Muuttolintukatsaukset 2019

Harvinaisten lintujen viikko

Jorma Halonen 27.5.2019

Soidintavan heinäkurpan löytyminen 23.5. napapiirin tuntumasta oli melkoinen sensaatio. Takavuosina maastamme jo hävinneeksi tuomittu laji saattaa ehkä palata linnustoomme!

Edellistä paljon arkisempi, mutta silti erittäin harvinainen kaulushaikara puhalteli sumutorvimaista soidinääntään Rovaniemen Kivitaipaleessa kaksi päivää myöhemmin. Ennen tätä Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta on ilmoitettu Tiiraan kahdeksan havaintoa, joista yksi (4.5.2009) on samasta paikasta kuin nyt.

Meri-Lapin alueelta kaulushaikaratietoja viitisentoista, niistä valtaosa Kemin Järpistä ns. Tuhka-altaan vaiheilta.

Perjantaina, 24.5., Pelkosenniemen Arvospuolelle ilmaantunut punakottarainen oli koko Suomen ensimmäinen tälle vuodelle ja uusi laji Pelkosenniemen kuntaan. Samalla se oli kautta aikojen varhaisin keväthavainto LLY:n alueella, missä laji on aiemmin nähty ainakin kaksitoista kertaa. Meri-Lapista on Tiiraan kirjattu vain kaksi punakottaraista, molemmat syyspuolelta.

Neljäs harvinaisuus on Meri-lapin lampiviklo 20.5.

Viime viikon maanantain ja tiistain välinen yö on ollut hyvä muuttoyö myöhäiskevään laululinnuille, sillä Meri-Lapissa olivat tiistaina äänessä ruoko- ja viitakerttunen sekä pensaskerttu ja sirittäjä. Ainakin yksi viimeksi mainitun lajin edustaja sirisi peräti Enontekiöllä Vuontiskeron Ryöninkurussa asti.

Keskiviikkona, 22.5., Kemissä päästiin kuuntelemaan Sylvian kesälaulua, kun lehtokerttu jokelteli puronsolinaa muistuttavaa, iloiselta kuulostavaa laverteluaan.

Seuraavana päivänä petolinnustomme myöhäinen tulija, mehiläishaukka, tavattiin kolmessa eri paikassa Meri-Lapissa.

Lehtokertun, yhden Sylvia-lajin, iloista kesälaulua on toistaiseksi saatu kuunnella vain Meri-Lapissa. – Kuva: Jorma Halonen.

VIIKON LINTU

Heinäkurppa

Taivaanvuohta suurempi ja raskastekoisempi kahlaaja, jonka levinneisyysalue on Koillis-Euroopassa ja Luoteis-Venäjällä.

Avointen ja laajojen luhtaniittyjen lintu, joka entisinä runsauden aikoina viihtyi laajoissa jokisuistoissa.

Pesä maassa. Neljä munaa.

Ravintona ovat mm. madot, hyönteiset ja niiden toukat.

Soidinääni hiovaa viserrystä, joka loppuu näppäilysarjoihin. Soidin tapahtuu öisin.

Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Laji ehdittiin jo luokitella Suomesta hävinneeksi, mutta tuoreimmassa lintuatlastutkimuksessa (2006-10) tuli tietoon yksi pesintä Kaakkois-Suomesta. Koko maailmassa kuuluu uhanalaisuusluokkaan silmälläpidettävät.

Karjalan kannaksella, Vuoksen suistossa yksi metsästäjä saattoi parhaina syksyinä ampua toistasataa heinäkurppaa ja 1867 kokonaissaalis oli useita tuhansia. Heinäkurppakanta romahti koko eurooppalaisella asuinalueella yli sata vuotta sitten.

Talvehtii enimmäkseen Itä-Afrikassa.

Harvat keväthavainnot:

1884: 1.5. (Xenus)

1982: 7.5. (Xenus)

2019: 23.5. (LLY)


Merilintujen Meri-Lappi

Jorma Halonen 21.5.2019

Menneellä viikolla Meri-Lapissa kirjattiin uusina kevätmuuttajina merilintuina tunnetut haahka, karikukko, merikihu ja ruokki, joista tehdään hyvin vähän havaintoja muualla Lapissa.

Myös lauantaina, 18.5., tavatut kyhmyjoutsen ja rantakurvi ovat Suomessa pääasiassa rannikkoseutujen lintuja. Ensiksi mainittu on ilmeisesti hiljalleen hivuttautumassa Perämeren rannikkoa pitkin kohti pohjoista – Oulun seutu on jo vallattu. Jälkimmäinen on puolestaan häviämässä maamme linnustosta, mistä syystä pesimäpaikkojen havainnot automaattisesti salataan.

Yhtään edellä mainituista lajeista ei ole havaittu tämän kevään aikana Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella. Vastaavasti mm. seuraavat LLY:n alueella nähdyt tai kuullut lintulajit puuttuvat toistaiseksi Meri-Lapin tulolistasta: pikkujoutsen (15.5. Pello), tiibetinhanhi (17.5. alkaen Rovaniemi), vesipääsky (18.5. Sodankylä), tunturikihu (18.5. Utsjoki) sekä 19.5. Rovaniemellä todetut satakieli, sinipyrstö ja harmaasirkku.

Viimeksi mainittu on maassamme niin harvinainen, että havainnon virallistamiseksi tarvitaan BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksyntä.

Meri- ja muun Lapin erilaisuuteen liittynee, että härkälintu havaittiin 12 päivää aikaisemmin LLY:n alueella, lapasotka ja tervapääsky kuusi päivää sekä pilkkasiipi viisi päivää. Lapasotkan kohdalla lienee osaltaan vaikuttamassa, että se on nykyään erittäin uhanalainen, ja pilkkasiipikin vaarantunut.

Pitkin kevättä on ollut normaalia, että muuttolinnut ovat saapuneet keskimäärin aikaisemmin Meri- kuin muuhun Lappiin, mutta kaukaa tropiikista saapuvilla voi olla lyhyempi matka Lapin itäisiin osiin kuin Perämeren pohjukkaan.

Myöhäiskevään lajeista ovat vielä tulematta mm. lehtokerttu, ruokokerttunen ja pikkusirkku.

Kuin korkki vedenpinnalla pyörivän vesipääskyn muutto on alkanut, ja lähipäivinä niitä nähtäneen monin paikoin.

VIIKON LINTU

Tiibetinhanhi

Keskiaasialainen laji, jonka pesimäalue ulottuu Kaakkois-Venäjältä Länsi-Kiinaan, etelässä Himalajalle. Tarhalinnuista on kehittynyt villiintynyt kanta Norjaan ja Englantiin. Pesintä on todettu lisäksi ainakin Alankomaissa ja Ruotsissa.

Meillä laji pesi kesällä 2008 onnistuneesti Kemijärvellä, mistä valtaosa muistakin havainnoista on tehty. Lapin tiettävästi ensimmäinen tiibetinhanhi (silloin nimi oli intianhanhi) ammuttiin Kittilässä sorsastusaikana 1978. Hajahavaintoja on Utsjokea, Pelloa ja Sallaa myöten.

Pesä on maassa, usein pikku saaressa. Munia 4-6 kpl.

Pääravintona vihreät kasvit, mutta syö myös maassa eläviä selkärangattomia.

Euroopan villi kanta ilmeisesti taantumassa. Koko maailman luonnonvaraisten tiibetinhanhien määrä lienee 52 000 – 60 000 yksilöä.

Maailman korkeimmalla havaittu lintulaji: ylittää muuttolennossa Himalajan yli 9000 metrin korkeudessa.

Talvehtii Pohjois-Intian, Bangladeshin ja Burman (Myanmarin) alangoilla.

Aikaisempien vuosien tuloaikoja LLY:n alueella:

2010: 19.6.

2011: 14.5.

2015: 20.6.

2017: 26.5.

Tiibetinhanhi on hyvin vaalea. Se on helppo tuntea pään ja kaulan värityksestä.


Kuningaskalastaja piipahti Kemissä

Jorma Halonen 14.5.2019

Kauniin hohtavan värinen kuningaskalastaja lienee monille tuttu lintukirjoista, mutta luonnossa sitä ei moni lappilainen ole nähnyt. 10.5. tämä säihkylintujen koreimpiin kuuluvan lajin edustaja kuitenkin viivähti hetken Kemin Kiikelinladella kävelysillan kaiteella.

Kuningaskalastaja esiintyy meillä Etelä-Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla erittäin harvinaisena pesimälintuna ja äärimmäisen uhanalaisena. Meri-Lapista on tiedossani neljä havaintoa kautta aikojen ja muualta Lapista viisi, pohjoisimmat Sodankylästä ja Kolarista.

Myös Kemijärvellä 8.5. alkaen viihtynyt mustapyrstökuiri on aikamoinen harvinaisuus, muttei sentään kuningaskalastajan veroinen. Mustapyrstökuirin lähisukulainen ja aika samannäköinen punakuiri havaittiin seuraavana päivänä sekä Meri-Lapissa että Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella. Se on perimmäisen Lapin vähälukuinen pesijä.

Sepel- ja valkoposkihanhi löytyivät 10.5. Torniosta, jälkimmäinen seuraavana päivänä myös Ylitorniolta.

Aika erikoista on, että 11.5.  LLY:n alueelle ilmestyneitä pilkkasiipeä, käkeä ja tervapääskyä ei ole vielä tätä kirjoittaessani ilmoitettu Meri-Lapista!

Lapin loisteliaan värikäs satakieli, sinirinta, yhytettiin ensin Rovaniemeltä 11.5. ja seuraavana päivänä Kemistä. Sen sijaan loppukevään värikkäimpiin ilmestyksiin kuuluva punavarpunen on toistaiseksi tavattu vain Kemin Syväkankaalla äitienpäivänä.

Tarkat saapumistiedot edellä mainituista lintulajeista ja muista tuoreista tulijoista löydät netistä: www.xenus.fi, www.lly.fi ja www.tiira.fi.

Monien hyönteissyöjävarpuslintujen sekä loppukevään kahlaajien etujoukot ovat ehtineet Lappiin, mutta suurten joukkojen rynnistys on vielä edessä. Nyt on oikea hetki lähteä seuraamaan lintumuuttoa sopiville ranta-alueille tai lähimpään lintutorniin.

Mustapyrstökuirilla on hyvin pitkät jalat ja erittäin pitkä, suora nokka. Lennossa erottuvat siipien leveät, valkoiset pitkittäisjuovat ja jyrkästi mustavalkoinen pyrstö. – Kuva: Pirkka Aalto.

VIIKON LINTU

Mustapyrstökuiri

Pikkukuovin kokoluokkaa oleva kahlaaja, jonka tärkein levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan Isolle valtamerelle asti. Suomessa merkittävin esiintymisalue on Liminganlahden seutu.

Elinympäristöä laajat vesijättömaat tai muuten lyhytheinäiset maat, joiden läheisyydessä on kasvittomia rapakkoja.

Pesä maassa. Neljä munaa.

Ravintona ovat monenlaiset pikkueläimet.

Pesimäpaikoillaan äänekäs. Tavallisin ääni on töyhtöhyyppämäinen kvii-i.

Suomessa pesii vain 70-90 paria. Laji kuuluu uhanalaisuusluokkaan vaarantuneet.

Talvehtii Välimerenmaissa ja Afrikassa.

Viime vuosien tuloaikoja (LLY):

2015: 28.4. (Xenus)

2016: 8.5. (LLY)

2017: 19.5. (Xenus)

2018: 25.4. (Xenus)


Lintumuutto hyytyi toukokuun myötä

Jorma Halonen 7.5.2019

Huhtikuun loppupuolen henkeäsalpaavan vauhdikas lintumuutto hyytyi vappuna. Kaksi vappua edeltävää päivää toivat vielä yhdeksän uutta muuttolintulajia Lappiin, viisi seuraavaa vain neljä.

Pikkulokki ja pensastasku kirjattiin vappuaattona niin Meri-Lapissa kuin Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, punasotka Kemissä ja kalatiira Rovaniemellä. Vappuna löytyi jänkäkurppa Pellon Kaaranneskosken lietteeltä, härkälintu 3.5. perinteiseltä paikalta Ylitornion Portimojärveltä ja 5.5. pilkkasiipi Kemistä.

Samalla kun lintuharrastajat ovat haikailleet uusien tulijoiden perään, täkäläisissä pihoissa on suorastaan kuhissut siivekkäitä. Satapäiset järripeippo- ja peippoparvet etsivät talvisten ruokintapaikkojen jämiä vihervarpusten, viherpeippojen ja keltasirkkujen kanssa samalla, kun rastaat yrittävät tavoittaa syötävää mm. vanhoja lehtiä kääntelemällä.

Noiden tavallisten lajien lisäksi on joissakin pihoissa riemuittu nokkavarpusesta tai tiklistä, jopa molemmista. Ensiksi mainittuja on katseltu Inarissa, Kemissä, Rovaniemellä ja Sallassa, jälkimmäisiä Inarissa, Kemijärvellä ja Sallassa.

Viime lauantain Tornien taisto käytiin ennätyksellisen talvisissa oloissa koko Suomessa. Etelän mahtitorneissa päästiin juuri ja juuri yli sadan lajin Espoossa, Helsingissä ja Mynämäellä. Kemijärven Myllykummussa ja Sodankylän Peurasuvannossa jäätiin 19 lajilla valtakunnallisiksi hännänhuipuiksi.

Lapin suurimmat lajimäärät tavoitettiin Tornion Karunginjärvellä (63), Kemin Kiikelissä (56) ja Pellon Hannunrannalla (52).

Lapin lintutorneissa ei kahdeksan tunnin tarkkailusta huolimatta havaittu yhtään keväälle uutta muuttolintua – todella poikkeuksellista.

Pikkulokin päässä on musta huppu (niskaa myöten), siipien alapinnat ovat vanhalla linnulla niin ikään mustat. Ääni hyvä on tuntomerkki.

VIIKON LINTU

Pikkulokki

Pikkulokki on Euroopan itäosien ja Aasian keskiosien lintu. Suomessa varsin yleinen pesimälintu varsinkin Keski-Suomen ja eteläisen Lapin rehevillä lintujärvillä, mutta puuttuu lounaisimmasta ja pohjoisimmasta osasta maatamme.

Yhdyskuntalintu, joka pesii usein naurulokkien tai tiirojen seurassa.

Pesä maassa. Munia lokkien tapaan tavallisesti kolme.

Käkättävät äänet poikkeavat täysin muiden lokkien äänistä.

Enimmäkseen hyönteissyöjä, joka tavallisimmin sieppaa saaliinsa ilmasta. Muuta ravintoa voivat olla madot, pikkuäyriäiset ja -kalat.

Tulokaslaji, joka levittäytyi maahamme kaakosta 1900-luvulla. Lintuatlastutkimusten perusteella kanta on voimistunut viime vuosikymmeninä. Nykyinen pesimäkanta 10 000-13 000 paria.

Suomalaisten rengaslöytöjen perusteella syysmuutto suuntautuu pääasiassa lounaaseen. Talvehtimisalueet ovat Tanskasta Länsi-Euroopan rannikoita pitkin Italiaan ja Algeriaan (Suomen rengastusatlas II).

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 29.4. (Xenus)

2016: 30.4.(Xenus)

2017: 27.4. (LLY)

2018: 5.5. (LLY)


Muuttolintuvyöry jatkui

Jorma Halonen 29.4.2019

Huhtikuun kahdella viimeisellä ehjällä viikolla Lapin alueella kirjattiin huimat 58 uutta muuttolintulajia, yli puolet koko kevään lajimäärästä.

Meri-Lappiin oli saapunut 102 lajia ja muuhun Lappiin kaksi vähemmän, mutta kokonaislajimäärä oli viime sunnuntai-iltaan mennessä 114.

Tuoreimmista tulijoista havaittiin vain Meri-Lapissa haarahaukka ja törmäpääsky 22.4., harmaasorsa 23.4., kangaskiuru 24.4., räyskä 25.4., heinätavi 26.4. ja mustakurkku-uikku 28.4. Vain Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta löytyivät puolestaan pohjansirkku (22.4.), tukkakoskelo (23.4.), kirjosieppo (24.4.), kuikka ja käenpiika (26.4.).

Haarahaukan liikkumisesta saatiin tarkkaa tietoa: toisena pääsiäispäivänä klo 18:02 se häipyi Kemin Tuhka-altaan maisemista luoteeseen ja nähtiin Kemin Kiikelissä runsaan puolen tunnin päästä. Luultavasti sama lintu näyttäytyi Tornion Raumojärvellä Xenuksen linturetkeläisille lauantaina, 27.4.

Myös Pellon lauantaina yleisöretkeen osallistuneet saivat ihailla harvinaisuutta, kun Pellojärvelle saapui arosuohaukkanaaras. Tästä kaakkoisesta tulokkaasta on tänä keväänä tähän mennessä tehty Meri-Lapissa 13 havaintoa ja LLY:n alueella neljä. Vuosi sitten vastaavat luvut olivat neljä ja yksi.

Kangaskiuru vierailee harvakseltaan Meri-Lapissa. Tiiraan on ilmoitettu neljätoista havaintoa (osa samoista linnuista), viimeisin tätä ennen keväältä 2015. Muualla Lapissa se on huippuharvinaisuus: Tiirasta löytyi vain kaksi mainintaa, mutta läheskään kaikkia vanhoja tietoja ei ole ehditty siirtää sen tiedostoihin.

Harvinaisen lämpimästä keväästä huolimatta Enontekiön Peltovuoman kirjosieppoa (24.4.) on pidettävä oudon varhaisena.

 

Ruskeankirjava käenpiika on perin oudon näköinen väännellessään käärmemäisesti kaulaansa.

VIIKON LINTU

Käenpiika

Tikkalintu, joka esiintyy Länsi-Euroopasta Isolle valtamerelle läpi Euraasian keskiosienpainopisteen ollessa pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Pesii myös Algerian pohjoisosissa. Meillä esiintyminen painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta harva kanta ulottuu Lappiin asti.

Viihtyy parhaiten valoisissa puistoissa ja pihametsiköissä.

Kolopesijä, jonka nykyiset pesät ovat enimmäkseen pöntöissä. Heittää kolossa mahdollisesti asuvan linnun pesän ja munat ulos. Munii pesää tekemättä 4-13 munaa.

Keväthuuto on 8-12-tavuinen piipitys: pii-pii-pii…

Syö miltei yksinomaan muurahaisia ja muurahaisenmunia, joiden pyyntiin lajin pitkä, matomainen kieli on erikoistunut.

Käenpiian pesimäkannat ovat taantuneet viimeisten sadan vuoden aikana kaikkialla Länsi-Euroopassa, Suomessa peräti 70-80 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Uhanalaisuusluokitus: silmälläpidettävät. Maamme parimäärä on 10 000-20 000.

Käenpiikamme talvehtinevat trooppisessa Afrikassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 6.5. (Xenus)

2016: 4.5. (LLY)

2017: 13.5.

2018: 14.4.


Haarapääsky tuli jo

Jorma Halonen 23.4.2019

Lapin varhaisin muutolta saapunut haarapääsky lenteli Kolarin Vaattojärvellä 19.4. Sen lajikumppani rikkoi maamme kaikkien aikojen ennätyksiä onnistuessaan talvehtimaan navetassa Kittilän Kelontekemässä.

Lapin tiettävästi varhaisin muuttohaarapääsky nähtiin Sodankylän Orajärvellä 30.3.2007. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) vuosien 2003-16 ensimmäisten haarapääskyjen tuloaikojen keskiarvo on 16.4., joten Vaattojärven lintu oli oikeastaan myöhässä!

Meri-Lapin haarapääskyjen saapumisaikojen keskiarvo vastaavalta ajalta on kymmenen päivää myöhäisempi. Kun Lapissa voidaan lisäksi havaita koko Suomen varhaisin haarapääsky, kuten 3.4.2017 Rovaniemen Napapiirillä, on syytä olettaa, että nämä huippuaikaiset yksilöt oikaisevat Itä-Afrikan ja Venäjän yli Lappiin ns. isoympyrää pitkin.

Menneen viikon aikana Lappiin tuli yli kolmasosa kaikista tähän mennessä kirjatuista muuttolintulajeista – huimat 30 lajia. Lajilistoihin voi tutustua netissä (www.xenus.fi, www.lly.fi). Tässä poimin vain joitakin hajahavaintoja runsaasta tarjonnasta.

Pääsiäisviikon harvinaisimmat lajit lienevät isolokki 15.4. Rovaniemellä, pikkukajava 16.4. Torniossa ja 20.4. Rovaniemellä (kenties sama yksilö), harmaahaikara 18.4. Torniossa ja jalohaikara 21.4. Rovaniemellä.

Siro ja kaunis arosuohaukka on palannut kotiinsa Meri-Lappiin: kolmessa päivässä (19.-21.4.) on tehty viisitoista havaintoa valtaosaltaan Torniossa ja ainakin osaksi samoista yksilöistä.

Muuttohaukka saapui samana päivänä (19.4.) Kemiin ja Muonioon, sääksi ja ampuhaukka 20.4. Meri-Lappiin ja seuraavana päivänä LLY:n alueelle.

Tosiasiassa vasta nyt olemme pääsemässä lintumuuton huippuvaiheeseen. Siksi tulevan viikonvaihteen tapahtumat osuvat hyvään vaiheeseen. Lauantaina, 27.4., Tornion Hallaniityllä on yhteishavainnointia klo 8:30 alkaen, Pellossa ohjattu linturetki alkaen Eeron puistosta klo 8 ja koko LLY:n alueella on lauantaina ja sunnuntaina tehostettua muutonseurantaa.

Ensimmäinen haarapääsky lenteli Kolarin Vaattojärvellä pitkäperjantaina.

 

VIIKON LINTU

Hiirihaukka

Pesii lähes koko Euroopassa ja laajalla vyöhykkeellä läpi Aasian keskiosien Isolle valtamerelle asti. Meillä vakituinen kanta ulottuu suunnilleen Pello-Salla-linjalle.

Mieluisinta ympäristöä ovat suurten metsien ja asutuksen rajavyöhykkeet, mutta esiintyy myös sydänmailla, missä saalistaa soilla, hakkuualueilla ja rannoilla.

Risupesä on useimmiten havupuussa. Munia 2-4 kpl.

Yli puolet ravinnosta on pikkunisäkkäitä. Muita saaliseläimiä ovat sammakot, linnunpoikaset, matelijat, isot hyönteiset ym.

Hiirihaukka on taantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Pesiviä pareja on maassamme 4000-5000.  Laji luokitellaan vaarantuneeksi.

Tavallisin ääni naukuva kiäää.

Suomalaisia rengaslintuja on löydetty talvella lähes koko Keski- ja Etelä-Euroopasta (nimirotu buteo), itäisen rodun edustajia (vulpinus) jopa Etelä-Afrikasta.

Viime vuosien tuloaikoja (kaikki Meri-Lapin alueelta):

2015: 9.4.

2016: 9.4.

2017: 23.3.

2018: 11.4.


Verkkaista lintumuuttoa

Jorma Halonen 16.4.2019

Huhtikuun ensimmäinen viikko lisäsi Lappiin saapuneiden muuttolintulajien lukumäärää kahdellakymmenellä, mutta sitten kevään eteneminen lähes pysähtyi. Menneellä viikolla uusia tulokkaita kirjattiin vain viisi.

Esimerkiksi pulmushavaintojen määrä pysyi miltei samana tämän kuukauden kahden ensimmäisen viikon osalta. Peipon kohdalla tilanne oli sama Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, mutta Meri-Lapissa tämän maamme runsaimman lintulajin saapuneiden yksilöiden määrä kasvoi viime viikolla huimasti. Kemissä parhaalla ruokintapaikalla oli peräti kolmisensataa peippoa!

Vertailun vuoksi: meidän pihassamme Pellon Lempeässä, linnuntietä 120 km Kemistä pohjoiseen, käväisi yksi koiraspeippo 10.4. Viime sunnuntaihin, 14.4., mennessä Inarissa oli havaittu yksi peippo, Utsjoella ei sitäkään.

Maanantai, 8.4., toi keväälle uutena lajina Kemin Nälliin rautiaisen, josta viikon mittaan kertyi muutama lisätieto Meri-Lapista. Vasta perjantaina, 12.4., metsähanhi lisäsi tulijoiden määrää Kemijärvellä ja seuraavana päivänä virtavästäräkki Rovaniemen Vaattungissa.

Sunnuntaina, 14.4., Meri-Lappiin saapuivat ristisorsa ja pajusirkku. Ensiksi mainittu on alueellamme vähälukuinen vierailija, josta vuosi sitten kertyi hauska havaintosarja, kun kuuden ristisorsan joukko löytyi ensin Kemistä 22.4., sitten 17.5. Kolarista ja 18.5. Utsjoelta.

Pajusirkku on puolestaan yksi tavallisimmista linnuistamme. Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen, R. A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998 – Otava) ilmoittaa sen olevan runsaudeltaan maamme 30:s lintulaji.

Pääsiäisviikko tuo suuren muutoksen muuttolintutilanteeseen, kun kylmän säärintaman eteläiseen Suomeen pysäyttämät suuret lintujoukot lähtevät kohti pohjoisia ilmansuuntia. Pienet pälvet ja vesien vähäiset sulapaikat täyttyvät nopeasti.

Luotokirvisen höyhenpuku on melko tumma, myös jalat ovat tummat. – Kuva: Kalervo Kaisanlahti.

 

VIIKON LINTU

Luotokirvinen

Harvalukuisena Pohjois- ja Länsi-Euroopan rannikoilla pesivä varpuslintu. Meillä ulkosaariston lintu, jota tavataan pesivänä Suomenlahdelta Perämeren eteläisille rannikkoalueille. Meri-Lapissa jokseenkin säännöllinen vierailija, Lapin sisämaassa satunnainen (Kuolan niemimaan rannikoille muuttavia?).

Laulu muistuttaa niittykirvisen laulua, mutta terävämpi ja epäpuhtaampi.

Pesä hyvässä kätkössä kallionhalkeamassa tai kiven alla, joskus ruohikossa, katajan alla tms. Munia on tavallisesti viisi.

Ravintona ovat pääasiassa pienet selkärangattomat, syksyisin myös siemenet.

Parimäärä nykyisin 1 700-2 000. Pesimäkanta on elinvoimainen.

Talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla.

Tänä keväänä laji saapui Meri-Lappiin 30.3. ja tavattiin 11.4. Ranuan Kaitavirralla.

Viime vuosien tuloaikoja Meri-Lappiin:

2015: 15.3.

2016: 22.3.

2017: 20.3.

2018: 3.4.


Mustapäätasku toisen kerran Kemissä

Jorma Halonen 9.4.2019

Vaikka huhtikuun ensimmäinen viikko toi Lappiin lukuisia uusia muuttolintulajeja, koleassa säässä ja talvisessa maisemassa niitä ei juuri näy teiden varsilta pelmahtavia pulmusparvia lukuun ottamatta.

Saapuneiden muuttolintujen joukossa on muutama harvinaisuus, joista Kemin Siikalahdelta 5.4. löytynyt mustapäätasku on ylivoimaisesti harvinaisin. Se on tällä kertaa viikon lintu, joten lisätietoa lajista löytyy alla olevasta tekstistä.

Edellisenä päivänä Kemin Veitsiluodossa nähtiin mustaleppälintukoiras ja kolmen päivän päästä yhytettiin Veitsiluodon länsipuolelta mustaleppälintunaaras. Laji on jostain syystä mieltynyt mm. teollisuusympäristöihin. Jos molemmat yksilöt jäävät paikalle, pesintä on hyvin mahdollinen.

Vähälukuisista lajeista kannattaa vielä mainita Enontekiön Vuontisjärven (3.4.) ja Kemin Kiikelin (7.4.) nokkavarpuset, Kemin Tuhka-altaan vuorihemppo sekä Kemin ja Tornion peräti viisi hemppohavaintoa.

Vähäisten sulapaikkojen ja pälvien toistaiseksi suurimmat sorsalintukeskittymät ovat olleet laulujoutsenia: 5.4. Kemin Pajusaaressa 45 yks., 4.4. Inarin Kettukoskella 38 yks. ja 3.4. Pellon Sirkkakoskella 28 yks. 7.4. Kemin Pajusaaressa laskettiin 25 telkkää, ja pari päivää aikaisemmin Tornion Hellälässä ruokaili 17 kanadanhanhea.

Menneen viikon petolintutulokkaat olivat hiirihaukka (2.4.), sinisuohaukka (6.4.) ja suopöllö (6.4.).

Tällä hetkellä Meri-Lapin muuttolintutilanne on hyvin erilainen verrattuna Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueeseen. Oheinen taulukko osoittaa tämän vakuuttavasti (esitettynä mainitussa ajanjaksossa saapuneiden lajien määrä). Meri-Lappi on eri Lappi!

Xenus LLY
30.1.-28.2. 5 2
1.-10.3. 1 2
11.-17.3. 4 2
18.-24.3. 4 7
25.-31.3. 13 7
1.-7.4. 16 10

Mustapäätaskukoiraan hyvä lajituntomerkki on laajalti ruosteenpunainen vatsapuoli. – Kuva: Jouko Kärkkäinen.

VIIKON LINTU

Mustapäätasku (Saxicola rubicola)

Aikaisemmin mustapäätaskua (Saxicola torquatus) pidettiin yhtenä lajina, joka pesi laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Meidän tavallista pensastaskuamme muistuttava, monimuotoinen ja lukuisiin alalajeihin jakautunut laji on sittemmin jaettu kolmeksi eri lajiksi. Läntinen mustapäätasku (S. rubicola) esiintyy lähinnä läntisessä ja eteläisessä Euroopassa, itäinen sepeltasku (S. maurus) lähinnä Aasiassa ja vanha tieteellinen nimi säilyy afrikantaskulla.

Laji on maailmanlaajuisesti elinvoimainen ja siitä on tehty maassamme toistasataa satunnaishavaintoa.

Suosii kuivia, matalakasvuisia avomaita.

Pesä on maassa. Munia 4-6 kpl.

Pääasiassa hyönteissyöjä.

Paikkalintu, mutta pohjoisimmat kannat muuttavat.

Tavattu kerran aikaisemmin Kemissä (19.4.2000) ja kerran Rovaniemellä (29.4.-4.5.2014).

Lajista tehdyt havainnot on alistettava nykyään alueellisille harvinaisuuskomiteoille.


Västäräkki Pellossa

Jorma Halonen 3.4.2019

Maaliskuun lopussa kevät eteni muutamana päivänä tosi nopeasti. Pellossa nähtiin västäräkki 28.3. ja pari päivää myöhemmin Kemissä ennätysaikainen taivaanvuohi. Muut tämän kevään havainnot näistä lajeista löytyvät vasta satoja kilometrejä etelämpää.

Kiuru ehti Enontekiön Sonkamuotkaan 27.3. ja kottarainen samana päivänä Ivaloon. Meri-Lappiin nämä lajit tulivat jo 24. ja 25.3. – kiuruhavaintoja on siellä tehty tähän mennessä yhdeksän ja kottaraishavaintoja 12.

Perjantaina, 29.3., Meri-Lappiin saapuivat merihanhi ja punarinta, kun taas Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) Pellossa kirjattiin kalalokin ohilento ja tikli ruokintapaikalla.

Lauantaina, 30.3., luotokirvinen etsi ruokaa lintuharrastajille tutussa paikassa Kemin Pajusaaressa. Samana päivänä tavoitettiin uuttukyyhky lumenkaatopaikalta Kemin Nällissä ja päivää myöhemmin Tornion Riukkajängällä.

Töyhtöhyyppä löytyi maaliskuun viimeisenä kahdesta eri paikasta Torniossa ja kiertelevänä Keminmaassa. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella hyyppähavaintoja on kertynyt kymmeniä sadoista yksilöistä.

Keminmaan huippuaikainen tuulihaukka sai seuraa LLY:n ennätyslinnusta, joka yhytettiin Ranuan opiston pelloilta 31.3.

Varhaiskevään muuttolintujen varmojen tuloaikojen selvittäminen on usein vaikeaa täällä talvehtineiden tähden. Esimerkiksi sinisorsia nähtiin menneenä talvena yllättävän paljon eri puolilla Lappia. En ole varma, onko Meri-Lapissa kirjattu vielä yhtään aitoa muuttajaa, mutta 31.3. Sodankylän Vuotson kanavan koiraslintu luultavasti oli sellainen.

Uuttukyyhkyn voi sekoittaa perusharmaisiin kesykyyhkyihin, joilla on kuitenkin (lähes aina) valkea yläperä, voimakkaat, mustat siipijuovat, vaaleat siivenaluset ja oranssinpunainen silmän värikalvo. – Kuva: Toivo Baas.

VIIKON LINTU

Uuttukyyhky

Etelä- ja Keski-Euroopan pesimälintu, jonka levinneisyys ulottuu Keski-Aasiaan. Meillä uuttukyyhky on levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Runsain Lounais-Suomessa, mistä esiintymisalue ulottuu nykyään Perämeren rannikolle.

Kulttuurilintu, joka ruokailee pelloilla ja niityillä.

Pesä puunkolossa tai uutussa eli isossa pöntössä. Munia muiden kyyhkyjen tavoin kaksi.

Soidinääni on tahdikkaan huhuileva huu-u huu-u huu-u…

Ravintona ovat erilaiset siemenet, mutta myös marjat ja kotilot.

Uuttukyyhkykanta taantui viime vuosisadalla etenkin pohjoisessa. Tällä vuosituhannella on tapahtunut selvää elpymistä, niin että laji luokitellaan elinvoimaiseksi.

Lounaismuuttaja, joka suomalaisten rengaslöytöjen perusteella talvehtii lähinnä Ranskassa ja Espanjassa. Maamme varhaisimpia kevätmuuttajia.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 5.4. (Xenus)

2016: 29.3. (LLY)

2017: 27.3. (Xenus)

2018: 10.4. (Xenus)

 


Kuu kiurusta kesään?

Jorma Halonen 26.3.2019

Jos vanha sanonta kiurun kesänennustustaidosta pitäisi paikkansa, Kemissä 24.3. nähdyt kaksi yksilöä merkitsisivät kesäisiä säitä jo ennen vappua.

Sananparsi syntyi mitä todennäköisimmin entisaikojen maatalousyhteisössä, kun kyntötöissä ollut isäntä kuuli taivaalta kiurun riemukkaan laulun. Nykyajan lintuharrastajat löytävät tämän kevään sanansaattajan jostain pieneltä pälveltä, maan- ja lumenkaatopaikalta tai teollisuuden tuhka-altaalta viikkokausia ennen peltoaukeiden laulukonserttia.

Peipon saapumisesta pitäisi olla vain puoli kuuta kesään, mutta tämän ajan varhaisimmat yksilöt ehtivät usein ennen kiurua, kuten nyt Sallaan 21.3. ja Pelloon 22.3. Nämä yksilöt ovat voineet talvehtia Meri-Lapissa, missä muuttopeippojen erottaminen talvehtijoista on vaikeaa.

Olin tehnyt viime viikon kirjoitukseni pohjatyöt huolimattomasti, sillä taviokuurnan, räkätti- ja mustarastaan, merikotkan sekä vihervarpusen lisäksi Lapin molempien lintuyhdistysten alueilla oli jo tuolloin havaittu myös pulmunen (Savukoski 18.3.) ja harmaalokki (Rovaniemi 10.3.).

Laulujoutsen tuli Tornioon 19.3. ja Pelloon seuraavana päivänä. Meri-Lapissa kansallislinnun muutto vilkastui jo 21.3., Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella päivää myöhemmin.

Sepelkyyhky puolestaan löytyi samana päivänä, 23.3., niin Torniosta kuin Rovaniemeltä, missä nähtiin lisäksi muuttava piekana. Viimeksi mainittu ei ollut erityisen aikainen, sillä 2011 piekana tavattiin Ivalossa jo helmikuun lopussa. Lajin talvehtiminenkaan ei ole tuntematonta: tammikuussa 2016 oli yksi yksilö Kemin Tuhka-altaalla ja 1.2.2017 Pellossa.

Viime sunnuntai oli merkittävä muuttopäivä, sillä kiurun lisäksi uusina lajeina kirjattiin isokoskelo Ylitorniolla ja telkkä Inarissa. Harmaalokit saapuivat joukolla (n. 120 yks.) Tornion Kalkkimaan Riukkajängälle, ja pulmusia yhytettiin Kemistä, Keminmaasta, Posiolta, Rovaniemeltä ja Kemijärveltä.

Tuorein tulokas on Kemin kottarainen 25.3.

Kiurun riemukas laulu kuuluu korkealta taivaan sinestä. – Kuva: Olli-Pekka Karlin.

VIIKON LINTU

Kiuru

Kiurun pesimäalue ulottuu Atlantilta läpi Euraasian keskiosien Beringinsalmelle asti. Levittäytynyt Eurooppaan Aasian aroilta maanviljelyn myötä.

Yksi maamme runsaslukuisimmista peltolintulajeista. Yleinen pääosassa Etelä- ja Keski-Suomea. Oulu-Pohjois-Karjala-linjan pohjoispuolella esiintyminen on aukkoista ja harvenee Lappia kohti, poikkeuksina Kemi- ja Tornionjoki-varsien viljelyalueet.

Laajojen peltoaukeiden lintu, joka voi pesiä myös lentokentillä, avosoilla ja merenrantaniityillä. Pesä on maassa, munia useimmiten neljä.

Ravintona ovat suunnilleen puoliksi kasvikset (siemenet, jyvät, versot ja silmut) ja pienet selkärangattomat (hyönteiset, madot, hämähäkit ym.).

Kiurun pesimäkanta kasvoi 1950-luvulta ja lähti laskuun 1980-luvulla tehomaatalouden vallatessa alaa. Nykyinen kiurukanta on 350 000 – 400 000 paria. Kiuru kuuluu uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin.

Laulaa lennossa riemukkaasti livertäen, mutta voi laulaa myös kivellä, aidanseipäällä tai maassa. Lounaismuuttaja, joka talvehtii enimmäkseen Ranskassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 14.3. (Xenus)

2016: 27.3. (Xenus)

2017: 20.3. (Xenus)

2018: 9.2. (LLY)

_____________________________

Ennätysaikainen tuulihaukka Keminmaassa

Jorma Halonen 21.3.2019

Tuulihaukka yllätti saapumalla Keminmaan Paakkolankummulle ennätyksellisen varhain, 17.3. Edellisenä päivänä laji oli nähty Lapualla yli 300 km etelämpänä.

Lintuyhdistys Xenuksen tuulihaukan aikaisuusennätys parani viidellä päivällä. Menneiltä vuosilta on tiedossa kuusi kevättä, jolloin lajin ensimmäinen havainto on osunut maaliskuulle. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta ei sellaista tiettävästi vielä ole.

Keminmaan tuulihaukkanaaras ei välttämättä ole tullut kovin kaukaa, sillä menneenä talvena lajista ilmoitettiin BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään yli sata havaintoa, pohjoisin Vaasan seudulta.

Tuulihaukan kanssa samana, 17.3., päivänä ilmaantui Keminmaan Valmarin venesatamaan yksinäinen merilokki. Edellinen lajin edustaja tavattiin Meri-Lapissa joulukuun puolivälissä.

Pieni, mutta kauniin vihreän, keltaisen ja mustan kirjava vihervarpunen saapui Tornioon 9.3. ja viisi päivää myöhemmin Saariselälle, molemmissa tapauksissa oli kaksi yksilöä.

Mustarastas talvehtii nykyään Meri-Lapin alueella, joten ensimmäisten muuttaneiden erottaminen talvehtineista on vaikeaa. 11.3. Kemin Ajoksessa todetut kaksi koirasta olivat ilmeisesti oikeita muuttolintuja. LLY:n alueella tilanne oli nyt helppo, koska talvehtimistietoja ei ollut; siksi Kolarin Lappeassa 13.3. ruokinnalla ollut mustarastaskoiras kirjattiin kevätmuuttajaksi.

Kemin Paattiossa 13.3. muuttolennossa nähty isolepinkäinen saattoi olla alueella talvehtineita.

Taviokuurnaa lukuun ottamatta kevätmuutto on ollut hidas ja vähälintuinen. Monista saapuneista on vain yksi havainto. Sekä Meri- että muuhun Lappiin tähän mennessä saapuneita ovat taviokuurna, räkättirastas, merikotka, vihervarpunen ja mustarastas.

Tämä Keminmaan tuulihaukka saapui ennätyksellisen varhain Meri-Lappiin. – Kuva: Hannu Huttunen.

 

VIIKON LINTU

Tuulihaukka

Pesii lähes koko Euroopassa ja laajalla vyöhykkeellä läpi Aasian keskiosien Isolle valtamerelle asti sekä monin paikoin Afrikan pohjoisrannikolla. Meillä sitä tavataan koko maassa.

Tuulihaukka on etenkin viljelyseutujen lintu, joka ennen pesi peltojen reunametsien vanhoissa variksen ja harakan pesissä. Nykyään valtaosa kannastamme pesii lajille varta vasten ripustettuihin, edestä laajalti avoimiin pönttöihin.

Munaluku on 2-7 kpl.

Ravintona pääasiassa pikkunisäkkäät (n. 90 %). Suomalaistutkimuksen mukaan muutolta saapuva tuulihaukka näkee pellolla olevat myyrien virtsajäljet ja osaa asettua pesimään ruokaisalle paikalle.

Tuulihaukka taantui voimakkaasti 1960- ja 1970-luvuilla todennäköisesti ympäristömyrkkyjen tähden. Sittemmin kanta on elpynyt ja parimäärä on ravintotilanteen mukaan 5000 – 10 000.

Laji tunnetaan erityisesti paikallaan lekuttelusta.

Pesän lähellä varoittaa kimittämällä kvi-kvi-kvi-kvi…

Lounaismuuttaja, joka talvehtii enimmäkseen Keski-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 6.4. (LLY)

2016: 4.4. (LLY)

2017: 3.4. (Xenus)

2018: 12.4. (LLY)

—————————————

Sarvipöllö ja taviokuurna aloittivat lintumuuton

Jorma Halonen 14.3.2019

Simon Pömiöstä 8.2. löytynyttä sarvipöllöä voidaan pitää tämän vuoden lintumuuton aloittajana, mutta jo seuraavana päivänä taviokuurna tavoitettiin Enontekiön Karesuvannosta.

Kuuluisa Justus Montell määritteli sata vuotta sitten taviokuurnan Lapin varhaisimmaksi muuttolinnuksi. Kuin kaikuna noilta ajoilta tämän kevätmuuttokauden ensimmäiset kuurnahavainnot tehtiin oikeassa Lapissa, Enontekiöllä ja Inarissa.

Vuosi sitten hätäisimmät taviokuurnat nähtiin Enontekiöllä ja Kolarissa jo tammikuun lopussa ja 3.3. mennessä havaintoja oli ehtinyt kertyä 95 kpl 398 yksilöstä; nyt vastaavat luvut ovat 94 ja 386.

Toinen hauska yhtäläisyys löytyy merikotkan kohdalta. Viime keväänä vanha valkopyrstö muutti Rovaniemellä koilliseen 22.2., ja tänä vuonna ensi havainto osui samalle päivälle, mutta tällä kertaa Inariin.

Ennen Inarin merikotkaa Kemissä kirjattiin yksinäinen pulmunen 16.2. ja räkättirastas seuraavana päivänä. Räkätti on sittemmin yhytetty myös Rovaniemen Marraskoskella.

Kemin edustan merialueella 24.2. havaittu harmaalokki lienee lajinsa muuton aloittaja, kun taas tammikuun lopussa Rovaniemen keskustan vaiheilla liikkunut yksilö oli talvinen harhailija.

Ranuan keskustaajaman mustavaris 3.3. paransi yhdellä päivällä lajin saapumisennätystä (4.3.2005) Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, mutta Pellossa 4.3. ruokinnalle ilmestynyt peippokoiras tuskin oli aito muuttaja. Pihabongauksessa tammikuun lopussa peippoja ilmoitettiin monista pihoista.

Myös sinisorsa, varpushaukka ja isolepinkäinen ovat nykyään vaikeita lajeja, koska talvehtineiden erottaminen muuttaneista on liki mahdotonta. Oheisessa taulukossa lajit, joiden muutto näyttää alkaneen.

 

Laji Xenus LLY
Sarvipöllö 8.2.
Taviokuurna 25.2. 9.2.
Pulmunen 16.2.
Räkättirastas 17.2. 2.3.
Merikotka 22.2.
Harmaalokki 24.2.
Mustavaris 3.3.

 

VIIKON LINTU

Punatulkku

Esiintymisalue ulottuu läpi Euraasian keskiosien Atlantilta Isolle valtamerelle. Suomessa lähes koko maassa, mutta puuttuu tai on harvinainen Tunturi-Lapissa.

Lähinnä tuoreiden kuusimetsien pesimälintu.

Pesä on hyvässä suojassa, useimmiten kuusennäreessä tai katajassa. Munia tavallisesti viisi tai kuusi.

Pääravintona erilaiset siemenet ja silmut. Myös marjoja punatulkku syö siementen tähden. Talvella tavallinen ruokintapaikkojen vieras.

Lajin kokonaiskanta lienee pysynyt varsin vakaana niin kauan, kuin tiedetään. Tuoreiden linjalaskentojen perusteella maassamme pesii noin 180 000 paria.

Tutuin ääni pehmeä vihellys. Laulu hiljaista viserrystä, jossa seassa on kitiseviä ja viheltäviä ääniä.

Melkoinen osa punatulkuista muuttaa pääasiassa lounaaseen jopa Keski-Eurooppaan asti (Suomen rengastusatlas II).

Runsaan talvikannan tähden muuttoaikoja ei ole tilastoitu.

Kymenlaakson maakuntalintu.