Viiriäinen palaamassa pesimälinnustoomme
Jorma Halonen 3.7.2018
Kanalintujen kääpiö, kottaraisen kokoluokkaa oleva viiriäinen ilmaisi olemassaolonsa Kolarin Kallioniemessä heinäkuun ensimmäisenä aamuyönä toistamalla kolmitavuista soidinääntään: bitt bi-itt. Meri-Lapin Karungissa laji kuultiin pari viikkoa aikaisemmin 17.6.
Sata vuotta sitten viiriäinen pesi Muoniossa ja satunnaishavainto tunnetaan Enontekiön Suonttajärveltä asti. Sittemmin laji tulkittiin kadonneeksi maamme pesimälinnustosta. Häviämisen syyksi arveltiin maatalouden tehostumista.
Viiriäisen paluu maamme pesimälinnustoon alkoi 1990-luvulla ja on jatkunut näihin päiviin asti. Kuinka ollakaan, kuulin elämäni ensimmäisen viiriäisen juuri 1990 Kuusamossa ja seuraavan Pellossa 1992. Pellon Orangista 20.7.2003 löytyneen yksilön pääsin jopa näkemään useita kertoja, ja kesäkuun puolivälissä 2008 tutuksi käynyt soidinääni kantautui omaan pihaamme!
Koska BirdLife Suomen mainio Tiira-havaintojärjestelmä on ollut käytössä vasta runsaat kymmenen vuotta, sinne ei ole ehditty tallentaa läheskään kaikkia vanhoja havaintoja. Tästä syystä vertailuaineiston saaminen sitä kautta ei onnistu. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) kohdalla Tiirassa on yksitoista viiriäishavaintoa (1992-2018) ja Meri-Lapin Xenuksen kohdalla seitsemän (1902-2018).
Oheisessa taulukossa on vertailtu ns. yölaulajahavaintojen määriä parilta viime vuodelta (LLY:n kaulushaikara ja Xenuksen liejukana eivät olleet lauluhavaintoja). Tämä kesä on selvästi edellistä parempi, mutta kaukana vuodesta 2013, jolloin pelkästään LLY:n alueelta löytyi yli 20 yölaulajaa.
Samalla, kun varhaisimmat poismuuttajat ovat jättäneet alueemme, myöhäisimpiä tulijoita ilmaantuu yhä. Meri-Lapissa on kuultu viime päivinä runsaasti lehtokertun lavertelua ja parissa uudessa paikassa myös pensaskerttuja. Lapinuunilintuja on tullut lisää Ylä-Lappiin.
| Laji | Xenus | LLY | ||
| 2017 | 2018 | 2017 | 2018 | |
| Viiriäinen | – | 1 | – | 1 |
| Kaulushaikara | – | 1 | – | 1 |
| Luhtahuitti | 1 | – | – | 1 |
| Ruisrääkkä | – | 2 | 1 | – |
| Liejukana | – | 1 | – | – |
| Satakieli | – | 2 | – | 1 |
| Viitakerttunen | 2 | 1 | 1 | – |
| Luhtakerttunen | – | 1 | – | – |
| Yhteensä | 3 | 9 | 2 | 4 |
VIIKON LINTU
Viiriäinen
Esiintyy laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Meillä valtaosa tuoreista havainnoista on tehty Oulu-Kuhmo-linjan eteläpuolella.
Peltolintu, joka on tavattu myös rantaniityillä ja joskus suolla.
Pesä maassa. Munia tavallisesti 8-12 kpl.
Kevätravintona ovat erityisesti oraat, syksyllä siemenet. Syö myös hyönteisiä, kotiloista ja etanoita.
Maailmanlaajuisesti viiriäiskanta on elinvoimainen, mutta meillä laji on luokiteltu yhä erittäin uhanalaiseksi.
Kanalintujemme ainoa pitkänmatkanmuuttaja, jonka talvialueet lienevät lähinnä Pohjois-Afrikassa.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2006: 18.6.
2008: 16.6.
2010: 24.5.
2016: 26.6.
_________________________________________
Kattohaikaroita Kemijärvellä
Jorma Halonen 26.6.2018
Juhannuspäivän aamuna kaksi kattohaikaraa lensi Kemijärven Kylmälahden taivaalla kohti pohjoista. Edellisestä Kemijärven kattohaikarahavainnosta ehti kulua yhdeksän vuotta.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella tätä edelliset tikarinokat tavattiin Rovaniemen Vanttauskoskella syyskuussa 2014. Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenuksen tuorein kattohaikaratieto on Simosta 31.7.2017.
Koko Suomesta on ilmoitettu tältä vuodelta 104 kattohaikarahavaintoa 121 yksilöstä; vuonna 2016 vastaavat luvut samalta ajalta olivat 260 ja 517.
Kattohaikara on eurooppalaisilla esiintymisalueillaan yleensä hyvin suosittu lintu, jonka toivotaan pesivän oman talon katolla. Sitä varten monilla katoilla on vaakatasoon asetettu kärrynpyörä. Suomen ensimmäinen onnistunut pesintä todettiin Varsinais-Suomen Koskella 2015.
Oheisessa pylväsdiagrammissa on esitetty Lapin tähänastiset kattohaikarahavainnot kuukausittain. Pari syyshavaintoa on ajoittunut kahdelle kuukaudelle: Kittilä 30.9.-1.10.1996 ja Ylitornio 29.9.-6.10.2008. Ne näkyvät sekä syys- että lokakuun pylväissä. Hauskana tietona kerrottakoon, että todennäköisesti tuo Ylitornion lintu havaittiin myöhemmin kolmesti Xenuksen alueella.
Koska kattohaikara on helposti tunnettava ja näkyvä lintu, sen liikkeitä voidaan tehtyjen havaintojen perusteella seurata joskus aika tarkasti. On hyvin luultavaa, että sama kattohaikara näyttäytyi Rovaniemen Haukitaipaleen kylän lähellä 13.5.2013, seuraavana päivänä Alakorkalossa ja sitä seuraavana Ranuan Portimossa.
Juhannussunnuntai toi luhtahuitin Posion Lohirantaan ja luhtakerttusen Simon Maksniemeen. Myöhäistä arktikaa eli loppukeväällä arktiselle tundralle suuntautuvaa muuttoa edusti Pellon Turtolassa maanantaita vasten yöllä (25.6.) vakaasti kohti pohjoista matkannut isolokki (Xenuksen alueelta vastaava havainto 6.5.).
Lapin tähänastiset kattohaikarahavainnot kuukausittain: siniset LLY, punaiset Xenus.
VIIKON LINTU
Kattohaikara
Pesii Pohjois-Afrikassa sekä laikuittain Pyreneiden niemimaalta Sisä-Aasiaan. Suomesta tunnetaan yksi onnistunut pesintä 2015.
Esiintyy sekä asutuksen piirissä että metsäseuduilla, missä on ruokailumaastoksi sopivia kosteita rantaniittyjä tai viljelyksiä.
Iso risupesä on puussa tai katolla, joskus jopa sähköpylvään päällä. Munia tavallisesti neljä.
Mieliruokaa ovat sammakot, mutta syö myös kaloja, hyönteisiä, matoja ja pikkunisäkkäitä, toisinaan linnunmunia ja -poikasia.
Ilmastonmuutoksen myötä kattohaikaran levinneisyys näyttäisi siirtyvän hiljalleen kohti pohjoista.
Valtaosa maailman kattohaikaroista talvehtii Saharan eteläpuolisen Afrikassa.
Viime vuosien tuloaikoja:
2009: 9.6. LLY
2011: 21.5. LLY
2013: 8.5. LLY
2016: 21.5. Xenus
Lähes kurjen kokoisen, lumivalkoisen kattohaikaran siipisulat ovat mustat sekä pitkät koivet ja vahva tikarinokka kirkkaanpunaiset.
_____________________________________________________
Sarvipöllö tuli avomereltä
Jorma Halonen 19.6.2018
Kemin lounaispuolella, avomeren tuntumassa retkeilleet lintuharrastajat kokivat 12.6. melkoisen yllätyksen, kun mereltä saapui vuoden ensimmäinen sarvipöllö! Väsynyt lintu yritti levähtää merimerkin päällä merimetsojen seurassa, mutta jatkoi sitten kohti mannerta ja itää.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella ei sarvipöllöhavaintoja ole tänä vuonna tehty. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, oliko kyseessä kevätmuutto, mutta eittämättä kyseinen sarvipöllö muutti havaintohetkellä Meri-Lapin lintuyhdistyksen (Xenus) alueelle.
Myyriä pääravintonaan käyttävien petolintujen keväiset ja kevätkesäiset liikkeet ovat joskus arvaamattomia. Esimerkiksi suopöllöt saapuivat eräänä vuonna Kuusamoon juuri SM-bongauskilpailun alkuvaiheissa kesäkuun puolivälissä. Kerran piekanat lensivät soidinta saman kisatapahtuman aikana käytyään sitä ennen Lapissa toteamassa surkean ravintotilanteen.
Rovaniemen Ounasjokisuistoon laskeutui 12.6. merilintuna tunnettu jättiläistiira, räyskä. Varsinaisesta kevätmuutosta tuskin oli kyse, sillä Kemissä kevään ensi havainto tehtiin jo 6.5.
Räyskä on tunnettu kauas sisämaahan ulottuvista lentoretkistään. Rovaniemeltä on aikaisempia tietoja kuusi ja muualta LLY:n alueelta suunnilleen saman verran. Meri-Lapissa laji oli aikoinaan vakituinen pesimälintu; nykyään siitä tehdään vuosittain kymmeniä havaintoja.
Menneen viikon selkeästi uusi muuttolintu oli yölaulajiin lukeutuva viiriäinen, joka kuulutti pesimäpiiriään jännittävällä soidinäänellään Karungissa aamuyöllä 17.6. Muuten kesäkuun alkupuoli on ollut perin hiljainen, kuten oheisesta taulukosta selviää.
Punakottaraisten Euroopan suurvaelluksesta osa on suuntautunut Sodankylään (13.6.) ja Muonioon (14.6.) asti aikaisemmin todettujen Ylitornion (3.6.) ja Rovaniemen (10.6.) lisäksi. Meri-Lappi on jäänyt toistaiseksi ilman.
| XENUS | LLY | |||||||
| 1.-5. | 6.-10. | 11.-15. | Yht. | 1.-5. | 6.-10. | 11.-15. | Yht. | |
| 2014 | 2 | 5 | 3 | 10 | 5 | 2 | 4 | 11 |
| 2015 | 1 | 4 | 2 | 7 | 4 | 2 | 2 | 8 |
| 2016 | 1 | – | 1 | 2 | 4 | 2 | 3 | 9 |
| 2017 | 5 | 2 | 3 | 10 | 4 | 5 | 2 | 11 |
| 2018 | – | 1 | 2 | 3 | 3 | 1 | 1 | 5 |
VIIKON LINTU
Sarvipöllö
Pesii laajalla alueella Pohjois-Amerikasta Euraasian halki Japaniin asti, paikoin Pohjois-Afrikassa. Meillä maan etelä- ja keskiosissa suunnilleen Tornio-Kuusamo-linjalle asti, toisinaan paljon pohjoisempanakin.
Selvä kulttuurinsuosija, joka pesii mieluiten suurten kylien ja laajojen viljelysten liepeillä.
Pesät ovat lähellä aukeiden reunoja erilaisissa metsissä, useimmiten vanhoissa variksen tai harakan pesissä. Munia on 3-7 kpl.
Ravintona pikkunisäkkäät (yli 90 %).
Myyräspesialisti, joka hyvänä sopulivuonna voi esiintyä yhdyskuntaluonteisesti Enontekiötä myöten. Parimäärä vaihtelee ravintotilanteen mukaan 2 000-10 000.
Koiraan öinen soidinääni parin sekunnin välein toistuva huu.
Muuttaa lähinnä lounaaseen, mutta meillä rengastettuja lintuja on löydetty laajalta alueelta Brittein saarilta ja Ranskasta Venäjälle.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 6.5.
2015: 23.3.
2016: 14.3.
2017: 24.5.
Varhaisimmat sarvipöllöt voidaan havaita hyvinä myyrävuosina jo helmikuussa, huonoina alkukesästä tai ei lainkaan. – Kuva: Anssi Mäkinen.
Yölaulajat tulossa?
Jorma Halonen 12.6.2018
Tämän kesän ensimmäisen viitakerttusen kuultiin konsertoivan Kemissä tiistaiaamuna, 12.6. Kun myös ruislintu eli ruisrääkkä raksutti viime viikon torstai-iltana Tornion Raumojärvellä, voimme jäädä odottamaan lisää ns. yölaulajia eli pääasiassa yöaikaan reviirilaulua esittäviä lintuja.
Tunnetuin yölaulaja, satakieli, esiintyi jo 14.5. Kemijärvellä ja 21.5. Tervolassa. Uusia laulupaikkoja voi löytyä, kun yölaulajaretkiä tekevät lintuharrastajat ovat liikkeellä tulevina öinä. Täällä pohjoisessa yölaulajien etsintä on usein turhauttavaa, kun retken tulos voi olla muutama ruokokerttunen, jokunen rastas ja naurulokkien kirkuna.
Pellosta on ilmoitettu toistaiseksi varmistamaton kehrääjähavainto.
Kesälintujen vähäistä määrää kuvaa harmaasieppo, maamme kymmenenneksi runsain lintulaji. Tänä vuonna on Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta ilmoitettu 24 havaintoa viidestäkymmenestä yksilöstä. Vuosi sitten vastaavana aikana luvut olivat 54 ja 77.
Sen sijaan viikon linnun, peukaloisen kohdalla tilanne on päinvastainen. Tämän vuoden varhaisin peukaloinen tavattiin 25.4. Rovaniemellä, ja havaintoja on kertynyt yhdeksäntoista, Xenuksen alueella 22. Vuosi sitten jäätiin selvästi alle puoleen: LLY yhdeksän ja Xenus kahdeksan. Vaihtelut ovat siis aikamoisia, ja suurin syy niihin lienee talvehtimisen onnistuminen Keski-Euroopassa.
Euroopassa harvinaisella punakottaraisella on meneillään poikkeuksellisen voimakas vaellus länteen. Tähän mennessä se on havaittu maassamme viidessä eri paikassa, joista kaksi on Lapissa: kesäkuun alkupäivinä Ylitornion Taroniemessä ja 11.6. Rovaniemen Niskanperällä. Lajin voi varmimmin tavata maatalous- tai kyläympäristöissä.
Rovaniemen Koivusaaresta 8.6. löytyneestä mustapääkertusta on Xenuksen alueelta useita tietoja 18.5. alkaen.
Oheisessa taulukossa vertaillaan joidenkin myöhäisten muuttolintulajien kevätmuuton etenemistä täällä pohjoisessa.
| Laji | Kemi | Rovaniemi | Inari | Utsjoki |
| Tylli | 24.4. | 12.5. | 12.5. | 19.5. |
| Lapinsirri | 6.5. | 17.5. | 19.5. | 19.5. |
| Käki | 10.5. | 10.5. | 21.5. | 29.5. |
| Sinirinta | 10.5. | 10.5. | 14.5. | 26.5. |
| Lapintiira | 13.5. | 10.5. | 12.5. | 27.5. |
| Punavarpunen | 13.5. | 13.5. | 4.6. | – |
| Lehtokerttu | 15.5. | 24.5. | – | – |
| Tervapääsky | 17.5. | 24.5. | 23.5. | – |
| Vesipääsky | – | 18.5. | 28.5. | 26.5. |
| Pikkusirkku | – | 1.6. | 25.5. | – |
VIIKON LINTU
Peukaloinen
Pesii lähes koko Euroopassa, paikoitellen Pohjois-Afrikan Välimeren rannikolla ja Lähi-idässä sekä Afganistanista Himalajan kautta Mantšuriaan, Venäjän Kaukoitään ja Sahalinille. Lisäksi esiintyy pääosassa Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykettä. Meillä esiintyy melko yhtenäisesti etelästä napapiirin tutumaan.
Valitsee elinympäristönsä lähinnä maanpinnan muodon ja alimman kasvillisuuden perusteella: ryteikköisyys, onkalot ja rehevyys ovat valttia. Pohjois-Suomessa suosii reheviä, jyrkkärinteisiä kuruja.
Pallomainen pesä on usein kaatuneen puun juurakossa, pienessä kuusessa tai katajassa yms. maassa, maanrajassa tai vähän sen yläpuolella. Tavallisin munamäärä näyttää olevan seitsemän..
Syö erilaisia pikkueläimiä, kylmän kauden hätäravintona pieniä siemeniä.
Pesivä kanta on yli kaksinkertaistunut viime vuosikymmeninä. Parimäärä vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen: 50 000–120 000. Ilmastonmuutos on osaltaan vaikuttanut kannan kasvuun.
Äänet ovat pieneen kokoon nähden ällistyttävän voimakkaita. Laulu on hyvin voimakas, rytmikkään riemukas ja vauhdikas monivaiheinen säe.
Suomalaisten rengaslöytöjen perusteella talvehtimisalue ulottuu Tanskasta Keski-Eurooppaan (Suomen rengastusatlas II).
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 10.4.
2015: 9.4.
2016: 5.5.
2017: 3.5.
Peukaloinen on pienimpiä lintujamme – suunnilleen miehen peukalon kokoinen.
————————————————————–
Kuhankeittäjä Kolarissa
Jorma Halonen 5.6.2018
Entisaikojen Suomessa räikeän keltamusta kuhankeittäjä oli paljon nykyistä runsaampi. Jotkut olivat kuulevinaan sen huilumaisen vihellyksen kuha-kie-huu, ja siitä lintu sai nimensä.
Kesäkuun ensimmäisenä kuhaa kiehutettiin Kolarin Kesänkijärvellä ja lintu onnistuttiin myös näkemään. Samalla Kolari sai lajista uuden kuntapinnan. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) edellisestä havainnosta ehti kulua yhdeksän vuotta. Meri-Lapin tuorein tieto on kesäkuulta 2014, ja alkukesällä 2003 laji löytyi sekä Sallasta että Kemistä.
Muita menneen viikon uusia kevätmuuttajia olivat LLY:n alueella mehiläishaukka (28.5.), leveäpyrstökihu (29.5.) ja ruokokerttunen (3.6.), Meri-Lapin alueella pikkulepinkäinen ja tunturikihu. Viimeksi mainitusta tuli vallan huikea havainto Utsjoen Piesjängältä 3.6.: suon keskellä olevassa järvessä ui yhtaikaa 145 yksilöä!
Touko-kesäkuun vaihde toi tänne pohjoiseen melkoisen määrän vesipääskyjä, oikeita pääskyjä, lehtokerttuja, harmaasieppoja ja punavarpusia. Meri-Lapin alueella on tavattu kymmenittäin myös ruokokerttusia, mutta LLY:n alueelta löytöjä on vasta kaksi.
Rovaniemen seudulla on kierrellyt viime päivinä ainakin kaksi meriharakkaa. Lienevätkö samat linnut kaikissa havaintopaikoissa?
Viime sunnuntaina Simon Ykskuusen ohitti kotka, joka oli joko kilju-, pikkukilju- tai arokotka. Kuten muistettaneen, vuosi sitten Rovaniemen Kuusiselän kaatopaikalle saapui arokotka, joka viipyi paikalla joitakin viikkoja ja aiheutti melkoisen lintuturismin aallon.
Oheisessa taulukossa on vertailtu ensimmäisten kevätmuuttajien saapumista viikoittain ja lajimäärittäin maalis-huhtikuun vaihteesta alkaen. LLY:n alueella uusien lajien tulo oli voimakasta etenkin huhtikuun lopulta toukokuun alkupuolelle (noin puolet koko kevään lajistosta kolmessa viikossa). Meri-Lapissa muutto oli selvästi tasaisempaa ja voimakkainta jo huhtikuun alkupuolella.
| Viikko | Saapuneita
muuttolintulajeja |
|
| Xenus | LLY | |
| 13 (26.3.-1.4.) | 5 | 4 |
| 14 (2.-8.4.) | 10 | 8 |
| 15 (9.-15.4.) | 22 | 16 |
| 16 (16.-22.4.) | 18 | 19 |
| 17 (23.-29.4.) | 18 | 24 |
| 18 (30.4.-6.5.) | 16 | 28 |
| 19 (7.-13.5.) | 17 | 27 |
| 20 (14.-20.5.) | 19 | 12 |
| 21 (21.-27.5.) | 12 | 8 |
| 22 (28.5.-3.6.) | 2 | 4 |
VIIKON LINTU
Meriharakka
Pesii kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomessa rannikkoseutujen asukas, joka on tällä vuosituhannella alkanut levittäytyä entistä enemmän sisämaahan.
Pesä avomaastossa. Meri-Lapin tuore aluevaltaus on Kemin rautatieasema! Muista kahlaajista poiketen munia on tavallisesti vain kolme.
Ravintona ovat varsinkin simpukat ja kotilot. Kykenee vääntämään vahvalla nokallaan jopa pienten ostereiden kuoret – tieteellinen nimi Haematopus ostralegus tarkoittaa verijalkaista osterin poimijaa.
Suomen varsin nopeasti vankistunut pesimäkanta on 3 000-4 000 paria.
Äänet kimeitä ja kauaskantavia. Ajoittain meriharakat kokoontuvat kirkumaan kuorossa.
Talvehtii pääasiassa Alankomaista Ranskaan ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 23.4.
2015: 20.4.
2016: 7.4.
2017: 18.5.
Meriharakalla on harakkamaisen mustavalkea höyhenys sekä kirkkaanpunainen nokka ja punaiset jalat. Meri-Lapin varhaisin havainto tehtiin tänä vuonna 23.4. ja LLY:n 5.5.
Harjalintu Simossa
Jorma Halonen 29.5.2018
Säihkylintuihin kuuluva, harvinainen, mutta helposti tunnettava harjalintu tavattiin Simossa 25.5. Muita menneen viikon harvinaisuuksia olivat lampiviklo, pulmussirri, tundrakurmitsa ja kiljuhanhi.
Soidintava lampiviklo löytyi Kolarin Rautuvaarasta 22.5. ja neljän päivän päästä laji yhytettiin Inarin Ivalossa. Toistaiseksi lajia ei ole havaittu Meri-Lapin alueella, missä 2011 todettiin onnistunut pesintä Kemin Tuhka-altaalla.
Rovaniemen Sahanperällä 26.5. nähty pulmussirri on Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella keväisin erittäin harvinainen läpimuuttaja matkallaan arktiselle tundralle, Meri-Lapissa aavistuksen tavallisempi, vaikka puuttuu ainakin vielä tältä keväältä.
Toinen Jäämeren rannikoille suunnannut arktinen kahlaaja, tundrakurmitsa, levähti kesken pitkän lentonsa 26.5. Kiilopään itäpuolen maastossa.
Suomesta ilmeisesti vuosia sitten sukupuuttoon kuollut kiljuhanhi pistäytyi lähisukulaisensa tundrahanhen kanssa Kemin Kiikelinlahdella 27.5. Kyseessä lienee norjalaista kantaa oleva lintu.
Jonkinlainen harvinaisuus on myös pikkusieppo, josta on toistaiseksi varhainen havainto (15.-16.5.) tai kaksi LLY:n alueelta, mutta lähipäiviltä useita tietoja Meri-Lapista.
Varhaisin lehtokerttu lauloi Meri-Lapissa jo 15.5., LLY:n alueella vasta 24.5. Sirittäjän kohdalla osat vaihtuvat: 12.5. Rovaniemellä (taulukossa virheellinen päivämäärä) ja miltei kaksi viikkoa myöhemmin Keminmaassa.
Eksoottinen itäinen pikkusirkku löytyi vakiopaikoiltaan Sodankylästä ja Inarista 23. ja 25.5. alkaen. Meri-Lapissa laji on vähälukuinen eikä edes jokavuotinen.
Kesälintujen laulukuoro ei ole vielä läheskään täydellinen, vaikka suurin osa lajeista on jo kotiutunut. Etenkin hyönteissyöjävarpuslintujen täydennysjoukkoja saapuu vielä pitkälle kesäkuuhun.
| Laji | Xenus | LLY |
| Lapinkirvinen | 21.5. | 16.5. |
| Ruokki | 22.5. | – |
| Härkälintu | 22.5. | 9.5. |
| Lampiviklo | – | 22.5. |
| Vesipääsky | 22.5. | 18.5. |
| Pikkusirkku | – | 23.5. |
| Jänkäsirriäinen | 24.5. | 27.5. |
| Pikkusieppo | 24.5. | 15.5. |
| Lehtokerttu | 15.5. | 24.5. |
| Keräkurmitsa | 25.5. | 27.5. |
| Harjalintu | 25.5. | – |
| Sirittäjä | 25.5. | 13.5. |
| Pulmussirri | – | 26.5. |
| Kiljuhanhi | 27.5. | – |
| Tundrahanhi | 27.5. | 5.5. |
| Uusia lajeja
21.-27.5. |
11 | 8 |
VIIKON LINTU
Harjalintu
Säihkylintuihin kuuluva harjalintu pesii laajalla alueella eteläisessä Euraasiassa ja Afrikassa, meitä lähinnä Virossa. Suomessa tehdään vuosittain joitakin kymmeniä havaintoja.
Suosii kulttuuriympäristöä: puistoja, pihoja, kylänlaiteita…
Pesä ontossa puussa, rakennuksen alla, kiviaidassa tms. Munia 5-7 kpl.
Erikoistunut lehmänlannassa eläviin hyönteisiin, mutta syö myös muita hyönteisiä, matoja, hämähäkkejä ja etanoita.
Soidinääni kumea up up up.
Euroopan ja Aasian keskiosien harjalinnut muuttavat Afrikkaan tai Etelä-Aasiaan.
Viime vuosien tuloaikoja:
2013: 6.5. LLY
2014: 28.4. LLY
2015: 21.5. Xenus
2016: 1.5. LLY
Harjalinnusta on yli sata havaintoa LLY:n ja vajaat 40 Xenuksen alueelta.
————————————————————–
Valtaosa muuttolintulajeista saapunut
Jorma Halonen 22.5.2018
Lapin kahden lintuyhdistyksen alueella on kirjattu j o yli 150 muuttolintulajia eikä kovin monta uutta tulijaa ole enää odotettavissa. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta puuttuvat Meri-Lapissa jo havaitut mehiläishaukka, ruokokerttunen ja lehtokerttu.
Lapissa vakinaisesti esiintyvistä lajeista tulematta ovat mm. jänkäsirriäinen, idän- ja lapinuunilintu sekä pikkusirkku. Kahta viimeksi mainittua ei ole tavattu vielä koko Suomessa.
Meri-Lapin tuoreimmat muuttajat ovat haahka ja ruokki (22.5.), joita ei yleensä tavata lainkaan LLY:n alueella, missä viimeiset uudet kevätmuuttajat (20.5.) olivat melkoisia harvinaisuuksia: mandariinisorsa Sallassa ja kuovisirri Rovaniemellä.
Oheinen taulukko on laadittu Meri-Lapin viime kalenteriviikon uusien muuttolintulajien pohjalta. Joitakin niistä ei ole ainakaan vielä havaittu LLY:n alueella, muutamat taas huomattavasti aikaisemmin kuin Meri-Lapissa. Viimeksi mainittu, vähän arvoituksellinen piirre johtunee mm. siitä, että muu Lappi on huiman laaja ja siellä on runsaasti lintuharrastajia. Osa eroista perustuu silkkaan sattumaan.
Taulukon lajeista kaulushaikara ja haahka ovat suurharvinaisuuksia LLY:n alueella ja vähälukuisia myös Meri-Lapissa. Ensiksi mainittu on hiljalleen levittäytymässä pohjoiseen. LLY:n alueelta on tiedossa kahdeksan havaintoa vuodesta 2001 alkaen. Meri-Lapin ensi havainto tehtiin toukokuussa 2006, ja tuoreita tietoja on saatu lähes vuosittain.
Kemin Pajusaressa havaittiin komea, kuuden yksilön ristisorsaparvi 22.4. Kuinka ollakaan, Kolarin Kurtakon kuuluisilla Myllymaan hanhipelloilla ihmeteltiin 17.5. niin ikään kuuden ristisorsan joukkoa ja seuraavana päivänä ilmeisesti samoja lintuja ihailtiin Utsjoen Välimaassa, linnut tosin olivat Norjassa. Jos kyseessä on koko ajan ollut sama parvi, missä se vietti huhtikuun lopun ja toukokuun alkupuolen?
| Laji | Xenus | LLY |
| Lapasotka | 14.5. | 13.5. |
| Kuovisirri | 14.5. | 20.5. |
| Suosirri | 14.5. | 6.5. |
| Ruokokerttunen | 14.5. | – |
| Mehiläishaukka | 15.5. | – |
| Lehtokerttu | 15.5. | – |
| Harmaasieppo | 15.5. | 11.5. |
| Heinätavi | 16.5. | 4.5. |
| Alli | 16.5. | 6.5. |
| Merikihu | 16.5. | 8.5. |
| Tervapääsky | 17.5. | 19.5. |
| Kaulushaikara | 18.5. | 10.5. |
| Mustapääkerttu | 18.5. | – |
| Pilkkasiipi | 19.5. | 10.5. |
| Pikkusirri | 19.5. | – |
| Pensaskerttu | 19.5. | 14.5. |
| Haahka | 20.5. | – |
| Uusia lajeja
14.-20.5. |
17 | 11 |
VIIKON LINTU
Punajalkaviklo
Keskikokoinen kahlaaja, joka pesii Islannista Brittein saarten kautta Isolle valtamerelle läpi Euraasian keskiosien. Suomessa rannikko- ja saaristovyöhykkeen sekä Lapin jokivarsien lintu.
Pesä maassa. Neljä munaa.
Ravintona ovat monenlaiset pikkueläimet. Syö myös kasvisravintoa (mm. lehtiä, silmuja, siemeniä ja marjoja).
Suomen pesimäkanta 4 500-6 000 paria. Määrä on laskussa. Uhanalaisuusluokka on silmälläpidettävä.
Lentoääni on tjyy-hyy, lentoon lähtiessä tjy-hy-hy. Soidinääniin kuuluva laskeutumisjokellus on helposti tunnettava: liyky-liyky-liyky…
Suomalaiset punajalkaviklot muuttavat Länsi-Euroopan rannikoita seuraten Espanjaan ja Länsi-Afrikkaan. Muuton nopeudesta kertoo rengaslöytö: Porin lähellä merkitty lintu ammuttiin viisi päivää myöhemmin 1 810 km:n päässä Ranskassa (Suomen Rengastusatlas. Osa I).
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 7.5.
2015: 1.5.
2016: 28.4.
2017: 9.5.
Punajalkaviklolla on pitkät, räikeänpunaiset koivet. Lennossa erottuvat siipien leveät, valkoiset takareunat. Kevään 2018 ensimmäinen yksilö nähtiin Ylitornion Kuivakankaalla vappuaattona.
————————————————————–
Meri-Lappi sai Xenuksensa
Jorma Halonen 15.5.2018
Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus sai aikoinaan nimensä alueella pesivän suurharvinaisuuden, rantakurvin (Xenus cinereus), mukaan. Sittemmin laji on taantunut, mutta helatorstaina nimikkolaji näyttäytyi tälle vuodelle – nimelle on siis yhä perusteita.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelle mennyt viikko toi kaksi harvinaista kahlaajaa: isosirrin ja mustapyrstökuirin. Ensiksi mainittua, äärimmäisen arktista pesimälajia nähtiin 11.5. Rovaniemen Niskanperällä peräti kymmenen yksilöä ja seuraavana päivänä Inarin Juutuanvuonolla yksi. Mustapyrstökuiri tavattiin Ylitorniolla 13.5.
Maanantaina, 14.5., Keminmaasta löytyi toinen hyvin arktinen kahlaaja, isosirrin tavoin komean punertava kuovisirri.
Vielä edellisiä harvinaisempi lyhytvarvaskiuru yhytettiin Enontekiön Poususta 8.5. Aivan tavallinen ei ole kaulushaikarakaan, joka yllätti kulkijat Lismanaavan tiellä Sodankylässä 10.5.
Käki ja sinirinta kirjattiin 10.5. niin Xenuksen kuin LLY:n alueella, harmaasieppo ehti Rovaniemelle jo 11.5., Kemiin neljä päivää myöhemmin. Punavarpunen saapui yllättävän varhain, 13.5. molempien lintuyhdistysten alueille.
Pensaskerttu lauloi Rovaniemellä 14.5., sinipyrstö ja pikkusieppo seuraavana päivänä. Mitään näistä lajeista ei ole vielä havaittu Meri-Lapissa, jossa puolestaan konsertoi 14.5. ruokokerttunen.
Oheisessa taulukossa olen vertaillut joidenkin huhti-toukokuun muuttajien muuton edistymistä Lapissa. Alkupään lajien osalta ensimmäisten yksilöiden saapumispäivät poikkeavat jopa viikkoja, mutta loppupäässä tilanne on jopa ällistyttävän tasainen.
Huomattakoon, että Rovaniemen ensihavainto ei välttämättä ole sama kuin LLY:n varhaisin. Esimerkiksi sepelkyyhky havaittiin Ranualla ja Ylitorniolla jo 8.4., tylli Kemijärvellä ja Kolarissa 9.5. ja pajulintu Enontekiöllä 5.5.
| Laji | Kemi | Rovaniemi | Inari | Utsjoki |
| Sepelkyyhky | 5.4. | 14.4. | 14.4. | 12.5. |
| Lapinsirkku | 13.4. | 18.4. | 7.5. | 12.5. |
| Kapustarinta | 17.4. | 25.4. | 4.5. | 12.5. |
| Haarapääsky | 21.4. | 28.4. | 1.5. | – |
| Tylli | 24.4. | 12.5. | 12.5. | – |
| Haapana | 25.4. | 27.4. | 8.5. | 12.5. |
| Suokukko | 3.5. | 9.5. | 9.5. | 12.5. |
| Kaakkuri | 5.5. | 5.5. | 8.5. | 12.5. |
| Keltavästäräkki | 6.5. | 8.5. | 10.5. | 12.5. |
| Pajulintu | 6.5. | 8.5. | 10.5. | 12.5. |
| Kirjosieppo | 6.5. | 3.5. | 8.5. | 9.5. |
| Mustaviklo | 8.5. | 3.5. | 7.5. | 10.5. |
VIIKON LINTU
Tylli
Pesii Islannista ja Brittein saarten pohjoisosista yli pohjoisen Euraasian Beringinsalmelle asti sekä paikoin Grönlannin ja Kanadan Baffininsaaren rannikoilla. Suomessa levinneisyys on kaksijakoinen: merenrannikot ja Pohjois-Suomi.
Suosii avoimia maastoja: hiekka- ja kivikkorannat, tunturinummet, mutalietteiköt yms.
Pesä maassa. Neljä munaa.
Ravintona ovat pääasiassa hyönteiset, mutta myös kotilot, äyriäiset ja madot kelpaavat sekä vähäisessä määrin kasvikset.
Suomen pesimäkanta on 3 000-6 000 paria. Laji on meillä taantuva ja uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävä.
Kutsuääni on pehmeä tyl-li tai tyy-i. Koiraan soidinlaulua voisi kuvata vaikka näin: vegeto-vegeto-vegeto…
Suomessa rengastettuja tyllejä on löydetty talvella Länsi- ja Etelä-Euroopan sekä Länsi-Afrikan rannikoilta.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 26.4.
2015: 6.5.
2016: 27.4.
2017: 13.5.
Tylli on pieni kahlaaja, joka on sekoitettavissa lähisukuiseen pikkutylliin. Tärkeimmät erot ovat oranssit jalat, oranssityvinen nokka ja selvä siipijuova.
———————————–
Lintumuuton vauhtiviikot jatkuvat
Jorma Halonen 8.5.2018
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) tämän kevään vauhdikkain viikko osui huhti-toukokuun vaihteeseen, jolloin yhden kalenteriviikon aikana kirjattiin 26 uutta muuttolintulajia, mm. rantasipi, kirjosieppo, keltavästäräkki, pajulintu, kalatiira ja räystäspääsky.
Meri-Lapin alueella kevään toistaiseksi runsaslajisin viikko osui jo huhtikuun alkupuolelle, kun 9.-15.4. kirjattiin 22 lajia. Alueen yhden päivän (14.4.) lajiennätys on tähän mennessä seitsemän, kun LLY:n alueella sekä viides että kuudes toukokuuta toi yhdeksän uutta lajia.
Toukokuun alkupuoli on lintujen kevätmuuton huippuaikaa, jolloin pihat, metsät, suot ja rannat täyttyvät nopeasti siivekkäästä elämästä – ja ”metsän halki viesti käy: nyt laulajaiset on”.
Oheinen taulukko kuvaa hyvin Meri-lapin ja LLY:n kevätmuuton eroa, kun alkupään lajit ehtivät Meri-lappiin selvästi aikaisemmin kuin LLY:n alueelle. Sitten tilanne äkkiä tasoittui, niin että loppuosan linnut tulivat lähes yhtaikaa molemmille alueille.
Menneellä viikolla Meri-Lappiin saapui kolme lintulajia, joita ei ole LLY:n alueella havaittu lainkaan: suokukko (3.5.) sekä punakuiri ja räyskä (6.5.). Vastaavasti Meri-Lapista puuttuvat seuraavat toukokuun alun LLY-lajit: heinätavi (4.5), nuolihaukka (5.5.) sekä punasotka, alli, kiljukotka, suosirri ja räystäspääsky (6.5).
Harvinaisuuksista tuli jo mainituksi kiljukotka, jonka ohilentoa saatiin seurata Rovaniemen Kaihuanvaaralla. Meri-Lapissa jo varsin tavalliseksi tullut arosuohaukka on LLY:n alueella riemastuttanut kahdessa eri paikassa niin Rovaniemellä kuin Ranualla. Haarahaukka on tavattu Posiolla 30.4. ja Rovaniemellä 7.5.
Vielä edellisiä harvinaisempia lumihanhia on ilmoitettu Sodankylän Vajusesta kaksi yksilöä 29.4.
| Laji | Xenus | LLY |
| Ruskosuohaukka | 16.4. | 5.5. |
| Meriharakka | 23.4. | 5.5. |
| Pikkukuovi | 23.4. | 5.5. |
| Tukkakoskelo | 29.4. | 5.5. |
| Pikkutylli | 29.4. | 6.5. |
| Kirjosieppo | 30.4. | 3.5. |
| Kaakkuri | 5.5. | 5.5. |
| Kalatiira | 5.5. | 6.5. |
| Pajulintu | 5.5. | 5.5. |
| Mustaviklo | 6.5. | 3.5. |
| Pikkulokki | 6.5. | 5.5. |
| Keltavästäräkki | 6.5. | 5.5. |
| Pensastasku | 6.5. | 6.5. |
| Mustakurkku-uikku | 7.5. | 6.5. |
VIIKON LINTU
Kaakkuri
Esiintyy pesivänä ympäri pohjoisen pallonpuoliskon, Euraasiassa havumetsä- ja tundravyöhykkeillä. Meillä koko maassa.
Pienten järvien ja suolampien asukas, joka suosii nevareunaisia lampia.
Pesä on mättäällä vesirajassa, usein veden saartamalla saarekkeella. Munia 2 kpl.
Ravintona pääasiassa pienet kalat, joita käy saalistamassa usein kilometrien päässä pesälammelta.
Kaakkuri taantui viime vuosisadalla, mutta jo vuosisadan lopulla kanta alkoi elpyä. Pesiviä pareja nyt 1 500-2 000. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi.
Kaakkuri nimi johtuu sen kaakattavasta lentoäänestä. Pesimäpaikoilla voi kuulla vallan hurjia ulvovia ja valittavia ääniä.
Talvehtii pääasiassa Länsi-Euroopan rannikoilla.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 26.4.
2015: 30.4.
2016: 28.4.
2017: 6.5.
Juhlapukuisen kaakkurin kaulan etuosa on punaruskea, pää ja kaula muuten pääosin tasaisen harmaat. Alanokka ylöspäin viisto.
———————————–
Lintukevään ruuhkaviikot
Jorma Halonen 2.5.2018
Varhaisin haarapääsky ehti Kemiin 21.4. ja Rovaniemelle tasan viikon kuluttua. Kumpikaan ei tuonut kesää, mutta riemastutti näkijöitään.
Joka pihan pönttölintuna tunnettu kirjosieppo kirjattiin vappuaattona Keminmaassa, ja havaittaneen lähipäivinä myös Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella.
Kahden menneen kalenteriviikon (viikot 16-17) aikana lintujen kevätmuutto harppasi vauhdilla eteenpäin: LLY:n alueella havaittiin 42 keväälle uutta lajia – tasan saman verran kuin tammikuun lopulta huhtikuun puoliväliin. Meri-Lapin Xenuksen alueella jäätiin vähän jälkeen, kun uusia lajeja oli 38.
Toukokuun alku tuonee alueillemme massoittain sorsia, hanhia, kahlaajia, niittykirvisiä, rastaita, järripeippoja, sirkkuja ym. LLY:n alueen toistaiseksi vähäiset sulavedet, lumesta vähitellen vapautuvat peltoaukeat, metsien reunat ja pihapiirit täyttyvät monipuolisesta siivekkäästä elämästä.
Pikkuharvinaisuuksiltakaan ei ole vältytty, ja niistä merkittävimpiä olen koonnut oheiseen taulukkoon. Osa havainnoista on tehty viikkoja sitten, mutta etenkin LLY:n alueella monet ovat tuoreita. Painopiste on voimakkaasti Meri-Lapissa, sekä aikaisuudeltaan että määrältään. Olen yrittänyt poistaa samoista yksilöistä samoilla paikoilla tehdyt päällekkäiset havainnot.
Viikon lintu, kapustarinta, tavattiin Meri-Lapissa jo 17.4., LLY:n alueella kolmessa eri paikassa Sodankylää myöten 25.4.
Jos lauantaina on hyvä sää, Tornien taisto (5.5. klo 5-13) osuu nyt muuton kannalta mainioon ajankohtaan. Mene mukaan lähimpään lintutorniin (hakusanoilla Tornien taisto löytyy lisätietoja).
| Laji | Xenus | LLY | ||
| Varhaisin | Havaintoja | Varhaisin | Havaintoja | |
| Luotokirvinen | 3.4. | 3 | 8.4. | 1 |
| Harmaahaikara | 7.4. | 3 | 26.4. | 1 |
| Liejukana | 8.4. | 1 | – | – |
| Uuttukyyhky | 10.4. | 7 | 30.4. | 1 |
| Haarahaukka | 13.4. | 2 | 30.4. | 1 |
| Arosuohaukka | 16.4. | 7 | 24.4. | 1 |
| Mustaleppälintu | – | – | 20.4. | 1 |
| Ristisorsa | 22.4. | 2 | 29.4. | 1 |
| Tunturikiuru | 23.4. | 4 | 17.4. | 2 |
| Mustapyrstökuiri | 26.4. | 1 | – | – |
| Harmaasorsa | 26.4. | 2 | – | – |
VIIKON LINTU
Kapustarinta
Pesii Ison-Britannian pohjoisosista, Islannista ja Grönlannista läntisen Siperian tundralle. Suomessa tyypillinen tunturinummien laji, jonka esiintymisalue ulottuu Satakunnan ja Pohjanmaan avosoille. Pesä maassa. Neljä munaa.
Ravintona ovat monenlaiset selkärangattomat, etenkin hyönteiset. Syö myös silmuja, siemeniä ja marjoja.
Suomen pesimäkanta 50 000-80 000 paria; määrän arvellaan olevan laskussa.
Tavallisin ääni on haikea vihellys plyy, joka saattelee kesäistä tunturivaeltajaa lähes kaiken matkaa. Soidinääni sointuva liverrys.
Lounaismuuttaja, jonka rengaslöydöt sijoittuvat lähinnä Länsi-Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikkoseuduille.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 27.4.
2015: 28.4.
2016: 27.4.
2017: 4.5.
Kapustarinta on keskikokoinen kahlaaja, jonka nimi johtuu vatsapuolen mustasta kuviosta. Laji esiintyy muuttoaikoina peltoaukeilla usein suurin parvin.
———————————————-
Kesä Kemissä?
Jorma Halonen 24.4.2018
”Pääskysestä ei päivääkään” – haarapääsky tuli Kemiin viime lauantaina, 21.4. Toisaalta vuosi sitten Suomen ensimmäinen haarapääsky oli Rovaniemen Napapiirillä 3.4. Vuodet eivät ole veljeksiä eikä yksi pääsky kesää tee.
Joka tapauksessa kevät nytkähti näkyvästi eteenpäin, kun kirkuvat naurulokkilaumat valtasivat Tornion ja Rovaniemen maanantaina, 23.4. Vaikka kaikki eivät erityisemmin pidä sen paremmin naurulokin äänestä kuin käyttäytymisestäkään, nämä tummapäiset, valkeat linnut tuovat elämää kivikaupunkeihin.
Edellisellä täydellä kalenteriviikolla Lapin lintuyhdistysten alueilta ilmoitettiin BirdLife Suomen Tiira-järjestelmään runsaat 2100 havaintoa yhteensä yli 14 500 lintuyksilöstä – lisäystä edelliseen viikkoon oli havaintojen suhteen 28 ja lintujen määrän suhteen 62 prosenttia. Silti varsinainen muuttoryntäys on edessäpäin.
Heikkoja jäitä on syytä varoa, koska kuovi tuli Kemiin 16.4. ja Rovaniemelle kaksi päivää myöhemmin.
Viikon lintu, lehtokurppa, löytyi sekä Kemistä että Rovaniemeltä viime sunnuntaina, 22.4., samoin suopöllö. Samana päivänä nähtiin Kemin Pajusaaressa peräti kuuden ristisorsan parvi.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) viikon harvinaisuus oli Rovaniemen Valajaskosken mustaleppälintu. Siitä ei toistaiseksi ole havaintoja Meri-Lapin (Xenus) alueelta, kuten ei myöskään 18.4. Rovaniemellä tavatusta sääksestä eikä kaakkoismuuttajana tunnetusta pohjansirkusta, joka yhytettiin Rovaniemellä 21.4. Vastavuoroisesti Meri-Lapissa on havaittu monia LLY:n alueelta puuttuvia lajeja.
Oheinen taulukko antaa jonkinlaisen kuvan lintumuuton etenemisestä Lapissa (kysymysmerkki mustarastaan kohdalla johtuu lajin runsaasta talvehtimisesta Kemissä). Tarkan kuvan kevätmuutosta saa täkäläisten lintuyhdistysten sivuilta: www.lly.fi ja www.xenus.fi.
| Laji | Kemi | Rovaniemi | Inari | Utsjoki |
| Laulujoutsen | 28.3. | 23.3. | 30.3. | 21.4. |
| Pulmunen | 30.3. | 31.3. | 1.4. | 8.4. |
| Peippo | 22.3. | 25.3. | 15.4. | 21.4. |
| Mustarastas | ? | 4.4. | 13.4. | 10.4. |
| Töyhtöhyyppä | 5.4. | 12.4. | – | – |
| Västäräkki | 12.4. | 12.4. | 14.4. | – |
VIIKON LINTU
Lehtokurppa
Lähes koko Euraasian lauhkealla ja subarktisella metsävyöhykkeellä esiintyvä kyyhkynkokoinen kahlaaja. Suomessa yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harveneva kanta ulottuu suunnilleen linjalle Kolari-Salla.
Aito metsälintu, joka suosii lehtoja, mutta viihtyy kaikilla tuoreilla metsämailla.
Pesä maassa. Neljä munaa.
Saalistaa herkkätuntoisen nokkansa avulla varsinkin matoja ja toukkia, mutta syö monenlaisia muitakin selkärangattomia ja jonkin verran kasviksia.
Nykyinen pesimäkanta 160 000 paria. Se on miltei kaksinkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana, jolloin laji on myös levittäytynyt voimakkaasti pohjoiseen ja koilliseen.
Piileskelevä hämärälintu, joka huomataan helpoimmin tyynien iltojen soidinlennostaan, jolloin koiras lentää vähän puiden latvojen yläpuolella, nokka alaviistoon suunnattuna päästellen kurnuttavia ja sipiseviä ääniä.
Riistalintu. Suomalaisista linnuista on runsaasti rengaslöytöjä Etelä- ja Länsi-Euroopasta.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 13.4.
2015: 3.4.
2016: 11.3.
2017: 27.4.
Lehtokurppa on maassa viihtyvä, tuoreiden metsien lintu, jolla on mainio suojaväri ja joka liikkuu pääasiassa hämärässä. Isojen ja korkealla päässä olevien silmiensä ansiosta se näkee joka suuntaan.
——————————————-
Harvinaisia haukkoja Meri-Lapissa
Jorma Halonen 17.4.2018
Lintumuuton voimakas vauhdittuminen viime viikonvaihteessa toi Meri-Lapin alueelle kaksi harvinaista haukkalajia, haarahaukan ja arosuohaukan. Saapuneiden muuttolintulajien määrä kasvoi melkoisesti sekä myös Lapin sisämaa-alueilla, vaikka suuria muuttoparvia ei juuri näkynyt.
Perjantaina, 13.4., Tornion Raumojärvellä muutti haarahaukka luoteeseen ja kahden päivän päästä Tornion Kalkkimaassa kierteli toinen! Hyvät valokuvat todistavat, että kysymys on eri yksilöistä.
Maanantaina, muuttoryntäyksen jo hiipuessa, Kemin tuhka-altaalla kierteli siro, lokkimainen arosuohaukkakoiras. Vajaan puolen tunnin kuluttua paikalla liihotteli paljon edellisiä tavallisempi, roteva ja tumma ruskosuohaukka.
Kun näihin lisätään Meri-Lapissa (Xenus) jo havaitut metsäviklo, taivaanvuohi ja lapinsirkku (13.4.), käenpiika, hemppo ja pajusirkku (14.4.) sekä tiistain, 17.4., kapustarinta, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella (LLY) eletään aivan eri oloissa. Tosin muutamat uskalikot ovat ehtineet Rovaniemen seudulle tai Ylitorniolle ennen Meri-Lappia.
LLY:n alueella on puolestaan tähän aikaan keväästä selvä linturaja Ylitornion Kuivakankaalta Rovaniemen kautta Ranuan ja Posion seutuville. Esimerkiksi tähän mennessä Tiira-järjestelmään ilmoitetuista 92 töyhtöhyypästä vain seitsemän on muualta kuin Ylitorniolta ja Rovaniemeltä. Kevään edistyessä tilanne tasoittuu.
Kemiin naurulokki tuli viime perjantaina, Rovaniemelle maanantaina, mutta kevättä kaupungeissa kirkuvia suuria lokkilaumoja saamme vielä odotella.
Västäräkit ovat ehtineet Ivaloon asti ja sekä Xenuksen että LLY:n alueelta on ilmoitettu satakunta yksilöä. Sen sijaan niittykirvisestä on toistaiseksi vain yksi havainto kummaltakin alueelta.
Vähälukuisesta vuorihemposta on Meri-Lapin alueelta viisi havaintoa, LLY:n alueelta kaksi. Nokkavarpunen on tavattu kerran molemmissa.
| Laji | Xenus | LLY |
| Kanadanhanhi | 14.4. | 12.4. |
| Tuulihaukka | 14.4. | 12.4. |
| Nokkavarpunen | 12.4. | 12.4. |
| Metsähanhi | – | 15.4. |
| Kurki | 14.4. | 15.4. |
| Niittykirvinen | 16.4. | 15.4. |
| Punarinta | 7.4. | 15.4. |
| Kulorastas | 3.4. | 15.4. |
| Naurulokki | 13.4. | 16.4. |
| Taivaanvuohi | 13.4. | – |
Varhaiskevään muuttajia Xenus ja LLY
VIIKON LINTU
Kulorastas
Esiintyy lähes koko Euroopassa sekä osassa Pohjois-Afrikkaa ja Aasiaa. Suomessa levinneisyysalue ulottuu havumetsävyöhykkeen pohjoisrajoille.
Suosii valoisia metsiä, erityisesti harvoja männiköitä.
Iso, pääasiassa heinistä ja ruohokasvien varsista tehty pesä on useimmiten männyssä. Munia 3-5 kpl.
Syö pesimäaikana monenlaisia, maassa eläviä pikkueläimiä, loppukesästä alkaen marjoja ja hedelmiä.
Nykyinen pesimäkanta, 130 000-200 000 paria, on yli kaksinkertainen muutaman kymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Tuoreen arvion mukaan (Linnut 2/2017) kulorastas on runsaudeltaan maamme 50:s lintulaji.
Kaunis, sointuva, huilumainen laulu muistuttaa mustarastaan laulua, mutta on kiihkeämpää ja katkonaisempaa. Tunnusomainen ääni on kuiva särinä, joka kuuluu usein lennossa.
Suomessa rengastettujen kulorastaiden ulkomaiset löytöpaikat ovat pääasiassa Etelä-Ranskasta Turkkiin ulottuvalla alueella (Suomen rengastusatlas II).
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2014: 15.4.
2015: 14.4.
2016: 24.3.
2017: 21.4.
Kulorastas on suurin rastaamme, mutta muistuttaa aika lailla laulurastasta. Kulorastaan vatsapuolen täplät ovat kuitenkin isoja ja pyöreitä. Kupeilla usein laajat, tummat laikut.
—————————————-
Västäräkistä vähäsen
Jorma Halonen 12.4.2018
Västäräkki, vanhan kansan keväinen merkkilintu, keikutti pyrstöään Pellon Lankojärvellä sunnuntaina, 8.4., päivää edellisten kymmenen vuoden keskiarvoaan jäljessä.
Lintumuutto nytkähti viime lauantaina ja sunnuntaina kunnolla käyntiin, kun sekä Meri-Lapin (Xenus) että Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella kirjattiin viisi keväälle uutta muuttajaa. Harvinaisin niistä oli liejukana (8.4.) ja toiseksi harvinaisin harmaahaikara (7.4.) – molemmat löytyivät Kemistä.
Samalla harmaalokki- ja pulmusparvissa alkoi olla kymmeniä lintuja. Myös laulujoutsenten määrät sulapaikoissa kasvoivat ja peippoja alkoi olla ruokintapaikoilla entistä enemmän.
Oheinen taulukko kertoo joitakin mielenkiintoisia asioita varhaiskevään muutosta. Muutamat lajit ehtivät ensin Meri-Lapin alueelle, kuten olettaa sopii. Sen sijaan kaakosta saapuvien pulmusen ja västäräkin kohdalla on toisin. 9.4. mennessä LLY:n alueella oli havaittu yhteensä yli tuhat pulmusta, Meri-Lapissa vähän yli kolmannes siitä.
Meri-Lapin lintuharrastajille tuttu luotokirvinen etsi syötävää Kemin Pajusaaresta 3.4. Samana päivänä kulorastas yritti löytää vatsantäytettä Tornion Korpikylässä valtatie 21:n reunapälviltä.
Kemin Veitsiluodossa laivaväylän reunalla 6.4. patsastellut merimetso ilmaisi lajin muuton alkaneen, ja 9.4. saatiin seurata komeaa jatkoa, kun yhdeksän mustan mutkakaulan parvi suunnisti Jäämerta kohti Sodankylän Peurasuvannossa.
Meri-Lapin alueella nähdyt töyhtöhyyppä (5.4.) sekä punarinta ja isolepinkäinen (9.4.) ovat esimakua lähipäivien muutosta myös pohjoisempana. Torniossa 10.4. tavattu uuttukyyhky on vähälukuinen LLY:n alueella; vuodelta 2017 on vain yksi tieto, Meri-Lapista 18.
Ensimmäinen telkkäpari ui Rovaniemellä Suutarinkorvan siltojen alla 9.4. ja aloitti näin sorsamuuton.
| Laji | Xenus | LLY |
| Pulmunen | 29.3. | 22.3. |
| Peippo | 22.3. | 25.3. |
| Laulujoutsen | 28.3. | 23.3. |
| Vihervarpunen | 27.3. | 30.3. |
| Sepelkyyhky | 26.3. | 8.4. |
| Tiltaltti | 9.4. | 31.3. |
| Merihanhi | 7.4. | 4.4. |
| Kalalokki | 7.4. | 7.4. |
| Kottarainen | – | 7.4. |
| Västäräkki | – | 8.4. |
Eräiden varhaiskevään muuttolintujen tuloaikoja Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenuksen ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueille.
VIIKON LINTU
Liejukana
Kuuluu ns. rantakanoihin ja esiintyy kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla, lähinnä eteläisimmissä osissa maata.
Suosii runsasravinteisimpia, usein hyvin likaantuneita ja ihmisen vahvasti muokkaamia vesialueita.
Pesä on rehevän vesikasvillisuuden joukkoon punottu korkea kori. Munia jopa kymmenkunta.
Ravintona kasvikset ja pikkueläimet.
Ensimmäiset pesälöydöt 1800-luvun lopulta. Parimäärä vaihtelee huomattavasti eri vuosina: 50-200. Uhanalaisuustarkastelussa (2010) laji on luokiteltu vaarantuneeksi.
Koiraan soidinääni pulputtava bk-bk-bk, bk-bk-bk-bk, joka voi äityä kimeäksi kiljunnaksi. Eniten äänessä yöllä eli kuuluu ns. yölaulajiin, vaikkei soidinhuutoa juuri lauluksi voi sanoa.
Meillä rengastettuja lintuja on talviaikana löydetty laajalta alueelta Keski- ja Etelä-Euroopasta.
Viime vuosien tuloaikoja (LLY):
2000: 7.4.
2009: 14.4.
2011: 16.4.
2012: 12.4.
Liejukanoja on varhaiskeväällä löytynyt Lapin piha-alueilta, kaivutyömailta, perunavarastosta… Joskus ne ovat olleet hoidon tarpeessa, kuten kuvan Pellossa tavattu lintu.
________________________
Tiltaltti yllätti Vikajärven laavulla
Jorma Halonen 8.4.2018
Hieno kevättalvinen ulkoilurupeama Rovaniemen Vikajärvellä sai upean huipennuksen, kun lähimetsästä alkoi kuulua tiltaltin laulua – kuukautta ennen aikojaan. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen kevätmuuttohavainto koko maasta!
Pari vuotta sitten huippuaikainen, koko Suomen varhaisin tiltalttihavainto tehtiin Enontekiön Iitossa 27.3., mutta se kaipaa vielä varmistusta.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) kevätmuuttajalista on venähtänyt viidentoista lajin mittaiseksi, vaikka toistaiseksi vasta taviokuurnan, pulmusen ja laulujoutsenen muutto on päässyt kunnolla vauhtiin.
Meri-Lapin (Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus) ensimmäiset muuttopeipot kirjattiin 22.3. Kolme päivää myöhemmin tämä maamme runsain lintulaji löytyi Rovaniemeltä ja maaliskuun lopulla myös Pellosta ja Ylitorniolta.
Kemissä tavattiin 27.3. sepelkyyhky ja vihervarpunen, Rovaniemellä hämmästyttävän aikainen hiirihaukka. Viimeksi mainitun pohjoinen lähisukulainen, piekana, muutti matalalla Ivalon yli 29.3., jolloin Kemiin tuli komea mustaselkäinen merilokki.
Pellolaiselle lintujen ruokintapaikalle pikkuruinen vihervarpunen ilmestyi 30.3. ja Rovaniemelle aprillipäivänä. 31.3. Keminmaassa nähtiin vihervarpusen hyvin värikäs sukulainen, tikli. Oliko se muuttolintu vai pohjoisessa talvehtinut? LLY:n alueella on talven mittaan ollut tiklejä Enontekiötä myöten.
Koskikarojen muutto on ilmeisesti hyvässä vauhdissa, koska Ranuan Kaitavirralta on laskettu 29.3. peräti kaksitoista yksilöä.
Vuosi sitten tähän aikaan Rovaniemen Napapiirillä lenteli jo haarapääsky ja muuttolintulistassa oli 25 lajia!
Tiltaltti ja pajulintu ovat kuin kaksoset. Rengastaja selvittää lajin siipisulista. Tarkka lintuharrastaja voi tunnistaa tiltaltin siiven käsisulkien ns. ulottumasta, joka on paljon pajulintua lyhyempi.
VIIKON LINTU
Tiltaltti
Euraasialainen metsälintu, jonka esiintymisalue ulottuu pitkälle Siperiaan, meillä Lapin eteläosiin.
Suosii valoisia ja tuoreita kuusikoita sekä kuusta ja lehtipuita kasvavia sekametsiä.
Pallomainen pesä on tavallisimmin vähän maanpinnan yläpuolella katajassa, pienessä kuusessa tai risukossa. Munia useimmiten 6 kpl.
Hyönteissyöjä, joka pyydystää myös hämähäkkejä ja siiroja. Syksyllä voi syödä myös marjoja.
Maamme tiltalttikanta taantui 1940-luvulta 1980-luvulle noin 400 000 parista miltei puoleen. Nykyinen parimäärä on 250 000-300 000.
Laulu helposti tunnettavaa tiputtelua: til til tal til tyl tyl…
Talvialueet Etelä-Euroopassa, Lounais-Aasiassa ja päiväntasaajan pohjoispuolisessa Afrikassa.
Viime vuosien tuloaikoja:
2014: 20.4.
2015: 1.5.
2016: 23.4.
2017: 31.3.
——————————
Pulmunen ja laulujoutsen saapuneet
Jorma Halonen 30.3.2018
Viime viikon lopulla – kahden viikon tauon jälkeen – Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) kevätmuuttajalista piteni neljällä uudella lajilla: harmaalokki, pulmunen, mustarastas ja laulujoutsen.
Kolme ensiksi mainittua havaittiin torstaina, 22.3. Rovaniemen Ounaskoskella lepäili jään reunalla kaksi harmaalokkia, Sodankylän Vuotsossa kolme pulmusta lensi pohjoiseen ja Pellon kirkonkylän vaiheilla mustarastaskoiras nautti ruokintapaikan antimia.
Perjantaina, 23.3., laulujoutsenen muutto alkoi räväkästi, kun muuttaneita tai muuttavia kansallislintuja tavattiin kolmessa eri paikassa. Kello 13 Rovaniemen Norvajärvellä kaksi yksilöä taittoi taivalta pohjoiseen, puoli tuntia myöhemmin Ylitornion Pessalompolossa nähtiin jäällä nukkuva pariskunta ja illansuussa Rovaniemen Oikaraisesta löytyi yksinäinen lintu. Lauantainen Pellon Sirkkakosken laulujoutsen vahvisti vielä asiaa.
Vuosi sitten ensimmäiset muuttaneiksi tulkitut laulujoutsenet uiskentelivat Inarin Virtaniemen sulassa jo 18.2. Vuodesta 2003 julkaistujen LLY:n kevätmuuttolistojen keskimääräinen ensi havainto on tehty 7.3., joten lajin muutto pääsi vauhtiin nyt yli kaksi viikkoa tavanomaista myöhemmin.
Useimmista tähän mennessä saapuneiksi kirjatuista yhdeksästä muuttolintulajista on yksi ainoa havainto. Viime keväänä tähän aikaan oli listalla 18 lajia, 2015 yli kaksikymmentä.
Kenties kevätmuutto vauhdittuu pääsiäisen aikaan.
VIIKON LINTU
Varis
Esiintyy lähes koko Euraasiassa lukuun ottamatta pohjoisinta Venäjänä ja Etelä-Aasiaa. Lisäksi Egyptissä on kantansa. Suurimmassa osassa Aasiaa ja pääosassa Länsi-Eurooppaa varikset ovat kokomustia, väliin jäävällä alueella harmaatakkeja. Meillä levinnyt koko maahan.
Kulttuurilintu, joka viihtyy parhaiten asutuksen piirissä ja suurten vesistöjen vaiheilla, mutta voi olla täysin luonnonvarainen meren ja suurjärvien saaristoissa.
Pesä useimmiten korkean männyn tai kuusen latvaosassa. Munia tavallisesti neljä tai viisi.
Kenties kaikkiruokaisin lintumme: syö jätteitä, jyviä, siemeniä, kaloja, oraita, hyönteisiä (etenkin liikenteen tappamia teiden varsilta), matoja, linnunmunia ja -poikasia, pikkunisäkkäitä, marjoja ym.
Varis on rauhoittamaton ”haittalintu” (rauhoitettu pesimäaikana), jonka vaino on viime vuosikymmeniä vähentynyt merkittävästi. Tästä syystä etenkin taajama- ja kaupunkialueiden kannat ovat kasvaneet viime vuosisadan lopulla, vaikka kokonaiskanta on samaan aikaan taantunut. Maassamme arvioidaan nykyisin pesivän 150 000-200 000 varisparia.
Tutuin ääni raakkuva kraa kraa kraa.
Valtaosa variksista on edelleen muuttolintuja. Rengastusaineiston perusteella muuttosuunta on syksyisin lounas, keväällä koillinen. Länsi-Suomen varikset talvehtivat pääasiassa Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa (kaukaisin rengaslöytö Suomen rengastusatlas -kirjan mukaan Pohjois-Ranskasta), itäsuomalaiset puolestaan Itämeren itäpuolella.
Runsaan talvikannan tähden variksen muuttoaikoja ei ole tilastoitu.
Suomessa pesivät varikset ovat ”harmaatakkeja”.
—————————————–
Lintumuutossa hidas alku
Jorma Halonen 29.3.2018
Lintujen kevätmuuton alkamisen ajankohta on usein vaikea todeta. Erityisen hankalaa se on hyvinä pihlajanmarjatalvina, kuten nyt, jolloin tilhiä, räkättirastaita ja taviokuurnia talvehtii runsaasti Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella.
Taviokuurna on tunnetusti Lapin ensimmäinen muuttolintu, joka usein saapuu jo tammikuun lopulla. 27.1. Enontekiön Hettaan ilmestyneet kolme yksilöä olivat aivan ilmeisesti muuttaneita ja samana päivänä laji tavattiin myös Kolarin Äkäslompolossa. Tuon jälkeen LLY:n alueella on kirjattu 167 havaintoa yli 800 yksilöstä – osa niistä on tosin keskitalven Rovaniemellä viettäneitä.
Kun eteläisimmässä Suomessa tavattiin varhaisimmat kiurut tammikuun lopussa, niin Rovaniemen Vennivaarasta löytyi yllättäen yksinäinen lintu 12.2. (joidenkin tietojen mukaan lintu olisi ollut paikalla jo 9.2.). Kenties tuo huippuaikainen kiuru jotenkin liittyi lajin käynnistyneeseen muuttoon, joka tosin katkesi kylmien säiden palattua koko maahan.
Ankaran talven tähden merikotkia ei juuri näkynyt keskitalvella, mutta jo 22.2. matkasi vanha valkopyrstö Rovaniemen Juotaksessa koillista kohti.
Rovaniemen mustavaris (8.3.) lienee tullut Ruotsista, kun Oulun seudulta ilmoitettiin ensimmäinen muuttava lintu vasta 19.3. Täällä keväisin nähdyt yksilöt voivat olla Vienanmeren itäpuolella pesivää kantaa.
Myös räkättirastaan muuton voidaan katsoa alkaneen 8.3. Kun helmikuussa havaittiin lähes pelkästään yksittäisiä räkättejä siellä täällä Rovaniemellä, tuona päivänä lenteli Ranuan keskustan vaiheilla viiden yksilön parvi. Seuraavana päivänä Kemijärvellä yhytettiin neljän ja Rovaniemellä 11.3. jo 30 räkätin parvi.
Maaliskuun myötä sini- ja talitiaisten määrät ovat kasvaneet selvästi, mikä tarkoittaa, että nämä tavalliset talvilinnut ovat osaksi myös muuttolintuja.
Vuosittain 2003-2018 maaliskuun 20. päivään mennessä saapuneiden lajien määrä. Tämän vuoden lintumuuton alku on ollut tarkastelujakson hitain.
VIIKON LINTU
Sinitiainen
Pesii suurimmassa osassa Eurooppaa sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Meillä esiintymisen painopiste on Etelä-Suomessa, minne laji vakiintui 1900-luvun alkupuolella. Ensi havainto Ranualta 1947 ja Rovaniemeltä 1955.
Lehtometsien lintu, joka runsastuessaan on sopeutunut myös muunlaisiin metsiin.
Kolopesijä, joka asettuu mielellään myös pienireikäiseen linnunpönttöön. Munia useimmiten 10-11 kpl.
Pääasiassa hyönteissyöjä, mutta myös siemenet, silmut ja ruokintapaikkojen tarjoukset kelpaavat.
Pesimäkanta on kymmenkertaistunut 1970-luvulta nykyaikaan. Tämän hetken arvio on 400 000-600 000 paria. Sinitiainen on runsaudeltaan maamme 21. lintulaji (Linnut-lehti 2/2017).
Tyypillinen laulunsäe kaunis, hopeankirkas helinä.
Oli aikaisemmin Lapissa selvä muuttolintu. Nykyään suuri osa talvehtii täällä ruokintapaikkojen turvin.
Sinitiainen on kauneimpia lintujamme.