi räikeästi lähellä olevasta valkoisesta kansallislinnustamme.

Monet paikalliset ihmiset ihmettelivät kummajaista, joka on alun perin Australian ja Tasmanian asukas. Kenties Ylitornion mustajoutsen oli lähtenyt sukulaisten matkaan jostain Pohjanmeren seuduilta.

Kaupunkilintuja tuttu, kirkuva naurulokki piipahti maaliskuun viimeisenä päivänä Rovaniemen Ounaskosken sulan partaalla, ja runsaan viikon päästä se käväisi uudelleen. Merilapista ei vielä ole naurulokkitietoja tältä keväältä.

Huhtikuun alussa vaikutti siltä, että kevät on peruutettu, mutta jotain pientä muuttoliikettä lintumaailmassa on sentään tapahtunut.

Perjantaina, 3.4., voitiin sinisorsa vihdoin kirjat saapuneeksi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelle, kun Posion keskustan tuntumaan ilmaantui yksinäinen koiras. Samana päivänä kevään ensimmäinen suopöllö ja nokkavarpunen merkittiin muistiin Merilapissa.

Merilappiin jo 18.3. tullut merihanhi löytyi 4.4. Pellon Nivanpäästä nököttämässä yksinään muuten tyhjän sulan partaalla.

Koronakevään Suomi on poikkeuksellisen eriarvoinen muuttolintujen suhteen. Kun 4.4. Oulussa tavattiin Suomen varhaisin sinipyrstö ja sitä seuraavana päivänä maamme tämän kevään ensimmäinen sinirinta Kuusamossa, niin täällä pohjoisimman Suomen talvessa on hädin tuskin peippomuutto päässyt vauhtiin!

Kun naurulokit lähiaikoina valtaavat kirkunallaan Kemin, Tornion ja Rovaniemen voi hyvällä syyllä sanoa, että kevät on tullut kaupunkeihin. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Mustajoutsen

Vähän laulujoutsenta pienempi mustajoutsen on Australian ja Tasmanian lintu, jota on siirretty Uuteen-Seelantiin ja tuotu tarhalinnuksi Eurooppaan. Istutettuna mm. Islannissa, Puolassa ja Alankomaissa.

Pesii matalissa järvissä, usein suurina yhdyskuntina, joissa voi olla tuhansia pareja Munia tavallisesti viidestä kuuteen..

Luonnonvarainen kanta Australiassa ja lähiseuduilla on elinvoimainen.

Syö vesi- ja rantakasveja.

Paikkalintu, mutta tarhakarkulaisia tavataan eri puolilla Eurooppaa.

Mustajoutsen on tavattu useita kertoja niin Meri-Lapissa kuin muualla Lapissa. Tuorein havainto ennen tätä vuotta on viime syyskesältä Kolarista.

 


Kevät keikkuen tulevi

Jorma Halonen 4.4.2020

 

Tammikuun lopussa alkanut lintujen kevätmuutto on ollut säiden mukaan keikkuvaa: hyvin aikaisia tulijoita, tauko, pikku ryntäys, tauko…

Oheinen pylväsdiagrammi kuvaa hyvin tilannetta. Helmikuu eteni tasatahtia, samoin maaliskuun alku. Maaliskuun toisella kolmanneksella Meri-Lappi repi kaulaa, joka sitten kuun lopulla tasoittui jonkin verran. Nyt ollaan taas suvantovaiheessa.

Varhaiskevään muuttajia, lajimäärä (Xenus=sininen, LLY=punainen). 1=tammikuu, 2=helmikuu, 3=1.-10.3., 4=11-20.3., 5=21.-30.3.

Merimetso ilmestyi Kemiin sunnuntaina, 22.3. Telkkiä, isokoskeloita, kanadanhanhia ja sinisorsia tuli seuraavina päivinä – sinisorsaa lukuun ottamatta myös muualle Lappiin.

Töyhtöhyypästä on Meri-Lapista useita havaintoja 25.3. alkaen, muualta Lapista vasta yksi: 27.3. Tornionjoen jäällä Pellossa makasi matalana hyyppä, jonka töyhtö väpätti kovassa luoteistuulessa!

Perjantai, 27.3., toi Kemiin peukaloisen ja tunturikiurun, Kolariin kurkiparin sekä Kemijärvelle ennätysaikaisen pajusirkun (aikaisempi ennätys 4.4.).

Kaksi päivää myöhemmin Kemin Tuhka-altaalta tavoitettiin Lapissa vähälukuisena esiintyvä hemppo. Sen lähisukulainen, niin ikään pohjoisessa vähälukuinen tikli on toistaiseksi tavattu Simossa (15.3.), Kemijärvellä (25.3.) ja Rovaniemellä (31.3.).

Varpushaukka talvehtii yleisesti ainakin eteläisessä Lapissa, joten sen muuton alkamista on vaikea todeta. 29.3. Ivalossa ruokintapaikan lintuja hätistellyt koiras oli kuitenkin selvästi muutolta saapunut. Lapin haukkamuuton alkuun merkittiin myös seuraavan päivän piekana Utsjoelta.

Ennustukseni mukaisesti mustarastaita ja peippoja saapui viime viikon mittaan eteläisen Lapin pihapiirien ruokinnoille. Jo aikaisemmin Meri-Lapissa kirjatut sepelkyyhky, kiuru ja kottarainen ehättivät nyt myös Tornionlaaksoon ja Rovaniemelle.

Töyhtöhyyppä

 

VIIKON LINTU

Harmaapäätikka

Euraasialainen tikka, jonka esiintymisalue ulottuu Ranskasta läpi Keski-Aasian Isolle valtamerelle. Meillä eteläisimmän Suomen lintu, jonka yhtenäinen levinneisyys ulottuu Pori-Joensuu-linjalle. Lisäksi laji on levittäytynyt Ruotsista Tornionlaakson kautta Pohjois-Suomeen, missä pesii harvakseltaan.

Vanhojen lehti- ja sekametsien laji, joka Lapissa tyytyy havumetsien lehtipuulaikkuihin, lähinnä haavikoihin.

Pesä on useimmiten haavassa. Munia tavallisesti kuudesta kahdeksaan..

Keväthuuto on kauaskantava, loppua kohti hidastuva ja laskeva kyyk-kyyk-kyyk-kyyk kyyk kyyk. Pärrytys on lyhyt ja heikko.

Pääravintona muurahaiset, niiden munat ja toukat, mutta syö myös muita hyönteistoukkia. Käy talviaikaan yleisesti ruokintapaikoilla.

Pesivä kanta on kasvanut viime vuosikymmeninä ja on nykyään 3 000-4 000 paria.

Kiertelee jonkin verran syyskuulta huhtikuulle.

 

Harmaapäätikka

 


Tuhansittain urpiaisia

Jorma Halonen 24.3.2020

 

Helmikuun alusta tämän kirjoittamishetkeen mennessä BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään oli ilmoitettu Lapin alueelta reilusti yli 10 000 urpiaista ja lähes 400 tundraurpiaista.

Vastaavan tason urpiaisen kevätmuutto on todettu viisi vuotta sitten, mutta viimevuotiseen verrattuna lukemat ovat nyt noin kolmikymmenkertaiset!

Urpiainen on epäsäännöllisesti esiintyvä osittaismuuttaja, mistä syystä sitä ei yleensä lueta varsinaisiin muuttolintuihin, joita puolestaan esittelee oheinen taulukko. Meri-Lapin alueella todetuista kuudestatoista ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueen neljästätoista kevätmuuttajasta on siihen valittu tärkeimmät.

Urpiaisen ohella on yli tuhanteen havaittuun yksilöön yltänyt toistaiseksi vain taviokuurna (1393). Harmaalokkien ja laulujoutsenten tänne tulleiden yksilöiden määrät lasketaan sadoissa, pulmusen kymmenissä. Muista on vain hajahavaintoja.

Lähes kaikki harmaalokit ovat toistaiseksi Meri-Lapin alueella, kun taas pulmusia ja taviokuurnia on yhytetty miltei pelkästään LLY:n alueella.

On aika outoa, että esimerkiksi Satakunnan tuhatpäisistä ja Oulun seudun sadoista hanhista on toistaiseksi lentänyt Meri-Lappiin yksi ainoa merihanhi, LLY:n alueelle ei sitäkään! Toisaalta Lapissa on hanget korkeat nietokset, joten toistaiseksi tänne on turha tulla.

Lähipäivät muuttanevat tilanteen niin, että pieniin pälviin ja sulapaikkoihin tyytyvien, lunta ja jäätä pelkäämättömien muuttolintujen laji- ja yksilömäärät alkavat kasvaa. Mustarastaita ja peippoja ilmestynee pihapiireihin sekä telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia pieniin avovesiin.

 

Varhaismuuttajia Xenus LLY
Pulmunen 10.3. 31.1.
Taviokuurna 23.2. 5.2.
Merilokki 12.2.
Harmaalokki 22.2. 17.3.
Merikotka 20.3. 23.2.
Laulujoutsen 28.2. 6.3.
Mustavaris 21.3. 2.3.
Isokoskelo 23.3. 2.3.
Sepelkyyhky 10.3.
Kiuru 10.3.
Nokkavarpunen 10.3.
Hiirihaukka 14.3.
Luotokirvinen 14.3.
Merihanhi 18.3.
Kottarainen 20.3.
Telkkä 23.3.

 

Tundraurpiainen on hyvin vaalea, ja sen selkäpuoli on harmahtavan viiruinen. Otsalla on punainen täplä urpiaisen tavoin.

 

VIIKON LINTU

Tundraurpiainen

Pohjoisen tundran ja tunturikoivuvyöhykkeen pesimälaji Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa, meillä Tunturilapissa.

Esiintyy koivu- ja pajuvyöhykkeessä rinnan lähisukulaisensa urpiaisen kanssa.

Äänet samanlaisia kuin urpiaisella: lentoääni dšu-dšup, dšu-dšup ja laulu voimakasta surinaa.

Huolellisesti rakennettu, paksuseinäinen pesä on puussa tai pensaassa, samanlainen kuin urpiaisen. Munia 4-6 kpl.

Ravintona ovat monenlaiset siemenet, kesällä pääasiassa hyönteiset.

Pesimäkanta vaihtelee: 2 000 – 10 000 paria.

Epäsäännöllinen osittaismuuttaja, joka esiintyy yleisesti urpiaisen seurassa, mutta joskus jopa parinkymmenen yksilön lajipuhtaina parvina.

Risteytyy yleisesti urpiaisen kanssa.

 


Lunni Kemijärvellä

Jorma Halonen 10.3.2020

 

Runsaat lumisateet viime perjantaita vasten yöllä, Kemijärven Raajärvellä lumiauraa ajanut Ari Ruopsa ja tiellä kyhjöttänyt nuori lunni – siinä ainekset yhteen tämän vuoden järisyttävimpään lintuhavaintoon!

Huomaavainen lumiauran kuljettaja pysäytti autonsa ja siirsi pienen merilintuesteen penkan päälle, mistä sen jonkin ajan kuluttua huomasi Heikki Silvola. Hän yritti ottaa linnun kiinni, mutta epäonnistui. Asia kiinnosti Silvolaa niin paljon, että hän palasi paikalle ja onnistui saamaan tavin kokoisen ruokkilinnun näppeihinsä.

Hiihtolomalta Etelä-Suomesta palaava, tunnettu kemijärveläinen lintumies Pirkka Aalto sai lunnin mukaansa Arto Juujärven välityksellä matkansa varrelta. Lintuharvinaisuus on piristynyt Aallon hoivissa tarjotun kalaruoan myötä ja päätynee rengastettuna johonkin sopivaksi katsottuun sulaan.

Koskaan ennen ei lunni ole päässyt Lapin lintutieteellisen yhdistyksen kevätmuuttolistalle!

Harmaalokkimuutto käynnistyi jo 22.2., kun Tornion Kuusiluodonselällä nähtiin 27 yksilöä, mikä selvästi ylitti koko talven Meri-Lapissa viipyneiden lokkien määrän. Samana päivänä Keminmaan Isohaaran sulan vaiheilla oli vanha, mustaselkäinen merilokki.

Laulujoutsenen ihan oikea kevätmuutto pääsi vauhtiin 28.2., jolloin Kemin Kuivanuoroon oli saapunut todennäköisesti lähistöllä talvensa viettänyt nelilapsinen perhe. 4.3. Kemissä yhytettiin viiden yksilön muuttoparvi, ja kaksi päivää myöhemmin Ylitorniolla muutti kaksi kansallislintua koilliseen.

Isokoskelon ensimmäiset tulijat ovat tavallisesti pariskuntia tai koiraita, mutta 2.3. Ylitornion Vuennonkoskella tavattiin kaksi naarasta.

Urpiaisen muutto on ollut runsasta ja vilkasta. Helmikuun puolivälin jälkeen on satapäisiä parvia nähty eri puolilla Lappia.

 

Nuoren lunnin nokka ei ole yhtä korkea ja värikäs kuin aikuisen. – Kuva: Pirkka Aalto.

 

VIIKON LINTU

Lunni

Esiintyy Atlantin ja Jäämeren rannikoilla Pohjois-Euroopassa, Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan koillisosassa. Eteläisimmät pesimäseudut ovat Ranskan Bretagnessa ja Yhdysvaltain Mainessa. Meillä nykyään satunnaisharhailija (pesii Suomelle kuuluneessa Petsamossa).

Lunnit pesivät suurissa yhdyskunnissa ruohikkoisilla rannikkojyrkänteillä.

Pesä on maaonkalossa, munia yksi.

Syö pääasiassa kaloja, jotka se pyydystää avomereltä. Poikaselle ruokaa vievän emon värikkäässä nokassa voi olla yhdellä kertaa jopa 60 kalaa siististi poikittain.

Ääni röhkivä.

Muuttolintu, joka talvehtii avomerellä Välimerellä asti.

Ruokkilintuihin kuuluvan lunnin ennen runsas kanta on vaarantunut.

Meri-Lapista on tiedossa kaksi ja muualta Lapista yhdeksän rariteettikomitean hyväksymää lunnihavaintoa (1980-2005). Yksi havainto on joulukuun lopusta, yksi helmikuulta ja loput tammikuulta.

 


Mustavaris Ranualla

Jorma Halonen 3.3.2020

 

Kevään ensimmäinen mustavaris tuli Ranuan poliisiasemalle maanantaina, 2.3. Vuosi sitten laji nähtiin samassa paikassa päivää myöhemmin, mutta silloin ei ollut karkausvuosi!

Mustavarista nähdään nykyään harvakseltaan, Meri-Lapissa jonkin verran enemmän kuin muualla Lapissa. Sen pieni sukulainen, naakka, puolestaan runsastuu nopeasti. Se on jo vuosia talvehtinut Rovaniemellä, Ylitorniolla ja Pellossa sekä parina viime talvena myös Sodankylässä. Sen sijaan Kemijärvellä 11.2. nähty viiden linnun parvi oli muuttaneita.

Taviokuurna on ehtinyt jo koko Lappiin. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta on Tiiraan kirjattu 48 havaintoa lähes kahdestasadasta yksilöstä, mutta Meri-Lapista on toistaiseksi vain yksi havainto yhdestä kuurnasta.

Tammi-helmikuun vaihteen tienoilla Inarissa, Enontekiöllä ja Rovaniemellä tehtiin muutama outo havainto mitä ilmeisimmin Jäämereltä harhautuneista linnuista, joita ei voi pitää oikeina kevätmuuttajina.

Kolmesta merisirrihavainnosta 30.1.-1.2. oli Lapin Kansassa kirjoitus 5.2.2020.

Heti merisirrihavaintojen jälkeen, 2.2., Inarin Juutuanvuonon pohjoisrannalla nuori riskilä lensi ikkunaan, kyhjötti hetken hangella, mutta lähti sitten juoksuun, nousi siivilleen ja katosi. Onneksi näkijä Mia Hirvi ehti saada kummajaisesta lajinmäärityksen kannalta riittävän hyvän kuvan.

Riskilä on merilintu, kuten oheisesta viikon lintu -laatikosta selviää. Se pesii Meri-Lapissa, mutta Lapin sisämaasta tunnetaan kautta aikojen vain muutama havainto, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat talvikaudelta.

Ivalossa 11.2. seikkaillut ja hoitoon otettu pilkkasiipi lienee sama lintu, joka nähtiin joulukuussa Kettujoen sulassa.

 

Vanha riskilän höyhenys on valkoisia siipilaikkuja lukuun ottamatta sysimusta. – Kuva: Anja Akujärvi.

 

VIIKON LINTU

Riskilä

Esiintyy pesivänä kallioisilla merenrannoilla katkonaisesti ympäri pohjoisen pallonpuoliskon arktisilta alueilta Brittein saarille ja Pohjois-Amerikan itärannikolla Kanadan ja Yhdysvaltain rajaseudulle. Suomessa kaikilla merialueilla.

Suosii ulkosaariston kallio- ja kivikkosaaria.

Pesä on kallionhalkeamassa tai kivikon onkaloissa. Munia on tavallisesti kaksi.

Pääravintona ovat pienet kalat, mutta syö myös leväkasvustojen pikkueläimiä.

Riskilä on maamme runsain ruokkilintu. Sen pesivä kanta on noin 18 000 paria. Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (2019) laji on luokiteltu vaarantuneeksi.

Äänet ovat hentoja tai viheltäviä.

Muuttolintu, joka talvehtii eteläisellä Itämerellä.

Viime vuosien tuloaikoja:

2014: 27.5.

2016: 29.5.

2018: 20.5.

2019: 26.5.

 


Lintujen kevätmuutto alkanut

Jorma Halonen 28.2.2020

 

Omituinen talvi, jota ei eteläisessä Suomessa edes ehtinyt olla, alkaa varhaisimpien muuttolintujen osalta vaihtua kevääksi. Ensimmäisiä paluumuuttajia Lappiin ovat olleet mm. pulmunen, taviokuurna, merilokki ja merikotka.

Monia, ennen tyypillisiä muuttolintulajeja jäi syksyllä Suomeen. Yhteensä sadattuhannet tukkasotkat, telkät, harmaalokit, räkättirastaat ja peipot viettivät talvensa maassamme.

Talvehtijoiden joukossa on ollut myös satoja hiiri- ja tuulihaukkoja, piekanoita sekä punarintoja ja pajusirkkuja.

Kävikö esimerkiksi Kemin Ristikankaalla joulukuun alussa nähty punarinta välillä ”etelässä”, kun laji tavattiin samassa paikassa uudelleen 9.2.? Vai oliko se onnistunut lymyilemään keskitalven ihmissilmiltä piilossa ja säilymään hengissä?

Tammikuun viimeisen päivän 25 pulmusen parvi Pellossa oli kaiken järjen mukaan oikeita muuttolintuja, samoin Ylitornion Kuivakankaan kaksi koilliseen muuttanutta tilheä 3.2.

Lapin ensimmäisenä muuttolintuna pidetty taviokuurna jäi tällä kertaa kolmanneksi saavuttuaan Utsjoen Korretojalle 5.2. Tuon jälkeen tästä lajista on kertynyt useita lisähavaintoja.

Tornion edustan merialueella 12.2. havaitut kolme merilokkia olivat tuskin kovin kaukana käyneet. Keminmaan Isohaaran sulaan seuraavana päivänä lentänyt laulujoutsen saattoi olla sama, joka oli edellisen kerran samassa paikassa joulukuun alussa.

Vihervarpusia on esiintynyt Meri-Lapissa läpi talven, mutta Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella ei. Näin ollen Ranualla 18.2. ruokintapaikalle saapunutta koirasta voidaan pitää muuttolintuna, vaikka sen lentomatka oli kenties vain joitakin kymmeniä kilometrejä.

Meri-Lapissa on ollut keskitalvella jopa yhdeksän merikotkaa yhtaikaa samassa paikassa. Oliko Kemissä 6.2. pohjoiseen suunnistanut nuori yksilö aidosti muuttava? Ainakin Pellon Juoksengin vanha, 23.2. pohjoiseen matkannut valkopyrstö oli.

 

Komeasta lapinpöllöstä on tänä vuonna ilmoitettu Lapista jo yli sata havaintoa.

 

VIIKON LINTU

Lapinpöllö

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen lintu Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Meillä esiintyminen painottuu pohjoiseen.

Elinympäristönä ovat vanhat havu- ja sekametsät.

Pöllöjen tapaan lapinpöllö ei rakenna pesää, vaan asettuu vanhaan petolinnun pesään tai pökkelöön. Voi munia myös maahan. Munia on tavallisesti kolme tai neljä.

Suuresta koostaan huolimatta syö lähes yksinomaan pikkunisäkkäitä.

Keskimääräinen parimäärä noin 600, mutta kannanvaihtelut voivat olla suuria, mutta laji on arvioitu elinvoimaiseksi.

Vaeltelee jonkin verran ravintotilanteen mukaan.

Suomen rengastusatlaksen mukaan pisin tunnettu rengastetun lapinpöllön siirtymä on ollut 912 km ja vanhimpana löydetty yksilö vähän yli 16-vuotias.

Lapinpöllöjen ravinnonsaanti lienee kovan hangen tähden vaikeaa, koska näitä isokokoisia myyränsurmia on ilmaantunut viime aikoina asutuille seuduille. Nälkäisten lintujen häirintää on syytä välttää.

BirdLife Suomen lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan on Lapista ilmoitettu viime vuosina seuraavat havaintomäärät:

2015: 36,

2016:50,

2017: 65,

201: 8,

2019: 41.