Muuttolintukatsaukset 2019

Mustapäätasku toisen kerran Kemissä

Jorma Halonen 9.4.2019

Vaikka huhtikuun ensimmäinen viikko toi Lappiin lukuisia uusia muuttolintulajeja, koleassa säässä ja talvisessa maisemassa niitä ei juuri näy teiden varsilta pelmahtavia pulmusparvia lukuun ottamatta.

Saapuneiden muuttolintujen joukossa on muutama harvinaisuus, joista Kemin Siikalahdelta 5.4. löytynyt mustapäätasku on ylivoimaisesti harvinaisin. Se on tällä kertaa viikon lintu, joten lisätietoa lajista löytyy alla olevasta tekstistä.

Edellisenä päivänä Kemin Veitsiluodossa nähtiin mustaleppälintukoiras ja kolmen päivän päästä yhytettiin Veitsiluodon länsipuolelta mustaleppälintunaaras. Laji on jostain syystä mieltynyt mm. teollisuusympäristöihin. Jos molemmat yksilöt jäävät paikalle, pesintä on hyvin mahdollinen.

Vähälukuisista lajeista kannattaa vielä mainita Enontekiön Vuontisjärven (3.4.) ja Kemin Kiikelin (7.4.) nokkavarpuset, Kemin Tuhka-altaan vuorihemppo sekä Kemin ja Tornion peräti viisi hemppohavaintoa.

Vähäisten sulapaikkojen ja pälvien toistaiseksi suurimmat sorsalintukeskittymät ovat olleet laulujoutsenia: 5.4. Kemin Pajusaaressa 45 yks., 4.4. Inarin Kettukoskella 38 yks. ja 3.4. Pellon Sirkkakoskella 28 yks. 7.4. Kemin Pajusaaressa laskettiin 25 telkkää, ja pari päivää aikaisemmin Tornion Hellälässä ruokaili 17 kanadanhanhea.

Menneen viikon petolintutulokkaat olivat hiirihaukka (2.4.), sinisuohaukka (6.4.) ja suopöllö (6.4.).

Tällä hetkellä Meri-Lapin muuttolintutilanne on hyvin erilainen verrattuna Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueeseen. Oheinen taulukko osoittaa tämän vakuuttavasti (esitettynä mainitussa ajanjaksossa saapuneiden lajien määrä). Meri-Lappi on eri Lappi!

Xenus LLY
30.1.-28.2. 5 2
1.-10.3. 1 2
11.-17.3. 4 2
18.-24.3. 4 7
25.-31.3. 13 7
1.-7.4. 16 10

Mustapäätaskukoiraan hyvä lajituntomerkki on laajalti ruosteenpunainen vatsapuoli. – Kuva: Jouko Kärkkäinen.

VIIKON LINTU

Mustapäätasku (Saxicola rubicola)

Aikaisemmin mustapäätaskua (Saxicola torquatus) pidettiin yhtenä lajina, joka pesi laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Meidän tavallista pensastaskuamme muistuttava, monimuotoinen ja lukuisiin alalajeihin jakautunut laji on sittemmin jaettu kolmeksi eri lajiksi. Läntinen mustapäätasku (S. rubicola) esiintyy lähinnä läntisessä ja eteläisessä Euroopassa, itäinen sepeltasku (S. maurus) lähinnä Aasiassa ja vanha tieteellinen nimi säilyy afrikantaskulla.

Laji on maailmanlaajuisesti elinvoimainen ja siitä on tehty maassamme toistasataa satunnaishavaintoa.

Suosii kuivia, matalakasvuisia avomaita.

Pesä on maassa. Munia 4-6 kpl.

Pääasiassa hyönteissyöjä.

Paikkalintu, mutta pohjoisimmat kannat muuttavat.

Tavattu kerran aikaisemmin Kemissä (19.4.2000) ja kerran Rovaniemellä (29.4.-4.5.2014).

Lajista tehdyt havainnot on alistettava nykyään alueellisille harvinaisuuskomiteoille.


Västäräkki Pellossa

Jorma Halonen 3.4.2019

Maaliskuun lopussa kevät eteni muutamana päivänä tosi nopeasti. Pellossa nähtiin västäräkki 28.3. ja pari päivää myöhemmin Kemissä ennätysaikainen taivaanvuohi. Muut tämän kevään havainnot näistä lajeista löytyvät vasta satoja kilometrejä etelämpää.

Kiuru ehti Enontekiön Sonkamuotkaan 27.3. ja kottarainen samana päivänä Ivaloon. Meri-Lappiin nämä lajit tulivat jo 24. ja 25.3. – kiuruhavaintoja on siellä tehty tähän mennessä yhdeksän ja kottaraishavaintoja 12.

Perjantaina, 29.3., Meri-Lappiin saapuivat merihanhi ja punarinta, kun taas Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) Pellossa kirjattiin kalalokin ohilento ja tikli ruokintapaikalla.

Lauantaina, 30.3., luotokirvinen etsi ruokaa lintuharrastajille tutussa paikassa Kemin Pajusaaressa. Samana päivänä tavoitettiin uuttukyyhky lumenkaatopaikalta Kemin Nällissä ja päivää myöhemmin Tornion Riukkajängällä.

Töyhtöhyyppä löytyi maaliskuun viimeisenä kahdesta eri paikasta Torniossa ja kiertelevänä Keminmaassa. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueella hyyppähavaintoja on kertynyt kymmeniä sadoista yksilöistä.

Keminmaan huippuaikainen tuulihaukka sai seuraa LLY:n ennätyslinnusta, joka yhytettiin Ranuan opiston pelloilta 31.3.

Varhaiskevään muuttolintujen varmojen tuloaikojen selvittäminen on usein vaikeaa täällä talvehtineiden tähden. Esimerkiksi sinisorsia nähtiin menneenä talvena yllättävän paljon eri puolilla Lappia. En ole varma, onko Meri-Lapissa kirjattu vielä yhtään aitoa muuttajaa, mutta 31.3. Sodankylän Vuotson kanavan koiraslintu luultavasti oli sellainen.

Uuttukyyhkyn voi sekoittaa perusharmaisiin kesykyyhkyihin, joilla on kuitenkin (lähes aina) valkea yläperä, voimakkaat, mustat siipijuovat, vaaleat siivenaluset ja oranssinpunainen silmän värikalvo. – Kuva: Toivo Baas.

VIIKON LINTU

Uuttukyyhky

Etelä- ja Keski-Euroopan pesimälintu, jonka levinneisyys ulottuu Keski-Aasiaan. Meillä uuttukyyhky on levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Runsain Lounais-Suomessa, mistä esiintymisalue ulottuu nykyään Perämeren rannikolle.

Kulttuurilintu, joka ruokailee pelloilla ja niityillä.

Pesä puunkolossa tai uutussa eli isossa pöntössä. Munia muiden kyyhkyjen tavoin kaksi.

Soidinääni on tahdikkaan huhuileva huu-u huu-u huu-u…

Ravintona ovat erilaiset siemenet, mutta myös marjat ja kotilot.

Uuttukyyhkykanta taantui viime vuosisadalla etenkin pohjoisessa. Tällä vuosituhannella on tapahtunut selvää elpymistä, niin että laji luokitellaan elinvoimaiseksi.

Lounaismuuttaja, joka suomalaisten rengaslöytöjen perusteella talvehtii lähinnä Ranskassa ja Espanjassa. Maamme varhaisimpia kevätmuuttajia.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 5.4. (Xenus)

2016: 29.3. (LLY)

2017: 27.3. (Xenus)

2018: 10.4. (Xenus)

 


Kuu kiurusta kesään?

Jorma Halonen 26.3.2019

Jos vanha sanonta kiurun kesänennustustaidosta pitäisi paikkansa, Kemissä 24.3. nähdyt kaksi yksilöä merkitsisivät kesäisiä säitä jo ennen vappua.

Sananparsi syntyi mitä todennäköisimmin entisaikojen maatalousyhteisössä, kun kyntötöissä ollut isäntä kuuli taivaalta kiurun riemukkaan laulun. Nykyajan lintuharrastajat löytävät tämän kevään sanansaattajan jostain pieneltä pälveltä, maan- ja lumenkaatopaikalta tai teollisuuden tuhka-altaalta viikkokausia ennen peltoaukeiden laulukonserttia.

Peipon saapumisesta pitäisi olla vain puoli kuuta kesään, mutta tämän ajan varhaisimmat yksilöt ehtivät usein ennen kiurua, kuten nyt Sallaan 21.3. ja Pelloon 22.3. Nämä yksilöt ovat voineet talvehtia Meri-Lapissa, missä muuttopeippojen erottaminen talvehtijoista on vaikeaa.

Olin tehnyt viime viikon kirjoitukseni pohjatyöt huolimattomasti, sillä taviokuurnan, räkätti- ja mustarastaan, merikotkan sekä vihervarpusen lisäksi Lapin molempien lintuyhdistysten alueilla oli jo tuolloin havaittu myös pulmunen (Savukoski 18.3.) ja harmaalokki (Rovaniemi 10.3.).

Laulujoutsen tuli Tornioon 19.3. ja Pelloon seuraavana päivänä. Meri-Lapissa kansallislinnun muutto vilkastui jo 21.3., Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella päivää myöhemmin.

Sepelkyyhky puolestaan löytyi samana päivänä, 23.3., niin Torniosta kuin Rovaniemeltä, missä nähtiin lisäksi muuttava piekana. Viimeksi mainittu ei ollut erityisen aikainen, sillä 2011 piekana tavattiin Ivalossa jo helmikuun lopussa. Lajin talvehtiminenkaan ei ole tuntematonta: tammikuussa 2016 oli yksi yksilö Kemin Tuhka-altaalla ja 1.2.2017 Pellossa.

Viime sunnuntai oli merkittävä muuttopäivä, sillä kiurun lisäksi uusina lajeina kirjattiin isokoskelo Ylitorniolla ja telkkä Inarissa. Harmaalokit saapuivat joukolla (n. 120 yks.) Tornion Kalkkimaan Riukkajängälle, ja pulmusia yhytettiin Kemistä, Keminmaasta, Posiolta, Rovaniemeltä ja Kemijärveltä.

Tuorein tulokas on Kemin kottarainen 25.3.

Kiurun riemukas laulu kuuluu korkealta taivaan sinestä. – Kuva: Olli-Pekka Karlin.

VIIKON LINTU

Kiuru

Kiurun pesimäalue ulottuu Atlantilta läpi Euraasian keskiosien Beringinsalmelle asti. Levittäytynyt Eurooppaan Aasian aroilta maanviljelyn myötä.

Yksi maamme runsaslukuisimmista peltolintulajeista. Yleinen pääosassa Etelä- ja Keski-Suomea. Oulu-Pohjois-Karjala-linjan pohjoispuolella esiintyminen on aukkoista ja harvenee Lappia kohti, poikkeuksina Kemi- ja Tornionjoki-varsien viljelyalueet.

Laajojen peltoaukeiden lintu, joka voi pesiä myös lentokentillä, avosoilla ja merenrantaniityillä. Pesä on maassa, munia useimmiten neljä.

Ravintona ovat suunnilleen puoliksi kasvikset (siemenet, jyvät, versot ja silmut) ja pienet selkärangattomat (hyönteiset, madot, hämähäkit ym.).

Kiurun pesimäkanta kasvoi 1950-luvulta ja lähti laskuun 1980-luvulla tehomaatalouden vallatessa alaa. Nykyinen kiurukanta on 350 000 – 400 000 paria. Kiuru kuuluu uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin.

Laulaa lennossa riemukkaasti livertäen, mutta voi laulaa myös kivellä, aidanseipäällä tai maassa. Lounaismuuttaja, joka talvehtii enimmäkseen Ranskassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 14.3. (Xenus)

2016: 27.3. (Xenus)

2017: 20.3. (Xenus)

2018: 9.2. (LLY)

_____________________________

Ennätysaikainen tuulihaukka Keminmaassa

Jorma Halonen 21.3.2019

Tuulihaukka yllätti saapumalla Keminmaan Paakkolankummulle ennätyksellisen varhain, 17.3. Edellisenä päivänä laji oli nähty Lapualla yli 300 km etelämpänä.

Lintuyhdistys Xenuksen tuulihaukan aikaisuusennätys parani viidellä päivällä. Menneiltä vuosilta on tiedossa kuusi kevättä, jolloin lajin ensimmäinen havainto on osunut maaliskuulle. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta ei sellaista tiettävästi vielä ole.

Keminmaan tuulihaukkanaaras ei välttämättä ole tullut kovin kaukaa, sillä menneenä talvena lajista ilmoitettiin BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään yli sata havaintoa, pohjoisin Vaasan seudulta.

Tuulihaukan kanssa samana, 17.3., päivänä ilmaantui Keminmaan Valmarin venesatamaan yksinäinen merilokki. Edellinen lajin edustaja tavattiin Meri-Lapissa joulukuun puolivälissä.

Pieni, mutta kauniin vihreän, keltaisen ja mustan kirjava vihervarpunen saapui Tornioon 9.3. ja viisi päivää myöhemmin Saariselälle, molemmissa tapauksissa oli kaksi yksilöä.

Mustarastas talvehtii nykyään Meri-Lapin alueella, joten ensimmäisten muuttaneiden erottaminen talvehtineista on vaikeaa. 11.3. Kemin Ajoksessa todetut kaksi koirasta olivat ilmeisesti oikeita muuttolintuja. LLY:n alueella tilanne oli nyt helppo, koska talvehtimistietoja ei ollut; siksi Kolarin Lappeassa 13.3. ruokinnalla ollut mustarastaskoiras kirjattiin kevätmuuttajaksi.

Kemin Paattiossa 13.3. muuttolennossa nähty isolepinkäinen saattoi olla alueella talvehtineita.

Taviokuurnaa lukuun ottamatta kevätmuutto on ollut hidas ja vähälintuinen. Monista saapuneista on vain yksi havainto. Sekä Meri- että muuhun Lappiin tähän mennessä saapuneita ovat taviokuurna, räkättirastas, merikotka, vihervarpunen ja mustarastas.

Tämä Keminmaan tuulihaukka saapui ennätyksellisen varhain Meri-Lappiin. – Kuva: Hannu Huttunen.

 

VIIKON LINTU

Tuulihaukka

Pesii lähes koko Euroopassa ja laajalla vyöhykkeellä läpi Aasian keskiosien Isolle valtamerelle asti sekä monin paikoin Afrikan pohjoisrannikolla. Meillä sitä tavataan koko maassa.

Tuulihaukka on etenkin viljelyseutujen lintu, joka ennen pesi peltojen reunametsien vanhoissa variksen ja harakan pesissä. Nykyään valtaosa kannastamme pesii lajille varta vasten ripustettuihin, edestä laajalti avoimiin pönttöihin.

Munaluku on 2-7 kpl.

Ravintona pääasiassa pikkunisäkkäät (n. 90 %). Suomalaistutkimuksen mukaan muutolta saapuva tuulihaukka näkee pellolla olevat myyrien virtsajäljet ja osaa asettua pesimään ruokaisalle paikalle.

Tuulihaukka taantui voimakkaasti 1960- ja 1970-luvuilla todennäköisesti ympäristömyrkkyjen tähden. Sittemmin kanta on elpynyt ja parimäärä on ravintotilanteen mukaan 5000 – 10 000.

Laji tunnetaan erityisesti paikallaan lekuttelusta.

Pesän lähellä varoittaa kimittämällä kvi-kvi-kvi-kvi…

Lounaismuuttaja, joka talvehtii enimmäkseen Keski-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2015: 6.4. (LLY)

2016: 4.4. (LLY)

2017: 3.4. (Xenus)

2018: 12.4. (LLY)

—————————————

Sarvipöllö ja taviokuurna aloittivat lintumuuton

Jorma Halonen 14.3.2019

Simon Pömiöstä 8.2. löytynyttä sarvipöllöä voidaan pitää tämän vuoden lintumuuton aloittajana, mutta jo seuraavana päivänä taviokuurna tavoitettiin Enontekiön Karesuvannosta.

Kuuluisa Justus Montell määritteli sata vuotta sitten taviokuurnan Lapin varhaisimmaksi muuttolinnuksi. Kuin kaikuna noilta ajoilta tämän kevätmuuttokauden ensimmäiset kuurnahavainnot tehtiin oikeassa Lapissa, Enontekiöllä ja Inarissa.

Vuosi sitten hätäisimmät taviokuurnat nähtiin Enontekiöllä ja Kolarissa jo tammikuun lopussa ja 3.3. mennessä havaintoja oli ehtinyt kertyä 95 kpl 398 yksilöstä; nyt vastaavat luvut ovat 94 ja 386.

Toinen hauska yhtäläisyys löytyy merikotkan kohdalta. Viime keväänä vanha valkopyrstö muutti Rovaniemellä koilliseen 22.2., ja tänä vuonna ensi havainto osui samalle päivälle, mutta tällä kertaa Inariin.

Ennen Inarin merikotkaa Kemissä kirjattiin yksinäinen pulmunen 16.2. ja räkättirastas seuraavana päivänä. Räkätti on sittemmin yhytetty myös Rovaniemen Marraskoskella.

Kemin edustan merialueella 24.2. havaittu harmaalokki lienee lajinsa muuton aloittaja, kun taas tammikuun lopussa Rovaniemen keskustan vaiheilla liikkunut yksilö oli talvinen harhailija.

Ranuan keskustaajaman mustavaris 3.3. paransi yhdellä päivällä lajin saapumisennätystä (4.3.2005) Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella, mutta Pellossa 4.3. ruokinnalle ilmestynyt peippokoiras tuskin oli aito muuttaja. Pihabongauksessa tammikuun lopussa peippoja ilmoitettiin monista pihoista.

Myös sinisorsa, varpushaukka ja isolepinkäinen ovat nykyään vaikeita lajeja, koska talvehtineiden erottaminen muuttaneista on liki mahdotonta. Oheisessa taulukossa lajit, joiden muutto näyttää alkaneen.

 

Laji Xenus LLY
Sarvipöllö 8.2.
Taviokuurna 25.2. 9.2.
Pulmunen 16.2.
Räkättirastas 17.2. 2.3.
Merikotka 22.2.
Harmaalokki 24.2.
Mustavaris 3.3.

 

VIIKON LINTU

Punatulkku

Esiintymisalue ulottuu läpi Euraasian keskiosien Atlantilta Isolle valtamerelle. Suomessa lähes koko maassa, mutta puuttuu tai on harvinainen Tunturi-Lapissa.

Lähinnä tuoreiden kuusimetsien pesimälintu.

Pesä on hyvässä suojassa, useimmiten kuusennäreessä tai katajassa. Munia tavallisesti viisi tai kuusi.

Pääravintona erilaiset siemenet ja silmut. Myös marjoja punatulkku syö siementen tähden. Talvella tavallinen ruokintapaikkojen vieras.

Lajin kokonaiskanta lienee pysynyt varsin vakaana niin kauan, kuin tiedetään. Tuoreiden linjalaskentojen perusteella maassamme pesii noin 180 000 paria.

Tutuin ääni pehmeä vihellys. Laulu hiljaista viserrystä, jossa seassa on kitiseviä ja viheltäviä ääniä.

Melkoinen osa punatulkuista muuttaa pääasiassa lounaaseen jopa Keski-Eurooppaan asti (Suomen rengastusatlas II).

Runsaan talvikannan tähden muuttoaikoja ei ole tilastoitu.

Kymenlaakson maakuntalintu.