Muuttolintukatsaukset 2020

Lappiin saapui ennätyksellisen monta muuttolintulajia

Jorma Halonen 14.7.2020

Tornion Suensaaressa viime maanantaina, 13.7., innokkaasti laulaen pohjoista kohti edennyt idänuunilintu oli kaikesta päätellen yhä muuttomatkalla, vaikka saman lajin edustaja oli havaittu Rovaniemellä reilusti yli kuukautta aikaisemmin.

Samantapaista myöhäistä muuttoa edusti pihassamme Pellon Lempeässä 14.7.1987 ahkerasti laulanut lapinuunilintu.

Tunnettua on, että monien lintujen laulu vaimenee tai kokonaan loppuu pariutumisen ja siitä johtuvien perhehuolien myötä. Näin ollen on hyvä syy epäillä, että edellä mainitut laulajat olivat yhä vailla kumppania. Kenties ne olivat jossain muualla jo vallanneet pesimäpiirin, kutsuneet laulullaan naarasta, mutta kyllästyttyään yksinäisyyteensä jatkaneet matkaansa.

Nyt päättynyt lintujen kevätmuutto alkoi tammikuun lopussa, oli huipussaan toukokuun alussa ja päättyi uusien tulijoiden osalta heinäkuun alussa. Naakka ja hippiäinen mukaan lukien Meri-Lapissa kirjattiin 172 ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella 185 lajia. Muuttajien kokonaismäärä kohosi lähes kahteensataan (198). Se lienee kaikkien aikojen ennätys.

Oheisen diagrammin pylväät esittävät Lapissa havaittujen kevätmuuttajalajien ensimmäisten yksilöiden saapumisaikoja. Tammikuun lopussa todettiin tänä vuonna Pellossa pulmunen, vuosi sitten Enontekiöllä taviokuurna. Muuton päätti nyt Ylitornion punakottarainen, 2019 Kemin liejukana.

Kaikki muut pylväät ovat erikorkuisia, ja huimimmat erot ovat huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa, jolloin lintumuutto on yleensä kiivaimmillaan. Sääoloista johtuen mennyt huhtikuu oli aika vaisu: 57 uutta kevätmuuttajalajia. Edellisvuoden lukema oli 91.

Kesäkuulle riitti uusia lajeja tällä kertaa kahdeksantoista. Monet niistä olivat melkoisia harvinaisuuksia tai muuten hyvin yllättäviä, kuten Kemijärven taigauunilintu.

 

 

Toukokuun alun kiivaan muuton aikaan tehtiin ensimmäiset havainnot mm. leppälinnusta.

 


Punakottarainen taas Ylitorniolla

Jorma Halonen 7.7.2020

 

Punakottaraisesta tuli tämän vuoden viimeinen kevätmuuttaja Lapissa. Heinäkuun kolmantena tämä jännittävän näköinen, punamusta töyhtöpää löytyi Ylitornion Kuivakankaalta.

Kaakkois-Euroopasta Iraniin ulottuvalta esiintymisalueeltaan se vierailee vuosittain Suomessa ja silloin tällöin myös Lapissa. Perustellusti voidaan kysyä, onko tällainen heinäkuun alun havainto kevätmuuttoa, mutta rajanveto on vaikeaa.

Arojen ja viljelysseutujen lintuna punakottarainen näyttää täällä pohjoisessa ihastuneen erityisesti Ylitornion Pekanpäästä Kaulirantaan ulottuvaan Tornionjoen rantamien maatalousympäristöön. Se on vieraillut täällä kesäkuusta 2011 alkaen kuusi kertaa, niistä neljä on kolmelta viime kesältä.

Kolmentoista kevätmuuttokauden perusteella punakottaraisen keskimääräinen tuloaika Lappiin on 12.6. Kautta aikojen lajista on tehty 28 havaintoa Kemistä Enontekiölle ja Utsjoelle.

Punakottarainen talvehtii tiettävästi Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa.

Lapin kaikki tiedossa olevat punakottaraishavainnot löytyvät Tiirasta, www.tiira.fi.

Vaikka hömötiainen ei ole varsinainen muuttolintu, esittelen sen ohessa viikon lintuna, sen yllättäen paljastuneen uhanalaisuuden tähden.

 

Aikuinen punakottarainen on helppo tuntea. Kuvan lintu viihtyi lähes viikon Pelkosenniemen Arvospuolella vuosi sitten. – Kuva: Eero Perttunen.

 

VIIKON LINTU

Hömötiainen

Pesii Atlantilta Isolle valtamerelle läpi Euraasian metsävyöhykkeen. Meillä esiintyy koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa laikuittain.

Viihtyy parhaiten sekametsissä.

Kovertaa lähes poikkeuksetta itse pesäkolonsa, useimmiten koivu- tai leppäpökkelöön. Munia on yleensä 7-9 kpl.

Ravintona ovat kesällä enimmäkseen hyönteiset ja hämähäkit. Syys- ja talvikaudella siirtyy kasvisvaltaiseen ravintoon. Varastoi ravintoa talven varalle myös lintujen ruokintapaikoilta.

Hömötiainen oli vielä 1950-luvulla maamme kolmanneksi tai neljänneksi runsain lintulaji 1,4 miljoonan parin voimin. 2017 sen arvioitiin olevan viidenneksitoista runsain (830 000 paria; Linnut-lehti 2/2017), mutta vuoden 2019 se jo luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi!

Tavallisin ääni on tsi-tsi-tšää tšää. Laulu nopea tii-tii-tii … tai tiyy-tiyy-tiyy …

Osa kannasta viihtyy ympäri vuoden samalla alueella, mutta osa vaeltaa syksyisin satoja kilometrejä, Lapista eteläisiin ilmansuuntiin.

 

Hömötiainen on useimmille tuttu talvisilta ruokintapaikoilta. On vaikea uskoa, että se on taantunut erittäin uhanalaiseksi.

 


Lintujen kevätmuutto jatkuu yhä

Jorma Halonen 30.6.2020

 

Menneen viikon uusina muuttolintulajeina havaittiin leveäpyrstökihu ja taigauunilintu Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella sekä pikkutiira ja luhtakana Meri-Lapissa.

Lisäksi LLY:n alueella jo 4.5. tavattu sepelhanhi löytyi Meri-Lapin keväälle uutena lajina Simosta 25.6. ja LLY:n alueelta puolestaan pieni kyhmyjoutsenparvi Rovaniemen Sinetästä 29.6.

Harvinainen isokihu yllätti Utsjoella linnuston linjalaskentaa tekevän helsinkiläisen Pekka Rusasen 15.6. Maastotöiden tähden hän ehti ilmoittaa havaintonsa vasta jälkikäteen.

Edellä mainituista lintulajeista vain taigauunilintua voi pitää vastikään saapuneena muuttajana. Kemijärveläinen Paula Kivilompolo kuuli Särkikankaalla 25.6. aamuvarhain outoa laulajaa, jota hän alkoi epäillä taigauunilinnuksi. Pirkka Aalto kävi varmistamassa asian muutaman tunnin kuluttua, jolloin lintu oli innokkaasti äänessä.

Taigauunilintu on viime vuosina tullut tutuksi pohjoisimman Suomen lintuharrastajille syksyisenä vieraana Siperian metsistä. Tapaamisia on kertynyt lähes sata, valtaosin tältä vuosituhannelta. Keväiset havainnot ovat uusi ilmiö. Ennen tätä vuotta niitä oli koko Suomesta tiedossa kymmenen, niistä kolme 1990-luvulta. Kieliikö tämä lajin esiintymisalueen laajenemisesta länteen?

Leveäpyrstökihusta on koko maasta ilmoitettu Tiiraan tänä vuonna alle 30 havaintoa, ensimmäinen toukokuun alusta. Lajin muutto jatkuu useimmiten kesäkuulle asti, mutta Utsjoen Kaldoaivin maastossa 22.6. nähty yksilö oli kiertelevä, ehkä pesimätön tai pesinnässään epäonnistunut.

Pikkutiira on maassamme erittäin uhanalainen Perämeren rannikoiden pesijä, jonka havainnot Meri-Lapissa salataan suojelusyistä. Tänä vuonna ensimmäinen tapaaminen osui vasta kesäkuun lopulle.

Kemin Ajoksen 26.6. soidinääntään kiljunut luhtakana saattoi olla äskettäin saapunut, mutta toisaalta Ivalosta laji löytyi jo 7.4.2016. Vähälukuisten ja harvinaisten muuttolintujen tuloajat voivat heitellä kuukausikaupalla. Tämä pätee myös kyhmyjoutseneen, joka talvehtii Etelä-Suomessa ja jonka pohjoisessa nähdyt yksilöt lienevät useimmiten pesimättömiä nuoria.

 

Kahlaajien poismuutto on ollut jo jonkin aikaa käynnissä. Ensimmäisten lähtijöiden joukossa ovat kuovit. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Taigauunilintu

Uralin itäpuolisen Aasian pohjoisosien pesimälintu, jota tavataan syksyisin aika yleisesti Euroopassa, Suomessakin.

Elinympäristönä ovat taigan lehtipuuvaltaiset metsät.

Tekee maahan uunilintumaisen, pallomaisen pesän, jonka kulkuaukko on sivussa kuin uunin luukku. Munia 4-7 kpl.

Etsii hyönteisravintonsa puiden lehvästöstä.

Muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Aasiassa.

Syksyisiä havaintoja on lähes sata koko Lapista.

 

Taigauunilinnun parhaita tuntomerkkejä ovat vihertävä selkäpuoli, pieni koko, kaksi vaaleaa siipijuovaa ja voimakas, kellertävä silmäkulmanjuova. – Kuva: Rane Olsen

 


Isohaarahaukka Pellossa

Jorma Halonen 23.6.2020

 

Tornionjoen Puruskosken yläpuolella juhannusaatonaattona lohta soutaneen pellolaisen Heikki Jolman yli lensi hänelle ennennäkemätön suuri haukka. Se oli pitkäsiipinen ja -pyrstöinen, tuttua maakotkaa pienempi, mutta tavallisia haukkoja selvästi kookkaampi.

Jolma soitti veneestä minulle, ja minä yllytin häntä yrittämään valokuvaa. Hän onnistui saamaan muutaman kuvan oudosta haukasta rantapuussa korpin kanssa ja myöhemmin lennossa. Haarahaukan lovipyrstö näkyi hyvin joissakin kuvissa, ja vertailu korppiin kertoi isosta koosta.

Seuraavana aamuna onnistuimme Ilkka Spetsin kanssa näkemään Jolman löytämän haukan edellisiltaisesta paikasta. Sinne tänne taiturimaisesti pyörähdelleestä ja pyrstöänsä ahkerasti käännelleestä linnusta paistoi kauas suurelta osin ruosteenpunainen selkäpuoli.

Illalla Spets palasi vielä paikalle ja näki yli lentäneen haukan siipien alapinnan suuret, valkeina loistaneet laikut ja vatsapuolen punaruskean värin: isohaarahaukka, juhannusviikon ainoa Lapille uusi muuttolintu.

Isohaarahaukka pesi 1800-luvun alkupuolella melko yleisenä Tanskassa sekä Etelä-Ruotsissa ja -Norjassa, mutta sitten kanta taantui nopeasti ja katosi kokonaan Tanskasta ja Norjasta. Ruotsissa laji säilyi ja nykyään pesivä kanta kasvaa. Se näkyy yhä lisääntyvinä tapaamisina myös Suomessa: 1990 mennessä 16 havaintoa, 1990-2010 runsaat 50, 2010-17 lähes sata ja tänä vuonna tähän mennessä yli sata!

Meri-Lapistakin vihdoin kesäkuun puolivälissä löytyneen peltosirkun kohtalo on päinvastainen: muutamassa vuosikymmenessä maamme pesimäkannasta on kadonnut 99 prosenttia. Katastrofaalisesta tilanteesta johtuen BirdLife Suomi on valinnut lajin vuoden linnuksi, jonka esiintyminen tänä kesänä pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti.

 

Peltosirkku, BirdLife Suomen vuoden lintu, on ilahduttavasti havaittu tänä keväänä ja kesänä kolmessa paikassa Lapissa. – Kuva: Olli-Pekka Karlin.

 

VIIKON LINTU

Isohaarahaukka

Pesii siellä täällä Euroopassa, luoteisimmassa Afrikassa, Kanarian saarilla ja Kap Verdellä (lähes hävinnyt). Meillä satunnaisvieras, jonka tapaamiskerrat ovat nopeasti lisääntyneet, etenkin viime ja tänä vuonna.

Suosii vaihtelevaa maastoa, jossa on metsiä, peltoja ja järviä.

Pesä on useimmiten lehtipuussa. Munia on useimmiten kolme.

Ravinto on hyvin vaihtelevaa: kuolleet tai vahingoittuneet eläimet sekä haaskat, kalat, sammakot, matelijat ym. Entisinä aikoina söi erityisesti teurasjätteitä, ja elintarvikehygienian paraneminen on ollut yksi syy lajin taantumiseen.

Euroopassa n. 20 000 pesivää paria. Etelä-Ruotsin kanta kasvaa hitaasti.

Pohjoisimmat populaatiot muuttavat pääasiassa Välimerenmaihin

 

Isohaarahaukka ja korppi Tornionjoen rantapuussa. – Kuva: Heikki Jolma.

 


Etelän ihmeitä Lapin alkukesässä

Jorma Halonen 16.6.2020

 

Ruisrääkän tunnelmallinen raksutus, viitakerttusten taidokkaat sävelkuviot ja satakielen mahtipontinen soitanta ovat viime aikoina rikastuttaneet eteläisen Lapin kesäöitä.

Noiden etelän ihmeiden lisäksi on listoille merkitty 9.6. Lapin tämän kevään uusina muuttajina kultarinta Ylitorniolta, mehiläissyöjä Inarin Näätämöstä ja amerikanjääkuikka Enontekiön Peerasta.

Kaikki kolme ovat harvinaisia vieraita pohjoisimmassa Suomessa. Amerikanjääkuikkaa ja mehiläissyöjää ei ole varmuudella löydetty lainkaan Meri-Lapista, mutta muualta Lapista kumpikin toistakymmentä kertaa.

Kultarinta on BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään ilmoitettu ennen tätä vuotta Meri-Lapista kolmetoista kertaa ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta seitsemästi.

Meri-Lappi sai menneellä viikolla uusina lajeina mustaleppälinnun (9.6.) ja lampiviklon (13.6.), jotka oli kirjattu muulta Lapista jo ajat sitten – ensiksi mainittu 13.4. Ranualla ja jälkimmäinen 24.5. Rovaniemellä.

Utsjoen Piesjängän alue on Lapin kuuluisimpia lintupaikkoja ja sellaisena lukemattomien etelän lintuharrastajien toivioretkien kohde. Tiiraan tuli vasta äskettäin tieto, että siellä oli tavattu Pohjois-Venäjälle matkalla ollut tundrakurmitsa 4.6. Se muuttaa ilmeisesti säännöllisesti yli Lapin, vaikka kaikkina keväinä se ei osu lintuharrastajien kiikareihin.

Viime viikolla tehdyistä kevään ensi havainnoista kolme osui eteläsuomalaisten lintuharrastajien linjalaskentaryhmän kohdalle: Ylitornion kultarinta ja viitakerttunen sekä Tornion ruisrääkkä.

Sinipyrstötietoja on kertynyt tähän mennessä kahdeksantoista ja viitakerttustapaamisia kaksitoista, kun vuosi sitten vastaavaan aikaan luvut olivat yhdeksän ja viisi.

Amerikanjääkuikan ja mehiläissyöjän kaltaisia yllättäjiä voi vielä tulla lisää…

Lampiviklolla on erittäin pitkät jalat sekä melko pitkä, suora ja neulanohut nokka. – Kuva: Jorma Salo.

 

VIIKON LINTU

Lampiviklo

Vähän liroa isompi kahlaaja, joka levinneisyys ulottuu Itä-Euroopasta Aasiaan. Suomessa se on muuttoaikainen harhailija ja satunnaispesijä.

Elinympäristönä ovat arojen ja taigan lammet ja kosteat ruohostot.

Pesä on maassa lähellä vettä. Neljä munaa.

Ravintona ovat hyönteiset ja muut pikkueläimet.

Suomen pesimäkanta korkeintaan viisi paria. Pienen pesimäkannan tähden laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.

Lampiviklot talvehtivat lähinnä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

Menneiden vuosien tuloaikoja:

2011: 3.6. (Xenus)

2012: 25.5. (LLY)

2016: 8.5. (LLY)

2018: 22.5. (LLY)

 


Lapinuunilintu kotiutui

Jorma Halonen 8.6.2020

 

Lapinuunilintua pidetään Lapin säännöllisistä kevätmuuttajista myöhäisimpänä. Vuosina 2003-20 varhaisin lapinuunilintu on kotiutunut keskimäärin 9.6., joten Enontekiön Käkkälöjoen havainto viime keskiviikolta (3.6.) oli lähes viikon etuajassa.

Toistaiseksi tuo on tämän kevätkesän ainoa tieto Kaakkois-Aasian talvialueelta meille asti tulleesta lapinuunilinnusta. Samalla suunnalla talvensa viettävistä idänuunilinnuista oli niin ikään ehtinyt viime sunnuntaihin mennessä Lappiin vasta yksi: innokkaasti laulava koiras Rovaniemellä 2.6.

Näitä ennen oli kesäkuun ensimmäisen päivän meriretkeilyllä Simon edustalla nähty kyhmyjoutsen ja ruokki. Ensiksi mainittuja oli seitsemän yksilön parvi Härkäletolla ja ruokkeja yhteensä seitsemäntoista kahdessa eri paikassa.

Kesäkuun kolmas toi tuttuun paikkaan Kemin Ajokseen pikkulepinkäisen. Kahtena edellisenä keväänä laji tavattiin ensi kerran jo toukokuun puolella.

Meri-Lapin neljäs tälle keväälle uusi laji oli Tervolan Reutuaavalta tavoitettu, eksoottinen sinipyrstö. Tätä ennen se on yhytetty Meri-Lapissa kautta aikojen vain kahdesti. Muualta Lapista on pelkästään kolmelta edelliseltä kesäkaudelta kymmeniä havaintoja ja tämän kevään kuudesta tapaamiskerrasta ensimmäinen oli jo 9.5.

Meri-Lapissa kirjattiin mustapääkerttu 16.5. ja mehiläishaukka 21.5. Näistä mehiläishaukka nähtiin Pellossa 4.6. ja mustapääkerttu 6.6.

Viime sunnuntaihin mennessä saapuneita muuttolintulajeja on Meri-Lapissa kertynyt 161 ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella kymmenen enemmän.

Kevätmuuttajien lajilista alkaa olla valmis, mutta hyvin todennäköisesti tänne saapuu vielä joitakin ns. yölaulajia. Monien tuttujen lajien joukot vahvistuvat vielä hyvän tovin uusista tulijoista.

 

Pikkusirkku on myöhäinen muuttolintu, josta on toistaiseksi alle kymmenen havaintoa.

 

VIIKON LINTU

Helmipöllö

Pesii pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsävyöhykkeellä. Meillä esiintyy koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta.

Elinympäristönä havu- ja sekametsät.

Pesä on tavallisesti vanhassa palokärjen kolossa, ontossa puussa tai tilavasa pöntössä. Munia on useimmiten 5-6 kpl.

Ravintona ovat pääasiassa pikkunisäkkäät, etenkin myyrät.

Parimäärä vaihtelee ravintotilanteen mukaan 3 000-8 000. Helmipöllö oli 50 vuotta sitten maamme ylivoimaisesti runsain pöllö, mutta viimeisten 30 vuoden aikana se on taantunut silmälläpidettäväksi.

Vaeltaa syksyin ja keväin, jopa merten yli. Suomalaisen rengaslinnun eteläisin löytöpaikka Ukrainassa.

Tänä vuonna helmipöllön laulukausi alkoi hyvin, mutta paksu ja kova hanki on johtanut monien alkaneiden pesintöjen tuhoutumiseen. On mahdollista, että laji yrittää näihin aikoihin myöhäistä pesintää, joten mahdollisia pesäpaikkoja kannattaa pitää silmällä oheisen kuvan kaltaisten tilanteiden varalta.

 

Hyvässä tapauksessa kevättalvella epäonnistunutta pesintää voi seurata keskikesällä tällainen näkymä.

 


Huippuharvinainen valkoperäsirri Keminmaassa

Jorma Halonen 2.6.2020

 

Pohjois-Kanadan arktisessa keskiosassa pesivä valkoperäsirri yllätti Keminmaan Elijärven kaivosalueen altailla 28.5.2020. Löydön teki kemiläinen Seppo Mäkitalo, jolla on joidenkin muiden merilappilaisten lintuharrastajien tavoin lupa liikkua suljetulla alueella.

Tästä erittäin harvinaisesta pikkukahlaajasta on tätä ennen tiedossa seitsemän hyväksyttyä havaintoa maastamme. Niistä ensimmäinen (1980) ja kaksi muuta on Porin Yyteristä ja tuorein ennen Keminmaan tapausta Oulusta vuodelta 2010.

Keminmaan valkoperäsirrihavainto joutuu ennen virallistumistaan BirdLife Suomen rariteettikomitean käsittelyyn.

Muista menneen viikon uusista kevätmuuttajahavainnoista alueellisten harvinaisuuskomiteoiden hyväksyttäviä ovat Ranuan allihaahka ja Inarin peltosirkku 25.5., Ylitornion kaulushaikara 27.5., Posion pikkukiljukotka 29.5. sekä Kemin ja Keminmaan kunnanrajan vaiheilta 30.5. tavoitettu pikkusieppo.

Erityisen mieluisa oli Lapista jo kadonneen peltosirkun tapaaminen Inarin Riutulassa. Kuten osa lukijoista muistanee, noin vuosi sitten tehtiin vastaava yllätyshavainto 4.6. Kemin Ajoksessa.

Pääskyjäkin myöhäisemmät kesälinnut, lehtokerttu, ruokokerttunen ja pensaskerttu kirjattiin Ylitorniolla 29.5. Viimeksi mainittu tuli Meri-Lappiin samana päivänä, mutta lehtokerttu 25.5. ja ruokokerttunen 26.5.

Harvinaisen valkoperäsirrin seurana Elijärven altaiden mainiolla kahlaajapaikalla oli 30.5. muita pikku piipertäjiä seuraavasti: tylli 52, jänkäsirriäinen 48, lapinsirri 13, pikkusirri 6, sekä pikkutylli ja suosirri 4!

Odotuslistalla ovat vielä ainakin lapin- ja idänuunilinnut sekä ns. yölaulajat.

Keräkurmitsan ensihavainto tehtiin tänä vuonna vasta toukokuun viimeisenä. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Pikkukiljukotka

Pääasiassa Itä-Euroopan lintu, mutta esiintyy laikuittaisesti myös Turkissa ja Kaukasiassa. Mahdollisesti pesinyt joskus myös Suomessa, mutta on nykyään vähälukuinen vierailija.

Pesii metsissä ja saalistaa enimmäkseen rehevillä järvillä, merenlahdilla ja jokisuistoissa.

Pesä puussa. Munia tavallisesti kaksi.

Syö pieniä nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja isoja hyönteisiä.

Viron pesimäkanta on viime aikoina kasvanut.

Talvehtii Afrikassa.

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta on yksi havainto ennen tätä vuotta: 5.7.2000 Enontekiön Iitto.

Posion pikkukiljukotka oli nuorehko yksilö niskan kellertävän laikun perusteella. – Kuva: Akseli Myllyneva.

 


Pääskysestä ei päivääkään

Jorma Halonen 27.5.2020

 

Kesäiset säät ovat hellineet koko Suomea, ja kesän sanansaattajina pidetyt pääskyt ovat saapuneet Enontekiölle ja Utsjoelle asti.

Joitakin myöhäiskevään tulijoita vielä kaivataan, ja jo saapuneiden joukot vahvistuvat vielä viikkokausia. Olen muutamana edelliskesänä huomannut kotipihamme rengastuspyyntien perusteella, että mm. kirjosieppoja tulee lisää kesäkuun puolivälin tienoille asti.

Myös käki on ehtinyt Suomen päälaelle asti, vaikka Lapissa on yhä runsaasti lunta. Lumiset maastot ovat pakottaneet monet linnut pihapiireihin ja maanteiden varsiin, joissa on saatu ihastella tavallisuudesta poikkeavia lajeja.

Petolinnuista etenkin sinisuohaukkoja ja suopöllöjä on nähty yleisesti ihmisten ilmoilla. Pientä karvakansaa on ilmeisesti runsain määrin niiden ravinnoksi.

Viime viikko toi Meri-Lappiin kahdeksan uutta kevätmuuttajaa ja muualle Lappiin kymmenen. Vain kaksi näistä oli yhteisiä: vesipääsky ja harmaasieppo. Jälkimmäinen tavattiin 20.5. Enontekiöllä asti ja Keminmaassa neljä päivää myöhemmin, jolloin ensimmäiset vesipääskyt kirjattiin Simossa ja Kittilässä.

Vain Meri-Lapista löytyivät mehiläishaukka ja merikihu (21.5.), haahka (22.5.) sekä sirittäjä (23.5.), pelkästään Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta taas pikkusirkku (22.5.), jänkäsirriäinen (23.5.) ja lampiviklo (24.5.).

Osa uusista lajeista oli havaittu jommallakummalla alueella jo aikaisemmin. Esimerkiksi varhaisin räyskä todettiin Meri-Lapissa saapuneeksi jo 6.5., Ylitorniolla vasta 24.5. Vastaavasti alli muutti Utsjoella pohjoiseen 8.5., mutta löytyi Kemistä 23.5.

 

Hauska, uiva kahlaaja, vesipääsky, havaittiin samana päivänä Simossa ja Kittilässä.

 

VIIKON LINTU

Tukkakoskelo

Esiintyy pesivänä ympäri pohjoisen pallonpuoliskon, pääasiassa havumetsävyöhykkeellä, mutta jonkin verran myös tundralla. Meillä koko maassa.

Tukkakoskelo on sisämaassa karujen, kirkasvetisten järvien lintu, Pohjois-Suomessa myös jokien. Pesii rannikkoalueilla reheviä ruohostorantoja lukuun ottamatta.

Pesä on yleensä lähellä rantaa ja päältä hyvässä suojassa esimerkiksi mattomaisen katajan, kivipaaden, rantavajan tms. alla. Munia tavallisesti 7-12 kpl.

Ravintona pääasiassa kalat.

Laji on taantunut viime vuosikymmeniä. Pesiviä pareja nyt 25 000-35 000. Vuoden 2019 uhanalaistarkastelussa laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi.

Suomalaisten rengaslöytöjen perusteella (Suomen rengastusatlas I) talvehtii laajalla alueella Atlantin rannikolta Mustallemerelle.

Viime vuosien tuloaikoja (Xenus):

2016: 16.4.

2017: 22.4.

2018: 29.4.

2019: 28.4.

 

Tukkakoskelokoiras on lähisukulaistaan isokoskeloa tummempi ja kirjavampi. Kummankin sukupuolen nokka on isokoskeloon nähden hennompi ja aavistuksen ylöspäin käyrä.

 


Amerikantavi Rovaniemellä

Jorma Halonen 19.5.2020

 

Lauantai, 16.5., toi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelle uuden lintulajin, kun Anssi Mäkinen löysi Rovaniemen Kuolajokisuulta amerikantavikoiraan.

Kolea, pohjoisten ilmavirtausten viikko ei tuonut linturyntäystä, mutta monet pitkämatkaiset muuttolinnut tulevat, kun niiden aika on – lähes säistä riippumatta.

Viikon aluksi, 11.5., Utsjoen kuuluisilta Sirman pelloilta osui lintuharrastajan kaukoputkeen tundrahanhi, joita Etelä-Suomessa nähtiin jo maaliskuussa satapäisinä parvina. Tämän Jäämeren rannikkoseutujen tundralinnun päämuutto suuntautuu Suomenlahtea pitkin ja Kaakkois-Suomen yli koilliseen. Lapissa nähdään yleensä vain yksinäisiä lintuja tai pikkuryhmiä.

Äärimmäisen uhanalainen kiljuhanhi ruokaili samoilla, Norjan puolella olevilla pelloilla muutamaa päivää myöhemmin. Kun havainto on tehty Suomen puolelta, se tulkitaan suomalaiseksi.

Käen kukuntaa ei liene vielä kuultu Lapissa, mutta yksinäinen yksilö nähtiin Kemijärvellä 12.5.

Amerikantavin sekä tundra- ja kiljuhanhen lisäksi uusina vesilintulajeina kirjattiin menneellä viikolla lapasotka Torniossa 13.5. ja pilkkasiipi seuraavana päivänä Rovaniemellä.

Torstai toi rantakurvin (Xenus cinereus) jonnekin Meri-Lapin alueelle, lauantai suosirrin Ylitorniolle ja Keminmaahan kromikaivoksen altaille, missä oli sunnuntaina myös karikukko.

Vähän kerrassaan pohjoista valtaava mustapääkerttu tavoitettiin Keminmaasta 16.5.

Sunnuntaina, 17.5., Jouko Kärkkäinen yhytti Kemin Tuhka-altaalta paikalliselle lintuyhdistykselle uuden lajin, lyhytvarvaskiurun. Se oli paikalla valokuvattavana ainakin maanantaina, jolloin Eero Pätsi kuvasi saman lajin Ranualla. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella lyhytvarvaskiuru on havaittu neljä kertaa aikaisemmin Utsjokea ja Enontekiötä myöten.

Toivottavasti kolea kevät alkaa muuttua oikeaksi kesäksi, niin että saamme ihastella myös myöhäiskevään muuttajia – oikeita kesälintuja.

 

Ennen varsin tavallinen pilkkasiipi on viime vuosikymmeninä taantunut ja luokitellaan nyt (2019) vaarantuneeksi. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Amerikantavi

Pohjoisamerikkalainen sorsa (Anas carolinensis), jota aikaisemmin pidettiin meikäläisen tavin (Anas crecca) alalajina (ssp. carolinensis). Nykylintutieteelle on tyypillistä, että yhtenä lajina pidettyjä alalajeja ns. splitataan eli erotetaan omiksi lajeikseen.

Oheisesta, Rovaniemen Kuolajokisuulla otetusta kuvasta näkyvät hyvin lajien väliset erot, kun tavi (edessä) ja sen amerikkalainen sukulainen (takana) ovat lähekkäin. Meikäläisellä tavilla on kyljessä selvästi erottuva valkea raita ja amerikantavilla on rinnan sivulla puolestaan valkoinen pystyjuova. Lisäksi tavallisen tavikoiraan päässä on juhlapuvussa selvästi erottuvia keltaisia juovia. Naaraiden toisistaan erottaminen lienee maastossa mahdotonta.

Amerikantavi ja meikäläinen tavi voivat risteytyä keskenään.

Amerikantavi muistuttaa elinympäristönsä ja elintapojensa suhteen euraasialaista sukulaistaan. Se on muuttolintu, joka pesii Pohjois-Amerikan pohjoispuoliskolla ja talvehtii eteläisellä.

Meri-Lapista on tiedossa yksi hyväksytty havainto: Tornio 2.6.2017. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella laji on tavattu kymmenkunta kertaa, Kuusamossa kahdesti ja Kainuussa kerran.

Rovaniemen Kuolajokisuun amerikantavi (takana) täkäläisen sukulaisensa kanssa. – Kuva: Vesa Nivala.

 


Harvinaisten lintujen suma toukokuun alussa

Jorma Halonen 12.5.2020

Lintuharrastajat olivat tuskin tointuneet Meri-Lapin vappuaaton harmaasirkusta, kun jatkoa seurasi: ruostesorsa, isokirvinen, sitruunavästäräkki, niittysuohaukka ja idänturturikyyhky.

Harmaasirkku ja Ivalon idänturturikyyhky (9.5.) ovat niin harvinaisia, että havaintojen virallistuminen edellyttää valtakunnallisen harvinaisuuskomitean (RK) käsittelyä.

Tornion ruostesorsan (4.5.) ja niittysuohaukan (8.5.), Keminmaan isokirvisen (5.5.) sekä Ivalon sitruunavästäräkin kohdalla riittää, että alueelliset harvinaisuuskomiteat (ARK) hyväksyvät ne.

Maanantaina, 4.5., löytyi Torniosta tiibetinhanhi sekä Ylitorniolta ja Rovaniemeltä sepelhanhi. Seuraavana päivänä yllätykset jatkuivat Ylitornion Taroniemen liejukanalla.

Sinipyrstöä on totuttu pitämään hyvin eksoottisena Kuusamon ja Värriön lintuna, mutta parina viime vuonna laji on löytynyt kevät- ja kesäkaudella Inarista, Kemijärveltä, Kittilästä, Pelkosenniemeltä, Posiolta, Rovaniemeltä ja Sodankylästä. Tämän kevään ensi havainto tuli Rovaniemen Ternunpaloilta 9.5.

Vallitseva, kolea, pohjoinen ilmavirtaus on pakottanut osan saapuneista linnuista paluumatkalle, niin että vielä äsken siivekkäitä kuhisseet pihapiirit, peltoaukeat ja metsänreunat ovat huomattavasti hiljentyneet.

Harvoilla tänne ehtineillä metsäkirvisillä, leppälinnuilla, pajulinnuilla, kirjosiepoilla ja pääskyillä on ainakin vähän aikaa hankaluuksia löytää sopivaa syötävää. Sen sijaan vesilinnut ja kahlaajat pärjäilevät sulissa vesissä tai niiden partailla.

Huhti-toukokuun vaihteen 33 uutta lintulajia viikossa vaihtui toukokuun ensimmäisellä ehjällä viikolla 26 uuteen tulijaan, joka sekin on iso määrä.

Hyönteissyöjälintujen päämuutto on vielä edessä, mutta sitä odotellessakin kannattaa olla tarkkana luonnossa.

 

Hauskasti käkättävä pikkulokki kotiutui sekä Tornioon että Rovaniemelle 4.5. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Sitruunavästäräkki

Aasialainen laji, jonka esiintymisalue on viime vuosikymmeninä laajentunut kohti Eurooppaa. Meillä sitruunavästäräkki on hyvin tuore tulokas.

Laji on kosteiden niittyjen ja kostean, pensaikkoisen tundran asukas.

Pesä on useimmiten mättään kupeessa. Munia on 4-7 kpl.

Syö selkärangattomia eläimiä.

Pienen populaatiokoon (5-30 paria) tähden sitruunavästäräkki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Talvehtii eteläisessä Aasiassa.

Kevätmuuttokauden kaikkien hyväksyttyjen sitruunavästäräkkihavaintojen tuloajat ovat seuraavat:

1996: 10.6. (LLY)

1998: 21.5. (Xenus)

2011: 19.6. (Xenus)

2012: 24.4. (Xenus)

2014: 27.5. (LLY)

 

Sitruunavästäräkkikoiras Ivalon Mellanaavan jätevedenpuhdistamolla 5.5. Laji muistuttaa keltavästäräkkiä, mutta koiraan pää on kokonaan kirkkaan keltainen. – Kuva: Jessica Jyränkö.

 


Sorsia, rastaita ja kahlaajia

Jorma Halonen 6.5.2020

 

Huhti-toukokuun vaihteessa vesien sulapaikat täyttyivät sorsista, vähäiset pellonreunojen pälvipaikat rastaista, mutta isot kuoviparvet joutuivat talvista maisemaa ihmetellessään seisoskelemaan jäillä.

Pääsiäismaanantaista alkaneella viikolla (13.-19.4.) Lapissa kirjattiin yhdeksän uutta muuttolintulajia ja seuraavalla viikolla kuusitoista. Viime viikolla vauhti kiihtyi: ensi kertaa havaittuja kevätmuuttajia tuli peräti 30.

Niistä neljätoista tavattiin vain Meri-Lapissa; osa oli melkoisia harvinaisuuksia, kuten mustapyrstökuiri (27.4.), harmaasirkku (30.4.), punasotka (1.5.) ja ristisorsa (2.5.). Vappuna Torniosta löytynyt jalohaikara oli nähty Inarissa jo 9.4.

Uuttukyyhkyn kohdalla tilanne oli toisinpäin, kun Meri-Lapin ensi havainto tehtiin 21.3. ja Rovaniemeltä laji tavoitettiin vasta vappuaattona. Ero johtuu ainakin osittain siitä, että uuttukyyhky esiintyy vakituisesti Perämeren pohjukassa, mutta on pikku harvinaisuus muualla Lapissa.

Jotkut uudet tulijat todettiin samana päivänä tai peräkkäisinä päivinä niin Meri-Lapissa kuin muualla Lapissa: kivitasku, silkkiuikku, kapustarinta, valkoviklo, sepelrastas, mustalintu ja metsäkirvinen. Viikon lintu, pikkukuovi, ehti Rovaniemelle vappuna, seuraavana päivänä Keminmaahan ja Tornioon.

Tämän kevään todellinen muuttoryntäys on yhä edessä. Pihat, pellot, metsänreunat ja nopeasti laajenevat vesien sulapaikat täyttyvät siivekkäästä elämästä lähipäivinä. Saapuneita kevätmuuttajia tulee paljon lisää, ja yhä uudet tulijat liittyvät joukkoon. Kohta kirjosiepot tutkivat pihapönttöjä!

Haarapääsky ehti koleasta keväästä huolimatta Rovaniemelle huhtikuun lopussa.

 

VIIKON LINTU

Pikkukuovi

Hyvin samannäköinen kuin tuttu kuovi. Pesii Islannista Aasian luoteisosaan ja Pohjois-Amerikan pohjoisosista Aasian koillisnurkkaan.  Meillä se on Pohjois-Suomen ja Pohjanmaan lintu.

Karujen avomaiden laji, joka esiintyy niin soilla kuin tunturinummilla. Etenkin Pohjanmaalla siitä on tullut myös peltolintu.

Pesä maassa. Neljä munaa.

Ravintona ovat pesimäaikana etenkin marjat ja hyönteiset, muuttomatkoilla monenlaiset selkärangattomat eläimet.

Suomen 30 000-50 000 parin pesimäkanta on arvioitu elinvoimaiseksi (2019).

Kutsuääni on nopea kjy-ky-ky-ky-ky-ky. Sen perusteella helppo erottaa kuovista. Laulu alkaa kuovimaisesti, mutta kiihtyy pian kimeäksi pilinäksi.

Vähälukuisten rengaslöytöjen perusteella pikkukuovimme näyttäisivät talvehtivan Lounais-Euroopassa tai Länsi-Afrikassa (Suomen rengastusatlas I).

Viime vuosien tuloaikoja:

2016: 1.5. (LLY)

2017: 2.5. (Xenus)

2018: 23.4. (Xenus)

2019: 23.4. (LLY)

Hyvin kuovin näköisellä pikkukuovilla on päälaella kaksi leveää, tummaa pitkittäisraitaa. Paras ja helpoin ero on ääni.

 


Iso pikkukajavaparvi Utsjoella

Jorma Halonen 27.4.2020

 

Yksi lintukevään yllättävimmistä muuttoilmiöistä koettiin Utsjoen keskustaajamassa 22.4., kun 61 pikkukajavan parvi lensi Utsjoen laaksoa pohjoiseen ja kääntyi sitten Tenojokea seuraten koilliseen.

Keväästä 2010 alkaen on Lapista tiedossa vain kuusi kevätmuuttohavaintoa pikkukajavasta ja joka kerta vain yhdestä yksilöstä.

Lintutiede tuntee 1800-luvun lopulta lähtien neljä kevättä, jolloin voimakkaat länsituulet ovat painaneet Norjan rannikolla muuttaneita pikkukajavia joukoittain Suomeen, 1927 arvioiden mukaan tuhansia. Viimeisin näistä oli 1962, jolloin muoniolainen Olli Soutukorva yhdessä muiden savottamiesten kanssa ihmetteli helmikuun lopussa noin 50 pikkukajavan parvea Enontekiön Pienajänkän maastossa.

Vuosi sitten Suomen Luonto -lehden blogisti Samuli Haapasalo surkutteli Pohjois-Norjassa toteamaansa pikkukajavakatastrofia: kymmenien tuhansien parien yhdyskunnat olivat autiona tai lähes autiona. Suurimmiksi syiksi hän arveli ilmastonmuutoksen ja liikakalastuksen aiheuttamaa ravintopulaa.

Muiden muuttolintujen osalta kevät on aavistuksen vauhdittunut. Mennyt viikko toi Lappiin toistakymmentä uutta muuttajaa, Meri-Lappiin useita vesilintu- ja muuhun Lappiin petolintulajeja.

Meri-Lapissa jo oikeastaan vakiintunut arosuohaukka kirjattiin tänä keväänä ensi kerran 22.4. ja samana päivänä myös Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella. Viikon lintu, sääksi, tuli Keminmaahan 22.4. ja Rovaniemelle kaksi päivää myöhemmin.

Talvisiin olosuhteiseen nähden hämmästyttävän varhainen kuikka viiletti luoteeseen, vastatuuleen, Muonion Kutunivassa viime sunnuntaina, 26.4.

Vapun aikoihin saamme mitä todennäköisimmin kokea todellisen muuttolinturyntäyksen.

 

Tuoreimman uhanalaisuusluokituksen mukaan nokikana on käynyt erittäin uhanalaiseksi. Lapin tämän kevään tähänastiset havainnot ovat Torniosta.

 

VIIKON LINTU

Sääksi

Yksi maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Tavataan pesivänä tai talvehtivana kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomessa esiintyy koko maassa.

Edellyttää elinympäristöltään sopivia kalavesiä sekä pesimäpuita, tukeva- ja tasalatvaisia. Meillä pesii lähes aina männyn latvassa, mutta esimerkiksi Floridasta tunnetaan pesintä kauppakeskuksen parkkipaikan ison valopylvään päältä.

Isossa risupesässä on useimmiten kolme munaa.

Syö miltei pelkästään kalaa.

Sääksi eli kalasääski on ollut lintututkijoiden tehotarkkailussa vuodesta 1971. Pesivä kanta on vakaa: noin 1200 paria.

Tavallisin ääni on linnun isoon kokoon verrattuna mitätön pjyp.

Ylivoimainen enemmistö talvehtivista, suomalaisista rengaslinnuista on löydetty Länsi-Afrikasta Saharan ja Guineanlahden väliseltä alueelta (Suomen rengastusatlas I).

Viime vuosien tuloaikoja (kaikki Meri-Lapin alueelta):

2016: 16.4. (Xenus)

2017: 25.4. (Xenus)

2018: 18.4. (LLY)

2019: 20.4. (Xenus)

Sääksi eli kalasääski on komea, kotkien jälkeen suurin päiväpetolintumme.

 


Lintujen muuttoryntäyksen esimakua

Jorma Halonen 22.4.2020

 

Viime sunnuntai, 19.4., oli tämän kevään paras lintujen muuttopäivä uusien lajien perusteella: Meri-Lapissa kirjattiin seitsemän ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella kuusi uutta tulokasta. Näistä meriharakka, kuovi ja taivaanvuohi tavattiin kummallakin alueella.

Lapin kahden lintutieteellisen yhdistyksen alueilta on BirdLife Suomen Tiira-havaintopalveluun ilmoitettu menneeltä sunnuntailta 460 havaintoa miltei neljästä tuhannesta lintuyksilöstä, kun edellisten kuuden päivän keskiarvo oli 1773 yksilöä. Näissä luvuissa ovat mukana kaikki ilmoitetut linnut, eivät vain muuttolinnut.

Pääsiäispyhien jälkeen lintumuutto käytännöllisesti katsoen pysähtyi ja muutamaan päivään ei tavattu yhtään uutta muuttolintulajia. Maanantaina, 20.4., LLY:n alueelle oli saapunut naakka ja hippiäinen mukaan lukien 55 muuttolintulajia, kun esimerkiksi 2014 vastaava luku oli 80 ja edellisten kymmenen kevään keskiarvo 62.

Alussa mainitsemieni kolmen lintulajin lisäksi sunnuntain uusia tulokkaita olivat Meri-Lapissa tavi, muuttohaukka, selkälokki ja punakylkirastas, LLY:n alueella merimetso, hemppo ja pohjansirkku.

Viimeksi mainittu löytyi Utsjoen Mieraslompolasta. Muualta Suomesta oli tuolloin tiedossa vain kuusi pohjansirkkua. Pohjansirkkukantamme on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä kolmannekseen entisestä.

Pohjansirkkuakin uhanalaisempi pulmunen on ollut tänä keväänä runsaslukuinen. Toistaiseksi sekä Meri-Lapista että muualta Lapista on ilmoitettu kummastakin vähän yli 3300 yksilöä. Se on kuitenkin vähän verrattuna Hailuodon 40 000 pulmuseen (19.4.).

Pohjoisenpuoleiset tuulet pidättelevät lintumuuton ryöpsähtämistä täyteen vauhtiin, mutta eteläisemmän Suomen muuttolintumassoista osa tullee tänne vielä ennen vappuviikon jättimuuttoa.

Meriharakoita on nähty Pohjois-Pohjanmaalla paljon tavallista enemmän. Tämä heijastunee lähiviikkoina myös Lappiin.

 

VIIKON LINTU

Hippiäinen

Pesii lähes koko Euroopassa, laikuittain Aasiassa Japania myöten. Meillä esiintyy runsaana napapiirille asti ja siitä harventuen vähän Muonio-Sodankylä-linjan pohjoispuolelle.

Kuusikoiden ja kuusivaltaisten sekametsien asukas.

Pyöreähkö pesä on lähes aina kuusen vaakasuoran oksan alapuolella. Munia on yleensä 8-11 kpl pesintää kohti. Pesyeitä on kaksi. Ne menevät osittain päällekkäin, niin että naaras on jo munimassa uuteen pesään, kun koiras vielä ruokkii edellistä poikuetta.

Ravintona erilaiset pienet selkärangattomat, kylmänä aikana suureksi osaksi niiden munat ja kotelot, joita se etsii havupuiden neulasten lomasta.

Pesivä kanta vaihtelee voimakkaasti talvien ankaruuden mukaan: 600 000–1,6 miljoonaa paria.

Äänet ovat hyvin korkeita ja hentoja. Iäkkäiden ihmisten on niitä vaikea kuulla. Laulua voisi kuvailla vaikka näin: siisisy-siisisy-siisisy-ssirrr.

Ehkä noin puolet pesimäkannasta talvehtii. Ankarien talvien aikana lähes kaikki tänne jääneet voivat kuolla. Lounaismuuttaja. Pitkämatkaisimmat rengaslinnut on löydetty Välimeren maista. Varhaisimpien muuttajien varmoja tuloaikoja on talvehtivien lintujen tähden mahdoton (Xenus) tai vaikea (LLY) todeta. Tässä viime vuosien tuloaikoja LLY:n alueelta.

2016: 3.4.

2017: 6.4.

2018: 17.3.

2019: 3.4.

Hippiäinen on Euroopan pienin lintu, kuten kuvasta voi päätellä.

 


Kevät harppasi ja hyytyi jälleen

Jorma Halonen 15.4.2020

 

Viime viikko kasavatti saapuneiden muuttolintulajien määrää reippaasti, mutta muuttui sitten sakeiden lumisateiden ansiosta kunnon takatalveksi. Vaikka Lappiin on saapunut lukuisia yllättävän varhaisia tulijoita, maastossa on siivekkäitä varsin vähän.

Västäräkki lienee menneen viikon odotetuin muuttaja. Inarissa se keikutteli pyrstöään jo 8.4., Merilapissa kaksi päivää myöhemmin.

Pääsiäisviikko toi Merilappiin useita haukkalajeja. Keskiviikkona, 8.4., kirjattiin sinisuo-, tuuli- ja ampuhaukka, kiirastorstaina ruskosuohaukka ja piekana, joka ehti Utsjoelle jo maaliskuussa (30.3.).

Merilappiin on tullut jo kymmenittäin merihanhia, muttei yhtään metsähanhea, saati lyhytnokkahanhea. Nuo jälkimmäiset on merkitty saapuneiksi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella 8.4. Ranualla ja Rovaniemellä (metsähanhi) sekä 11.4. Ylitorniolla, missä kierteli peräti kolme lyhytnokkahanhea.

Merilapissa melko tavanomainen luotokirvinen on LLY:n alueella harvinaisuus, joka tavallisena keväänä nähdään kerran, tällä kertaa Muonion Kutunivassa 9.4. Mahdollisesti myös edellisenä päivänä Inarin Kettujoella tavattu kirvinen oli samaa lajia.

Luotokirvisen kanssa samana päivänä tuli toinen harvinaisuus Inariin: jalohaikara. Sen sukulainen, harmaahaikara, tavoitettiin Kemin Rytikarista päivää aikaisemmin, 8.4.

Viikon lintu, laulurastas, ennätti tänä keväänä Tornioon poikkeuksellisen varhain, 12.4. Yhtä aikainen havainto on Simosta vuodelta 1991, vielä aikaisempi Utsjoelta 7.4.2015.

Pääsiäispäiville tuli pari makupalaa: 12.4. kangaskiuru Kemissä ja 13.4. mustaleppälintu Ranualla.

Kun tämä takatalvi on selätetty, muuttolintujen vyöry tulee olemaan melkoinen!

Västäräkin tulo pihapiiriin on kevään kohokohtia.

 

VIIKON LINTU

Laulurastas

Esiintymisalue ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Brittein saarilta Keski-Aasiaan. Runsas ja yleinen koko Suomessa.

Suosii seka- ja kuusimetsiä, joissa on runsas aluskasvillisuus.

Pesä on lähes aina pikku kuusessa. Munia on useimmiten viisi.

Syö monenlaisia pieniä, maasta löytyviä selkärangattomia, syksyllä myös marjoja.

Kuuluu runsaimpiin lintulajeihimme: 12:s. Parimäärä 800 000-1,4 miljoonaa.

Laulu voimakasta, kaunista ja verkkaisen juttelevaa sekä samoja aiheita toistelevaa.

Talvehtii suomalaisen rengasaineiston perusteella (Suomen rengastusatlas II) Lounais-Euroopassa, runsaimmin Espanjassa ja Italiassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2016: 22.4. (Xenus)

2017: 25.4. (LLY)

2018: 18.4. (LLY)

2019: 21.4. (Xenus)

Laulurastaan vaatimaton höyhennys on päältä harmahtavan ruskea, alta vaalea ja tummatäpläinen.

 


Mustajoutsen Ylitorniolla

Jorma Halonen 9.4.2020

 

Koko Suomen ja samalla Lapin tämän vuoden ensimmäinen mustajoutsen huomattiin Ylitornion Kuivakankaan ja Kaulirannan kylien edustalla makaamassa Tornionjoen jäällä maanantaina, 6.4. Sysimustan lintu poikkesi räikeästi lähellä olevasta valkoisesta kansallislinnustamme.

Monet paikalliset ihmiset ihmettelivät kummajaista, joka on alun perin Australian ja Tasmanian asukas. Kenties Ylitornion mustajoutsen oli lähtenyt sukulaisten matkaan jostain Pohjanmeren seuduilta.

Kaupunkilintuja tuttu, kirkuva naurulokki piipahti maaliskuun viimeisenä päivänä Rovaniemen Ounaskosken sulan partaalla, ja runsaan viikon päästä se käväisi uudelleen. Merilapista ei vielä ole naurulokkitietoja tältä keväältä.

Huhtikuun alussa vaikutti siltä, että kevät on peruutettu, mutta jotain pientä muuttoliikettä lintumaailmassa on sentään tapahtunut.

Perjantaina, 3.4., voitiin sinisorsa vihdoin kirjat saapuneeksi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelle, kun Posion keskustan tuntumaan ilmaantui yksinäinen koiras. Samana päivänä kevään ensimmäinen suopöllö ja nokkavarpunen merkittiin muistiin Merilapissa.

Merilappiin jo 18.3. tullut merihanhi löytyi 4.4. Pellon Nivanpäästä nököttämässä yksinään muuten tyhjän sulan partaalla.

Koronakevään Suomi on poikkeuksellisen eriarvoinen muuttolintujen suhteen. Kun 4.4. Oulussa tavattiin Suomen varhaisin sinipyrstö ja sitä seuraavana päivänä maamme tämän kevään ensimmäinen sinirinta Kuusamossa, niin täällä pohjoisimman Suomen talvessa on hädin tuskin peippomuutto päässyt vauhtiin!

Kun naurulokit lähiaikoina valtaavat kirkunallaan Kemin, Tornion ja Rovaniemen voi hyvällä syyllä sanoa, että kevät on tullut kaupunkeihin. – Kuva: Jorma Halonen.

 

VIIKON LINTU

Mustajoutsen

Vähän laulujoutsenta pienempi mustajoutsen on Australian ja Tasmanian lintu, jota on siirretty Uuteen-Seelantiin ja tuotu tarhalinnuksi Eurooppaan. Istutettuna mm. Islannissa, Puolassa ja Alankomaissa.

Pesii matalissa järvissä, usein suurina yhdyskuntina, joissa voi olla tuhansia pareja Munia tavallisesti viidestä kuuteen..

Luonnonvarainen kanta Australiassa ja lähiseuduilla on elinvoimainen.

Syö vesi- ja rantakasveja.

Paikkalintu, mutta tarhakarkulaisia tavataan eri puolilla Eurooppaa.

Mustajoutsen on tavattu useita kertoja niin Meri-Lapissa kuin muualla Lapissa. Tuorein havainto ennen tätä vuotta on viime syyskesältä Kolarista.

 


Kevät keikkuen tulevi

Jorma Halonen 4.4.2020

 

Tammikuun lopussa alkanut lintujen kevätmuutto on ollut säiden mukaan keikkuvaa: hyvin aikaisia tulijoita, tauko, pikku ryntäys, tauko…

Oheinen pylväsdiagrammi kuvaa hyvin tilannetta. Helmikuu eteni tasatahtia, samoin maaliskuun alku. Maaliskuun toisella kolmanneksella Meri-Lappi repi kaulaa, joka sitten kuun lopulla tasoittui jonkin verran. Nyt ollaan taas suvantovaiheessa.

Varhaiskevään muuttajia, lajimäärä (Xenus=sininen, LLY=punainen). 1=tammikuu, 2=helmikuu, 3=1.-10.3., 4=11-20.3., 5=21.-30.3.

Merimetso ilmestyi Kemiin sunnuntaina, 22.3. Telkkiä, isokoskeloita, kanadanhanhia ja sinisorsia tuli seuraavina päivinä – sinisorsaa lukuun ottamatta myös muualle Lappiin.

Töyhtöhyypästä on Meri-Lapista useita havaintoja 25.3. alkaen, muualta Lapista vasta yksi: 27.3. Tornionjoen jäällä Pellossa makasi matalana hyyppä, jonka töyhtö väpätti kovassa luoteistuulessa!

Perjantai, 27.3., toi Kemiin peukaloisen ja tunturikiurun, Kolariin kurkiparin sekä Kemijärvelle ennätysaikaisen pajusirkun (aikaisempi ennätys 4.4.).

Kaksi päivää myöhemmin Kemin Tuhka-altaalta tavoitettiin Lapissa vähälukuisena esiintyvä hemppo. Sen lähisukulainen, niin ikään pohjoisessa vähälukuinen tikli on toistaiseksi tavattu Simossa (15.3.), Kemijärvellä (25.3.) ja Rovaniemellä (31.3.).

Varpushaukka talvehtii yleisesti ainakin eteläisessä Lapissa, joten sen muuton alkamista on vaikea todeta. 29.3. Ivalossa ruokintapaikan lintuja hätistellyt koiras oli kuitenkin selvästi muutolta saapunut. Lapin haukkamuuton alkuun merkittiin myös seuraavan päivän piekana Utsjoelta.

Ennustukseni mukaisesti mustarastaita ja peippoja saapui viime viikon mittaan eteläisen Lapin pihapiirien ruokinnoille. Jo aikaisemmin Meri-Lapissa kirjatut sepelkyyhky, kiuru ja kottarainen ehättivät nyt myös Tornionlaaksoon ja Rovaniemelle.

Töyhtöhyyppä

 

VIIKON LINTU

Harmaapäätikka

Euraasialainen tikka, jonka esiintymisalue ulottuu Ranskasta läpi Keski-Aasian Isolle valtamerelle. Meillä eteläisimmän Suomen lintu, jonka yhtenäinen levinneisyys ulottuu Pori-Joensuu-linjalle. Lisäksi laji on levittäytynyt Ruotsista Tornionlaakson kautta Pohjois-Suomeen, missä pesii harvakseltaan.

Vanhojen lehti- ja sekametsien laji, joka Lapissa tyytyy havumetsien lehtipuulaikkuihin, lähinnä haavikoihin.

Pesä on useimmiten haavassa. Munia tavallisesti kuudesta kahdeksaan..

Keväthuuto on kauaskantava, loppua kohti hidastuva ja laskeva kyyk-kyyk-kyyk-kyyk kyyk kyyk. Pärrytys on lyhyt ja heikko.

Pääravintona muurahaiset, niiden munat ja toukat, mutta syö myös muita hyönteistoukkia. Käy talviaikaan yleisesti ruokintapaikoilla.

Pesivä kanta on kasvanut viime vuosikymmeninä ja on nykyään 3 000-4 000 paria.

Kiertelee jonkin verran syyskuulta huhtikuulle.

 

Harmaapäätikka

 


Tuhansittain urpiaisia

Jorma Halonen 24.3.2020

 

Helmikuun alusta tämän kirjoittamishetkeen mennessä BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään oli ilmoitettu Lapin alueelta reilusti yli 10 000 urpiaista ja lähes 400 tundraurpiaista.

Vastaavan tason urpiaisen kevätmuutto on todettu viisi vuotta sitten, mutta viimevuotiseen verrattuna lukemat ovat nyt noin kolmikymmenkertaiset!

Urpiainen on epäsäännöllisesti esiintyvä osittaismuuttaja, mistä syystä sitä ei yleensä lueta varsinaisiin muuttolintuihin, joita puolestaan esittelee oheinen taulukko. Meri-Lapin alueella todetuista kuudestatoista ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueen neljästätoista kevätmuuttajasta on siihen valittu tärkeimmät.

Urpiaisen ohella on yli tuhanteen havaittuun yksilöön yltänyt toistaiseksi vain taviokuurna (1393). Harmaalokkien ja laulujoutsenten tänne tulleiden yksilöiden määrät lasketaan sadoissa, pulmusen kymmenissä. Muista on vain hajahavaintoja.

Lähes kaikki harmaalokit ovat toistaiseksi Meri-Lapin alueella, kun taas pulmusia ja taviokuurnia on yhytetty miltei pelkästään LLY:n alueella.

On aika outoa, että esimerkiksi Satakunnan tuhatpäisistä ja Oulun seudun sadoista hanhista on toistaiseksi lentänyt Meri-Lappiin yksi ainoa merihanhi, LLY:n alueelle ei sitäkään! Toisaalta Lapissa on hanget korkeat nietokset, joten toistaiseksi tänne on turha tulla.

Lähipäivät muuttanevat tilanteen niin, että pieniin pälviin ja sulapaikkoihin tyytyvien, lunta ja jäätä pelkäämättömien muuttolintujen laji- ja yksilömäärät alkavat kasvaa. Mustarastaita ja peippoja ilmestynee pihapiireihin sekä telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia pieniin avovesiin.

 

Varhaismuuttajia Xenus LLY
Pulmunen 10.3. 31.1.
Taviokuurna 23.2. 5.2.
Merilokki 12.2.
Harmaalokki 22.2. 17.3.
Merikotka 20.3. 23.2.
Laulujoutsen 28.2. 6.3.
Mustavaris 21.3. 2.3.
Isokoskelo 23.3. 2.3.
Sepelkyyhky 10.3.
Kiuru 10.3.
Nokkavarpunen 10.3.
Hiirihaukka 14.3.
Luotokirvinen 14.3.
Merihanhi 18.3.
Kottarainen 20.3.
Telkkä 23.3.

 

Tundraurpiainen on hyvin vaalea, ja sen selkäpuoli on harmahtavan viiruinen. Otsalla on punainen täplä urpiaisen tavoin.

 

VIIKON LINTU

Tundraurpiainen

Pohjoisen tundran ja tunturikoivuvyöhykkeen pesimälaji Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa, meillä Tunturilapissa.

Esiintyy koivu- ja pajuvyöhykkeessä rinnan lähisukulaisensa urpiaisen kanssa.

Äänet samanlaisia kuin urpiaisella: lentoääni dšu-dšup, dšu-dšup ja laulu voimakasta surinaa.

Huolellisesti rakennettu, paksuseinäinen pesä on puussa tai pensaassa, samanlainen kuin urpiaisen. Munia 4-6 kpl.

Ravintona ovat monenlaiset siemenet, kesällä pääasiassa hyönteiset.

Pesimäkanta vaihtelee: 2 000 – 10 000 paria.

Epäsäännöllinen osittaismuuttaja, joka esiintyy yleisesti urpiaisen seurassa, mutta joskus jopa parinkymmenen yksilön lajipuhtaina parvina.

Risteytyy yleisesti urpiaisen kanssa.

 


Lunni Kemijärvellä

Jorma Halonen 10.3.2020

 

Runsaat lumisateet viime perjantaita vasten yöllä, Kemijärven Raajärvellä lumiauraa ajanut Ari Ruopsa ja tiellä kyhjöttänyt nuori lunni – siinä ainekset yhteen tämän vuoden järisyttävimpään lintuhavaintoon!

Huomaavainen lumiauran kuljettaja pysäytti autonsa ja siirsi pienen merilintuesteen penkan päälle, mistä sen jonkin ajan kuluttua huomasi Heikki Silvola. Hän yritti ottaa linnun kiinni, mutta epäonnistui. Asia kiinnosti Silvolaa niin paljon, että hän palasi paikalle ja onnistui saamaan tavin kokoisen ruokkilinnun näppeihinsä.

Hiihtolomalta Etelä-Suomesta palaava, tunnettu kemijärveläinen lintumies Pirkka Aalto sai lunnin mukaansa Arto Juujärven välityksellä matkansa varrelta. Lintuharvinaisuus on piristynyt Aallon hoivissa tarjotun kalaruoan myötä ja päätynee rengastettuna johonkin sopivaksi katsottuun sulaan.

Koskaan ennen ei lunni ole päässyt Lapin lintutieteellisen yhdistyksen kevätmuuttolistalle!

Harmaalokkimuutto käynnistyi jo 22.2., kun Tornion Kuusiluodonselällä nähtiin 27 yksilöä, mikä selvästi ylitti koko talven Meri-Lapissa viipyneiden lokkien määrän. Samana päivänä Keminmaan Isohaaran sulan vaiheilla oli vanha, mustaselkäinen merilokki.

Laulujoutsenen ihan oikea kevätmuutto pääsi vauhtiin 28.2., jolloin Kemin Kuivanuoroon oli saapunut todennäköisesti lähistöllä talvensa viettänyt nelilapsinen perhe. 4.3. Kemissä yhytettiin viiden yksilön muuttoparvi, ja kaksi päivää myöhemmin Ylitorniolla muutti kaksi kansallislintua koilliseen.

Isokoskelon ensimmäiset tulijat ovat tavallisesti pariskuntia tai koiraita, mutta 2.3. Ylitornion Vuennonkoskella tavattiin kaksi naarasta.

Urpiaisen muutto on ollut runsasta ja vilkasta. Helmikuun puolivälin jälkeen on satapäisiä parvia nähty eri puolilla Lappia.

 

Nuoren lunnin nokka ei ole yhtä korkea ja värikäs kuin aikuisen. – Kuva: Pirkka Aalto.

 

VIIKON LINTU

Lunni

Esiintyy Atlantin ja Jäämeren rannikoilla Pohjois-Euroopassa, Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan koillisosassa. Eteläisimmät pesimäseudut ovat Ranskan Bretagnessa ja Yhdysvaltain Mainessa. Meillä nykyään satunnaisharhailija (pesii Suomelle kuuluneessa Petsamossa).

Lunnit pesivät suurissa yhdyskunnissa ruohikkoisilla rannikkojyrkänteillä.

Pesä on maaonkalossa, munia yksi.

Syö pääasiassa kaloja, jotka se pyydystää avomereltä. Poikaselle ruokaa vievän emon värikkäässä nokassa voi olla yhdellä kertaa jopa 60 kalaa siististi poikittain.

Ääni röhkivä.

Muuttolintu, joka talvehtii avomerellä Välimerellä asti.

Ruokkilintuihin kuuluvan lunnin ennen runsas kanta on vaarantunut.

Meri-Lapista on tiedossa kaksi ja muualta Lapista yhdeksän rariteettikomitean hyväksymää lunnihavaintoa (1980-2005). Yksi havainto on joulukuun lopusta, yksi helmikuulta ja loput tammikuulta.

 


Mustavaris Ranualla

Jorma Halonen 3.3.2020

 

Kevään ensimmäinen mustavaris tuli Ranuan poliisiasemalle maanantaina, 2.3. Vuosi sitten laji nähtiin samassa paikassa päivää myöhemmin, mutta silloin ei ollut karkausvuosi!

Mustavarista nähdään nykyään harvakseltaan, Meri-Lapissa jonkin verran enemmän kuin muualla Lapissa. Sen pieni sukulainen, naakka, puolestaan runsastuu nopeasti. Se on jo vuosia talvehtinut Rovaniemellä, Ylitorniolla ja Pellossa sekä parina viime talvena myös Sodankylässä. Sen sijaan Kemijärvellä 11.2. nähty viiden linnun parvi oli muuttaneita.

Taviokuurna on ehtinyt jo koko Lappiin. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta on Tiiraan kirjattu 48 havaintoa lähes kahdestasadasta yksilöstä, mutta Meri-Lapista on toistaiseksi vain yksi havainto yhdestä kuurnasta.

Tammi-helmikuun vaihteen tienoilla Inarissa, Enontekiöllä ja Rovaniemellä tehtiin muutama outo havainto mitä ilmeisimmin Jäämereltä harhautuneista linnuista, joita ei voi pitää oikeina kevätmuuttajina.

Kolmesta merisirrihavainnosta 30.1.-1.2. oli Lapin Kansassa kirjoitus 5.2.2020.

Heti merisirrihavaintojen jälkeen, 2.2., Inarin Juutuanvuonon pohjoisrannalla nuori riskilä lensi ikkunaan, kyhjötti hetken hangella, mutta lähti sitten juoksuun, nousi siivilleen ja katosi. Onneksi näkijä Mia Hirvi ehti saada kummajaisesta lajinmäärityksen kannalta riittävän hyvän kuvan.

Riskilä on merilintu, kuten oheisesta viikon lintu -laatikosta selviää. Se pesii Meri-Lapissa, mutta Lapin sisämaasta tunnetaan kautta aikojen vain muutama havainto, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat talvikaudelta.

Ivalossa 11.2. seikkaillut ja hoitoon otettu pilkkasiipi lienee sama lintu, joka nähtiin joulukuussa Kettujoen sulassa.

 

Vanha riskilän höyhenys on valkoisia siipilaikkuja lukuun ottamatta sysimusta. – Kuva: Anja Akujärvi.

 

VIIKON LINTU

Riskilä

Esiintyy pesivänä kallioisilla merenrannoilla katkonaisesti ympäri pohjoisen pallonpuoliskon arktisilta alueilta Brittein saarille ja Pohjois-Amerikan itärannikolla Kanadan ja Yhdysvaltain rajaseudulle. Suomessa kaikilla merialueilla.

Suosii ulkosaariston kallio- ja kivikkosaaria.

Pesä on kallionhalkeamassa tai kivikon onkaloissa. Munia on tavallisesti kaksi.

Pääravintona ovat pienet kalat, mutta syö myös leväkasvustojen pikkueläimiä.

Riskilä on maamme runsain ruokkilintu. Sen pesivä kanta on noin 18 000 paria. Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (2019) laji on luokiteltu vaarantuneeksi.

Äänet ovat hentoja tai viheltäviä.

Muuttolintu, joka talvehtii eteläisellä Itämerellä.

Viime vuosien tuloaikoja:

2014: 27.5.

2016: 29.5.

2018: 20.5.

2019: 26.5.

 


Lintujen kevätmuutto alkanut

Jorma Halonen 28.2.2020

 

Omituinen talvi, jota ei eteläisessä Suomessa edes ehtinyt olla, alkaa varhaisimpien muuttolintujen osalta vaihtua kevääksi. Ensimmäisiä paluumuuttajia Lappiin ovat olleet mm. pulmunen, taviokuurna, merilokki ja merikotka.

Monia, ennen tyypillisiä muuttolintulajeja jäi syksyllä Suomeen. Yhteensä sadattuhannet tukkasotkat, telkät, harmaalokit, räkättirastaat ja peipot viettivät talvensa maassamme.

Talvehtijoiden joukossa on ollut myös satoja hiiri- ja tuulihaukkoja, piekanoita sekä punarintoja ja pajusirkkuja.

Kävikö esimerkiksi Kemin Ristikankaalla joulukuun alussa nähty punarinta välillä ”etelässä”, kun laji tavattiin samassa paikassa uudelleen 9.2.? Vai oliko se onnistunut lymyilemään keskitalven ihmissilmiltä piilossa ja säilymään hengissä?

Tammikuun viimeisen päivän 25 pulmusen parvi Pellossa oli kaiken järjen mukaan oikeita muuttolintuja, samoin Ylitornion Kuivakankaan kaksi koilliseen muuttanutta tilheä 3.2.

Lapin ensimmäisenä muuttolintuna pidetty taviokuurna jäi tällä kertaa kolmanneksi saavuttuaan Utsjoen Korretojalle 5.2. Tuon jälkeen tästä lajista on kertynyt useita lisähavaintoja.

Tornion edustan merialueella 12.2. havaitut kolme merilokkia olivat tuskin kovin kaukana käyneet. Keminmaan Isohaaran sulaan seuraavana päivänä lentänyt laulujoutsen saattoi olla sama, joka oli edellisen kerran samassa paikassa joulukuun alussa.

Vihervarpusia on esiintynyt Meri-Lapissa läpi talven, mutta Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella ei. Näin ollen Ranualla 18.2. ruokintapaikalle saapunutta koirasta voidaan pitää muuttolintuna, vaikka sen lentomatka oli kenties vain joitakin kymmeniä kilometrejä.

Meri-Lapissa on ollut keskitalvella jopa yhdeksän merikotkaa yhtaikaa samassa paikassa. Oliko Kemissä 6.2. pohjoiseen suunnistanut nuori yksilö aidosti muuttava? Ainakin Pellon Juoksengin vanha, 23.2. pohjoiseen matkannut valkopyrstö oli.

 

Komeasta lapinpöllöstä on tänä vuonna ilmoitettu Lapista jo yli sata havaintoa.

 

VIIKON LINTU

Lapinpöllö

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen lintu Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Meillä esiintyminen painottuu pohjoiseen.

Elinympäristönä ovat vanhat havu- ja sekametsät.

Pöllöjen tapaan lapinpöllö ei rakenna pesää, vaan asettuu vanhaan petolinnun pesään tai pökkelöön. Voi munia myös maahan. Munia on tavallisesti kolme tai neljä.

Suuresta koostaan huolimatta syö lähes yksinomaan pikkunisäkkäitä.

Keskimääräinen parimäärä noin 600, mutta kannanvaihtelut voivat olla suuria, mutta laji on arvioitu elinvoimaiseksi.

Vaeltelee jonkin verran ravintotilanteen mukaan.

Suomen rengastusatlaksen mukaan pisin tunnettu rengastetun lapinpöllön siirtymä on ollut 912 km ja vanhimpana löydetty yksilö vähän yli 16-vuotias.

Lapinpöllöjen ravinnonsaanti lienee kovan hangen tähden vaikeaa, koska näitä isokokoisia myyränsurmia on ilmaantunut viime aikoina asutuille seuduille. Nälkäisten lintujen häirintää on syytä välttää.

BirdLife Suomen lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan on Lapista ilmoitettu viime vuosina seuraavat havaintomäärät:

2015: 36,

2016:50,

2017: 65,

201: 8,

2019: 41.