Helmikuun alusta tämän kirjoittamishetkeen mennessä BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään oli ilmoitettu Lapin alueelta reilusti yli 10 000 urpiaista ja lähes 400 tundraurpiaista.
Vastaavan tason urpiaisen kevätmuutto on todettu viisi vuotta sitten, mutta viimevuotiseen verrattuna lukemat ovat nyt noin kolmikymmenkertaiset!
Urpiainen on epäsäännöllisesti esiintyvä osittaismuuttaja, mistä syystä sitä ei yleensä lueta varsinaisiin muuttolintuihin, joita puolestaan esittelee oheinen taulukko. Meri-Lapin alueella todetuista kuudestatoista ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueen neljästätoista kevätmuuttajasta on siihen valittu tärkeimmät.
Urpiaisen ohella on yli tuhanteen havaittuun yksilöön yltänyt toistaiseksi vain taviokuurna (1393). Harmaalokkien ja laulujoutsenten tänne tulleiden yksilöiden määrät lasketaan sadoissa, pulmusen kymmenissä. Muista on vain hajahavaintoja.
Lähes kaikki harmaalokit ovat toistaiseksi Meri-Lapin alueella, kun taas pulmusia ja taviokuurnia on yhytetty miltei pelkästään LLY:n alueella.
On aika outoa, että esimerkiksi Satakunnan tuhatpäisistä ja Oulun seudun sadoista hanhista on toistaiseksi lentänyt Meri-Lappiin yksi ainoa merihanhi, LLY:n alueelle ei sitäkään! Toisaalta Lapissa on hanget korkeat nietokset, joten toistaiseksi tänne on turha tulla.
Lähipäivät muuttanevat tilanteen niin, että pieniin pälviin ja sulapaikkoihin tyytyvien, lunta ja jäätä pelkäämättömien muuttolintujen laji- ja yksilömäärät alkavat kasvaa. Mustarastaita ja peippoja ilmestynee pihapiireihin sekä telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia pieniin avovesiin.
Varhaismuuttajia | Xenus | LLY |
Pulmunen | 10.3. | 31.1. |
Taviokuurna | 23.2. | 5.2. |
Merilokki | 12.2. | |
Harmaalokki | 22.2. | 17.3. |
Merikotka | 20.3. | 23.2. |
Laulujoutsen | 28.2. | 6.3. |
Mustavaris | 21.3. | 2.3. |
Isokoskelo | 23.3. | 2.3. |
Sepelkyyhky | 10.3. | |
Kiuru | 10.3. | |
Nokkavarpunen | 10.3. | |
Hiirihaukka | 14.3. | |
Luotokirvinen | 14.3. | |
Merihanhi | 18.3. | |
Kottarainen | 20.3. | |
Telkkä | 23.3. |
Viikon lintu
Tundraurpiainen
Pohjoisen tundran ja tunturikoivuvyöhykkeen pesimälaji Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa, meillä Tunturilapissa.
Esiintyy koivu- ja pajuvyöhykkeessä rinnan lähisukulaisensa urpiaisen kanssa.
Äänet samanlaisia kuin urpiaisella: lentoääni dšu-dšup, dšu-dšup ja laulu voimakasta surinaa.
Huolellisesti rakennettu, paksuseinäinen pesä on puussa tai pensaassa, samanlainen kuin urpiaisen. Munia 4-6 kpl.
Ravintona ovat monenlaiset siemenet, kesällä pääasiassa hyönteiset.
Pesimäkanta vaihtelee: 2 000 – 10 000 paria.
Epäsäännöllinen osittaismuuttaja, joka esiintyy yleisesti urpiaisen seurassa, mutta joskus jopa parinkymmenen yksilön lajipuhtaina parvina.
Risteytyy yleisesti urpiaisen kanssa.