Lapinuunilintua pidetään Lapin säännöllisistä kevätmuuttajista myöhäisimpänä. Vuosina 2003-20 varhaisin lapinuunilintu on kotiutunut keskimäärin 9.6., joten Enontekiön Käkkälöjoen havainto viime keskiviikolta (3.6.) oli lähes viikon etuajassa.
Toistaiseksi tuo on tämän kevätkesän ainoa tieto Kaakkois-Aasian talvialueelta meille asti tulleesta lapinuunilinnusta. Samalla suunnalla talvensa viettävistä idänuunilinnuista oli niin ikään ehtinyt viime sunnuntaihin mennessä Lappiin vasta yksi: innokkaasti laulava koiras Rovaniemellä 2.6.
Näitä ennen oli kesäkuun ensimmäisen päivän meriretkeilyllä Simon edustalla nähty kyhmyjoutsen ja ruokki. Ensiksi mainittuja oli seitsemän yksilön parvi Härkäletolla ja ruokkeja yhteensä seitsemäntoista kahdessa eri paikassa.
Kesäkuun kolmas toi tuttuun paikkaan Kemin Ajokseen pikkulepinkäisen. Kahtena edellisenä keväänä laji tavattiin ensi kerran jo toukokuun puolella.
Meri-Lapin neljäs tälle keväälle uusi laji oli Tervolan Reutuaavalta tavoitettu, eksoottinen sinipyrstö. Tätä ennen se on yhytetty Meri-Lapissa kautta aikojen vain kahdesti. Muualta Lapista on pelkästään kolmelta edelliseltä kesäkaudelta kymmeniä havaintoja ja tämän kevään kuudesta tapaamiskerrasta ensimmäinen oli jo 9.5.
Meri-Lapissa kirjattiin mustapääkerttu 16.5. ja mehiläishaukka 21.5. Näistä mehiläishaukka nähtiin Pellossa 4.6. ja mustapääkerttu 6.6.
Viime sunnuntaihin mennessä saapuneita muuttolintulajeja on Meri-Lapissa kertynyt 161 ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella kymmenen enemmän.
Kevätmuuttajien lajilista alkaa olla valmis, mutta hyvin todennäköisesti tänne saapuu vielä joitakin ns. yölaulajia. Monien tuttujen lajien joukot vahvistuvat vielä hyvän tovin uusista tulijoista.
Pikkusirkku on myöhäinen muuttolintu, josta on toistaiseksi alle kymmenen havaintoa.
Viikon lintu
Helmipöllö
Hyvässä tapauksessa kevättalvella epäonnistunutta pesintää voi seurata keskikesällä tällainen näkymä.
Pesii pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsävyöhykkeellä. Meillä esiintyy koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta.
Elinympäristönä havu- ja sekametsät.
Pesä on tavallisesti vanhassa palokärjen kolossa, ontossa puussa tai tilavasa pöntössä. Munia on useimmiten 5-6 kpl.
Ravintona ovat pääasiassa pikkunisäkkäät, etenkin myyrät.
Parimäärä vaihtelee ravintotilanteen mukaan 3 000-8 000. Helmipöllö oli 50 vuotta sitten maamme ylivoimaisesti runsain pöllö, mutta viimeisten 30 vuoden aikana se on taantunut silmälläpidettäväksi.
Vaeltaa syksyin ja keväin, jopa merten yli. Suomalaisen rengaslinnun eteläisin löytöpaikka Ukrainassa.
Tänä vuonna helmipöllön laulukausi alkoi hyvin, mutta paksu ja kova hanki on johtanut monien alkaneiden pesintöjen tuhoutumiseen. On mahdollista, että laji yrittää näihin aikoihin myöhäistä pesintää, joten mahdollisia pesäpaikkoja kannattaa pitää silmällä oheisen kuvan kaltaisten tilanteiden varalta.