Muuttolintukatsaukset 2020

Tuhansittain urpiaisia

Jorma Halonen 24.3.2020

 

Helmikuun alusta tämän kirjoittamishetkeen mennessä BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään oli ilmoitettu Lapin alueelta reilusti yli 10 000 urpiaista ja lähes 400 tundraurpiaista.

Vastaavan tason urpiaisen kevätmuutto on todettu viisi vuotta sitten, mutta viimevuotiseen verrattuna lukemat ovat nyt noin kolmikymmenkertaiset!

Urpiainen on epäsäännöllisesti esiintyvä osittaismuuttaja, mistä syystä sitä ei yleensä lueta varsinaisiin muuttolintuihin, joita puolestaan esittelee oheinen taulukko. Meri-Lapin alueella todetuista kuudestatoista ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueen neljästätoista kevätmuuttajasta on siihen valittu tärkeimmät.

Urpiaisen ohella on yli tuhanteen havaittuun yksilöön yltänyt toistaiseksi vain taviokuurna (1393). Harmaalokkien ja laulujoutsenten tänne tulleiden yksilöiden määrät lasketaan sadoissa, pulmusen kymmenissä. Muista on vain hajahavaintoja.

Lähes kaikki harmaalokit ovat toistaiseksi Meri-Lapin alueella, kun taas pulmusia ja taviokuurnia on yhytetty miltei pelkästään LLY:n alueella.

On aika outoa, että esimerkiksi Satakunnan tuhatpäisistä ja Oulun seudun sadoista hanhista on toistaiseksi lentänyt Meri-Lappiin yksi ainoa merihanhi, LLY:n alueelle ei sitäkään! Toisaalta Lapissa on hanget korkeat nietokset, joten toistaiseksi tänne on turha tulla.

Lähipäivät muuttanevat tilanteen niin, että pieniin pälviin ja sulapaikkoihin tyytyvien, lunta ja jäätä pelkäämättömien muuttolintujen laji- ja yksilömäärät alkavat kasvaa. Mustarastaita ja peippoja ilmestynee pihapiireihin sekä telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia pieniin avovesiin.

 

Varhaismuuttajia Xenus LLY
Pulmunen 10.3. 31.1.
Taviokuurna 23.2. 5.2.
Merilokki 12.2.  
Harmaalokki 22.2. 17.3.
Merikotka 20.3. 23.2.
Laulujoutsen 28.2. 6.3.
Mustavaris 21.3. 2.3.
Isokoskelo 23.3. 2.3.
Sepelkyyhky 10.3.  
Kiuru 10.3.  
Nokkavarpunen   10.3.
Hiirihaukka 14.3.  
Luotokirvinen 14.3.  
Merihanhi 18.3.  
Kottarainen 20.3.  
Telkkä   23.3.

 

Tundraurpiainen on hyvin vaalea, ja sen selkäpuoli on harmahtavan viiruinen. Otsalla on punainen täplä urpiaisen tavoin.

 

VIIKON LINTU

Tundraurpiainen

Pohjoisen tundran ja tunturikoivuvyöhykkeen pesimälaji Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa, meillä Tunturilapissa.

Esiintyy koivu- ja pajuvyöhykkeessä rinnan lähisukulaisensa urpiaisen kanssa.

Äänet samanlaisia kuin urpiaisella: lentoääni dšu-dšup, dšu-dšup ja laulu voimakasta surinaa.

Huolellisesti rakennettu, paksuseinäinen pesä on puussa tai pensaassa, samanlainen kuin urpiaisen. Munia 4-6 kpl.

Ravintona ovat monenlaiset siemenet, kesällä pääasiassa hyönteiset.

Pesimäkanta vaihtelee: 2 000 – 10 000 paria.

Epäsäännöllinen osittaismuuttaja, joka esiintyy yleisesti urpiaisen seurassa, mutta joskus jopa parinkymmenen yksilön lajipuhtaina parvina.

Risteytyy yleisesti urpiaisen kanssa.

 


Lunni Kemijärvellä

Jorma Halonen 10.3.2020

 

Runsaat lumisateet viime perjantaita vasten yöllä, Kemijärven Raajärvellä lumiauraa ajanut Ari Ruopsa ja tiellä kyhjöttänyt nuori lunni – siinä ainekset yhteen tämän vuoden järisyttävimpään lintuhavaintoon!

Huomaavainen lumiauran kuljettaja pysäytti autonsa ja siirsi pienen merilintuesteen penkan päälle, mistä sen jonkin ajan kuluttua huomasi Heikki Silvola. Hän yritti ottaa linnun kiinni, mutta epäonnistui. Asia kiinnosti Silvolaa niin paljon, että hän palasi paikalle ja onnistui saamaan tavin kokoisen ruokkilinnun näppeihinsä.

Hiihtolomalta Etelä-Suomesta palaava, tunnettu kemijärveläinen lintumies Pirkka Aalto sai lunnin mukaansa Arto Juujärven välityksellä matkansa varrelta. Lintuharvinaisuus on piristynyt Aallon hoivissa tarjotun kalaruoan myötä ja päätynee rengastettuna johonkin sopivaksi katsottuun sulaan.

Koskaan ennen ei lunni ole päässyt Lapin lintutieteellisen yhdistyksen kevätmuuttolistalle!

Harmaalokkimuutto käynnistyi jo 22.2., kun Tornion Kuusiluodonselällä nähtiin 27 yksilöä, mikä selvästi ylitti koko talven Meri-Lapissa viipyneiden lokkien määrän. Samana päivänä Keminmaan Isohaaran sulan vaiheilla oli vanha, mustaselkäinen merilokki.

Laulujoutsenen ihan oikea kevätmuutto pääsi vauhtiin 28.2., jolloin Kemin Kuivanuoroon oli saapunut todennäköisesti lähistöllä talvensa viettänyt nelilapsinen perhe. 4.3. Kemissä yhytettiin viiden yksilön muuttoparvi, ja kaksi päivää myöhemmin Ylitorniolla muutti kaksi kansallislintua koilliseen.

Isokoskelon ensimmäiset tulijat ovat tavallisesti pariskuntia tai koiraita, mutta 2.3. Ylitornion Vuennonkoskella tavattiin kaksi naarasta.

Urpiaisen muutto on ollut runsasta ja vilkasta. Helmikuun puolivälin jälkeen on satapäisiä parvia nähty eri puolilla Lappia.

 

Nuoren lunnin nokka ei ole yhtä korkea ja värikäs kuin aikuisen. – Kuva: Pirkka Aalto.

 

VIIKON LINTU

Lunni

Esiintyy Atlantin ja Jäämeren rannikoilla Pohjois-Euroopassa, Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan koillisosassa. Eteläisimmät pesimäseudut ovat Ranskan Bretagnessa ja Yhdysvaltain Mainessa. Meillä nykyään satunnaisharhailija (pesii Suomelle kuuluneessa Petsamossa).

Lunnit pesivät suurissa yhdyskunnissa ruohikkoisilla rannikkojyrkänteillä.

Pesä on maaonkalossa, munia yksi.

Syö pääasiassa kaloja, jotka se pyydystää avomereltä. Poikaselle ruokaa vievän emon värikkäässä nokassa voi olla yhdellä kertaa jopa 60 kalaa siististi poikittain.

Ääni röhkivä.

Muuttolintu, joka talvehtii avomerellä Välimerellä asti.

Ruokkilintuihin kuuluvan lunnin ennen runsas kanta on vaarantunut.

Meri-Lapista on tiedossa kaksi ja muualta Lapista yhdeksän rariteettikomitean hyväksymää lunnihavaintoa (1980-2005). Yksi havainto on joulukuun lopusta, yksi helmikuulta ja loput tammikuulta.

 


Mustavaris Ranualla

Jorma Halonen 3.3.2020

 

Kevään ensimmäinen mustavaris tuli Ranuan poliisiasemalle maanantaina, 2.3. Vuosi sitten laji nähtiin samassa paikassa päivää myöhemmin, mutta silloin ei ollut karkausvuosi!

Mustavarista nähdään nykyään harvakseltaan, Meri-Lapissa jonkin verran enemmän kuin muualla Lapissa. Sen pieni sukulainen, naakka, puolestaan runsastuu nopeasti. Se on jo vuosia talvehtinut Rovaniemellä, Ylitorniolla ja Pellossa sekä parina viime talvena myös Sodankylässä. Sen sijaan Kemijärvellä 11.2. nähty viiden linnun parvi oli muuttaneita.

Taviokuurna on ehtinyt jo koko Lappiin. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta on Tiiraan kirjattu 48 havaintoa lähes kahdestasadasta yksilöstä, mutta Meri-Lapista on toistaiseksi vain yksi havainto yhdestä kuurnasta.

Tammi-helmikuun vaihteen tienoilla Inarissa, Enontekiöllä ja Rovaniemellä tehtiin muutama outo havainto mitä ilmeisimmin Jäämereltä harhautuneista linnuista, joita ei voi pitää oikeina kevätmuuttajina.

Kolmesta merisirrihavainnosta 30.1.-1.2. oli Lapin Kansassa kirjoitus 5.2.2020.

Heti merisirrihavaintojen jälkeen, 2.2., Inarin Juutuanvuonon pohjoisrannalla nuori riskilä lensi ikkunaan, kyhjötti hetken hangella, mutta lähti sitten juoksuun, nousi siivilleen ja katosi. Onneksi näkijä Mia Hirvi ehti saada kummajaisesta lajinmäärityksen kannalta riittävän hyvän kuvan.

Riskilä on merilintu, kuten oheisesta viikon lintu -laatikosta selviää. Se pesii Meri-Lapissa, mutta Lapin sisämaasta tunnetaan kautta aikojen vain muutama havainto, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat talvikaudelta.

Ivalossa 11.2. seikkaillut ja hoitoon otettu pilkkasiipi lienee sama lintu, joka nähtiin joulukuussa Kettujoen sulassa.

 

Vanha riskilän höyhenys on valkoisia siipilaikkuja lukuun ottamatta sysimusta. – Kuva: Anja Akujärvi.

 

VIIKON LINTU

Riskilä

Esiintyy pesivänä kallioisilla merenrannoilla katkonaisesti ympäri pohjoisen pallonpuoliskon arktisilta alueilta Brittein saarille ja Pohjois-Amerikan itärannikolla Kanadan ja Yhdysvaltain rajaseudulle. Suomessa kaikilla merialueilla.

Suosii ulkosaariston kallio- ja kivikkosaaria.

Pesä on kallionhalkeamassa tai kivikon onkaloissa. Munia on tavallisesti kaksi.

Pääravintona ovat pienet kalat, mutta syö myös leväkasvustojen pikkueläimiä.

Riskilä on maamme runsain ruokkilintu. Sen pesivä kanta on noin 18 000 paria. Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (2019) laji on luokiteltu vaarantuneeksi.

Äänet ovat hentoja tai viheltäviä.

Muuttolintu, joka talvehtii eteläisellä Itämerellä.

Viime vuosien tuloaikoja:

2014: 27.5.

2016: 29.5.

2018: 20.5.

2019: 26.5.

 


Lintujen kevätmuutto alkanut

Jorma Halonen 28.2.2020

 

Omituinen talvi, jota ei eteläisessä Suomessa edes ehtinyt olla, alkaa varhaisimpien muuttolintujen osalta vaihtua kevääksi. Ensimmäisiä paluumuuttajia Lappiin ovat olleet mm. pulmunen, taviokuurna, merilokki ja merikotka.

Monia, ennen tyypillisiä muuttolintulajeja jäi syksyllä Suomeen. Yhteensä sadattuhannet tukkasotkat, telkät, harmaalokit, räkättirastaat ja peipot viettivät talvensa maassamme.

Talvehtijoiden joukossa on ollut myös satoja hiiri- ja tuulihaukkoja, piekanoita sekä punarintoja ja pajusirkkuja.

Kävikö esimerkiksi Kemin Ristikankaalla joulukuun alussa nähty punarinta välillä ”etelässä”, kun laji tavattiin samassa paikassa uudelleen 9.2.? Vai oliko se onnistunut lymyilemään keskitalven ihmissilmiltä piilossa ja säilymään hengissä?

Tammikuun viimeisen päivän 25 pulmusen parvi Pellossa oli kaiken järjen mukaan oikeita muuttolintuja, samoin Ylitornion Kuivakankaan kaksi koilliseen muuttanutta tilheä 3.2.

Lapin ensimmäisenä muuttolintuna pidetty taviokuurna jäi tällä kertaa kolmanneksi saavuttuaan Utsjoen Korretojalle 5.2. Tuon jälkeen tästä lajista on kertynyt useita lisähavaintoja.

Tornion edustan merialueella 12.2. havaitut kolme merilokkia olivat tuskin kovin kaukana käyneet. Keminmaan Isohaaran sulaan seuraavana päivänä lentänyt laulujoutsen saattoi olla sama, joka oli edellisen kerran samassa paikassa joulukuun alussa.

Vihervarpusia on esiintynyt Meri-Lapissa läpi talven, mutta Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella ei. Näin ollen Ranualla 18.2. ruokintapaikalle saapunutta koirasta voidaan pitää muuttolintuna, vaikka sen lentomatka oli kenties vain joitakin kymmeniä kilometrejä.

Meri-Lapissa on ollut keskitalvella jopa yhdeksän merikotkaa yhtaikaa samassa paikassa. Oliko Kemissä 6.2. pohjoiseen suunnistanut nuori yksilö aidosti muuttava? Ainakin Pellon Juoksengin vanha, 23.2. pohjoiseen matkannut valkopyrstö oli.

 

Komeasta lapinpöllöstä on tänä vuonna ilmoitettu Lapista jo yli sata havaintoa.

 

VIIKON LINTU

Lapinpöllö

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen lintu Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Meillä esiintyminen painottuu pohjoiseen.

Elinympäristönä ovat vanhat havu- ja sekametsät.

Pöllöjen tapaan lapinpöllö ei rakenna pesää, vaan asettuu vanhaan petolinnun pesään tai pökkelöön. Voi munia myös maahan. Munia on tavallisesti kolme tai neljä.

Suuresta koostaan huolimatta syö lähes yksinomaan pikkunisäkkäitä.

Keskimääräinen parimäärä noin 600, mutta kannanvaihtelut voivat olla suuria, mutta laji on arvioitu elinvoimaiseksi.

Vaeltelee jonkin verran ravintotilanteen mukaan.

Suomen rengastusatlaksen mukaan pisin tunnettu rengastetun lapinpöllön siirtymä on ollut 912 km ja vanhimpana löydetty yksilö vähän yli 16-vuotias.

Lapinpöllöjen ravinnonsaanti lienee kovan hangen tähden vaikeaa, koska näitä isokokoisia myyränsurmia on ilmaantunut viime aikoina asutuille seuduille. Nälkäisten lintujen häirintää on syytä välttää.

BirdLife Suomen lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan on Lapista ilmoitettu viime vuosina seuraavat havaintomäärät:

2015: 36,

2016:50,

2017: 65,

201: 8,

2019: 41.