Lintujen kevät- ja syysmuutto limittyvät
Jorma Halonen 25.7.2023
Myöhäisimpien kevätmuuttajien matkatessa pohjoiseen kiireisimmät poismuuttajat ovat jo menossa päinvastaiseen suuntaan. Olen itse nähnyt toukokuun lopun linturetkellä töyhtöhyypän lentävän määrätietoisesti etelään ja hetken kuluttua tervapääskyn pinnistelevän vasten lumisateista pohjoistuulta.
Menneenä keväänä Tornionlaakson jättitulvat tuhosivat mm. töyhtöhyyppien pesiä ja saivat monet, pitkälle haudotut munansa menettäneet linnut jättämään pesintäseutunsa kesken kaiken. Samaan aikaan tulvapelloilla oli sadoittain pohjoiseen muuttavia muita kahlaajia, etenkin suokukkoja.
Meri-Lapin viimeisinä kirjatut kevätmuuttajat olivat pikkutiira (1.7.) ja pikkulepinkäinen (10.7.), kun taas Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueen hännänhuippu oli Ylitornion Meltosjärven paunajalkahaukka 15.7.
Oheinen diagrammi kuvaa kahden viime kevään lintumuuton etenemistä Lapissa. Vuoden 2022 kevätmuutossa oli kaksi huippua, mutta tänä vuonna lintulajien määrä lisääntyi kauniin tasaisesti.
Kun matka Lapin etelärajalta Utsjoen Nuorgamiin on linnuntietä noin 500 km, on selvää, että valtaosa muuttolinnuista ehtii ensin Meri-Lappiin. Silti esimerkiksi Suomen viime kevään ensimmäiset haarapääskyt havaittiin Suomussalmella ja Inarissa 9.4. – niiden lyhin reitti eteläisestä Afrikasta Lappiin suuntautui Venäjän eikä Etelä-Suomen yli.
Lappiin tuli tänä vuonna 180 muuttolintulajia. Niistä 81 havaittiin ensin Meri-Lapissa ja 57 muualla Lapissa ja yksitoista lajia samana päivänä kummassakin. Meri-Lapissa tavattiin yksitoista mereistä tai muuten eteläistä lintulajia, kun taas muualta Lapista löytyi 20 lajia, jotka jäivät puuttumaan Meri-Lapista.
Arktisten kahlaajien poismuutosta antaa esimerkin 13.7. Utsjoen Kaldoaivin erämaassa nähty parvi: yksi juhlapukuinen, komean ruosteenpunainen kuovisirri, kahden pikkusirrin ja kymmenen suosirrin seurassa.
Kun kuovikoiras vahtii jälkikasvunsa menestystä Suomen keskikesässä, naaraat ovat jo talvialueillaan Ranskassa.
Menneen kevään ensimmäiset harmaasiepot Lapissa nähtiin 15.5. Kemissä, Ylitorniolla ja Sallassa.
Pikkutiira täydensi Meri-Lapin kevätmuuttajalistan
Jorma Halonen 4.7.2023
Tiiraksi huvittavan pieni pikkutiira tavattiin Meri-Lapin alueella Perämerellä heinäkuun ensimmäisenä. Edellisenä vuonna ensimmäinen havainto lajista tehtiin 9.6. ja 2020 kesäkuun lopulla, 25.6.
Kaikissa edellä kerrotuissa tapauksissa havaintopaikat on lajin vähälukuisuuden tähden salattu. Suomen arviolta 70 parin pesimäkantaa pidetään erittäin uhanalaisena.
Meri-Lapin pikkutiirat on useimmiten nähty ulkomeren pikkusaarilla, eikä noilla alueilla retkeillä kovin ahkerasti. Näin ollen kevään ensihavainnot eivät välttämättä kerro niinkään lajin saapumisesta kuin lintuharrastajien liikkumisesta pikkutiiran esiintymisalueilla.
BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintopalvelun ilmoitusten perusteella varhaisimmat tulijat on havaittu keskimäärin 13.6. Vastaavasti ruokin keskiarvo on 12.6. Perinteisesti Lapin myöhäisimpänä saapujana pidetyn lapinuunilinnun pitkäaikainen keskiarvo puolestaan on 9.6.
Suomen lintulajien ensihavainnoista kertovan luettelon (BirdLife Suomi) perusteella pikkutiira saapui maahamme 1800-luvulla, mutta täsmälliset tiedot puuttuvat tai ovat epävarmoja.
Pohjolan linnut värikuvin (PLV) kertoo kuitenkin pikkutiiran olevan linnustomme uusimpia tulokkaita ja sen leviämishistorian olevan tarkoin tiedossa. Teoksen mukaan maamme ensimmäinen pikkutiira tavattiin Iin Maakrunnissa syyskuussa 1946. Havainnon arveltiin liittyvän Luulajan ulkosaaristossa pesivään, muutaman parin pesimäyhteisöön.
Pikkutiira pesii matalilla hiekkarannoilla tai särkillä Brittein saarilta Keski-Aasian kautta Ison valtameren rannikolle. Talvehtimisseudut ovat mm. läntisessä Afrikassa ja Australiassa. Hyvin samankaltainen lähilaji esiintyy mm. Pohjois-Amerikan eteläosissa.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta on kirjattu harvinainen havainto 28.6.: kangaskiuru Sodankylän Pyhä Nattasella.
Aikuisen pikkutiiran nokka on keltainen, mustakärkinen, ja otsa valkoinen. Kooltaan se on vain vähän tervapääskyä suurempi. – Kuva: Jouko Kärkkäinen.
Luhtakana ja jalohaikaroita
Jorma Halonen 4.7.2023
Juhannusviikko toi Lappiin kaksi eteläistä harvinaisuutta: Kemin Tuhka-altaalle luhtakanan sekä Pelkosenniemelle ja Posiolle jalohaikaran.
Luhtakana on rehevien lintuvesien tiheiden rantaruohostojen, suunnilleen räkättirastaan kokoinen rantakana, joka on vasta viime vuosisadalla vakiintunut eteläisen Suomen pesimälajina. Nykyään sen levinneisyys ulottuu Pohjanlahden rannikolla Oulun seudulle.
Luhtakana on piileksivä lintu, jota pääsee harvoin näkemään. Laji havaitaan useimmiten voimakkaiden ääniensä perusteella. Tunnetuin niistä muistuttaa porsaankiljuntaa.
Ääni paljasti myös Kemin luhtakanan 21.6. Meri-Lapista on tiedossa muutama aikaisempi havainto, samoin muualta Lapista Enontekiötä ja Inaria myöten. Luhtakana kuuluu ns. yölaulajien ryhmään, koska se ääntelee eniten juuri öisin.
Jalohaikara nähtiin Pelkosenniemen Suannon kylässä 22.6. ensin ladon katolla, myöhemmin Kitisellä. Kaksi päivää myöhemmin laji löytyi Posion Anetjäveltä, mistä oheinen valokuva. Kyseessä voi olla sama lintu.
Jalohaikara on lähes kurjen kokoinen, hyvin pitkäkaulainen ja -koipinen, puhtaanvalkea lintu, joka on tähän mennessä tavattu Lapissa kuutienkymmentä kertaa. Lapin ensimmäiset jalohaikarahavainnot ovat Inarista (21.6.1979) ja Torniosta (17.5.1980).
Viime vuosina jalohaikarahavaintojen määrät Suomessa ovat kasvaneet voimakkaasti. Esimerkiksi 2021 laji nähtiin Lapissa kymmenkunta kertaa. Maamme ensimmäinen pesintä todettiin 2018 Porvoossa.
Lintujen kevätmuutto on lopuillaan ja syysmuutto jo menossa, mutta uusia lajeja voi vielä tulla. Tälle kevätmuuttokaudelle on kirjattu Lapissa 177 muuttajaa, kun vuosi sitten tähän aikaan lajeja oli kymmenen enemmän.
Piileksivästä luhtakanasta ei niin vain otekaan valokuvia. Tämä yksilö löytyi kuolleena tieltä Ivalossa 7.4.2016. – Kuva: Mikko Tanhua.
Posion Anetjärven juhannuspäivän jalohaikaran kuvasi Tuuli Nivala.
Taigauunilinnusta uusi kevätmuuttaja Suomeen
Jorma Halonen 23.6.2023
Ja taas tuli keväinen taigauunilintu, nyt Utsjoelta 16.6.
Lapin ensimmäinen kevätmuuton aikainen taigauunilintu löytyi kolme vuotta sitten Kemijärveltä 25.6. – oheinen kuva on kyseisestä linnusta. Kemijärven ino, niin taigauunilintua kutsutaan lintuharrastajapiireissä, oli lajin koko Suomen keväthavainnoista kolmastoista ja nyt Utsjoella tehty yhdeksästoista (tässä laskelmassa kevätmuuton on katsottu päättyvän 15.7.).
Suomen linnustoon taigauunilintu merkittiin syksyllä 1962, kun Ahvenanmaan kuuluisalla Signilskärin lintuasemalla poimittiin kaksi yksilöä lintuverkoista rengastettaviksi. Pitkään ino pysyi syksyisenä harhailijana Siperiasta ja lajista kertyi satoja havaintoja.
Sitten 21.6.1995 Helsingin Korkeasaaren siperiantiikerin häkistä löytyi vilkkaasti liikkuva, laulavakin, taigauunilintu, pieni vihreä siperialainen ja lajinsa ensimmäinen havaittu kevätmuuttaja Suomessa!
Aika näyttää, tuleeko taigauunilinnusta ennen pitkää jokakeväinen muuttaja maassamme.
Ruokki, jota Kemi-Tornion alueen linnut -kirja (P. Rauhala, M. Suopajärvi & P. Suopajärvi, 2015) luonnehtii viimeiseksi Meri-Lapin saariston pesimäpaikoille keväällä saapuvaksi lajiksi, tavattiin tänä vuonna vasta 12.6. Kemin Savukrunnilla. Laji ei ole enää vakituinen pesijä Meri-Lapin alueella.
Lapinuunilintu on havaittu Kolarin (8.6.) lisäksi Sodankylässä (15.6.) ja Inarissa. Meri-Lapista on ensimmäisen ruisrääkän seuraksi saatu kaksi uutta raksutuspaikkaa, ja myös Pelkosenniemen Suvannosta on yhytetty yksi. Satakieliä on kuultu kahdessa eri paikassa sekä Meri-Lapissa että Rovaniemen seudulla. Viitakerttushavaintoja on toistaiseksi tiedossa vain yksi, Rovaniemeltä.
Taigauunilinnun kutsumanimi ino on lyhenne tieteellisestä lajinimiestä inornatus. – Kuva: Pirkka Aalto.
Jyhkeänokkainen, juhlallisen mustavalkoinen ruokki ei tiettävästi enää pesi Meri-Lapin alueella. – Kuva: Jouko Kärkkäinen.
Pikkukotka ensi kertaa Lapissa
Jorma Halonen 16.6.2023
Ollessaan viime sunnuntaina, 11.6., Pisavaaran luonnonpuistossa Isopärin laella Niklas Haxberg huomasi taivaalla kaartelevan kotkamaisen hahmon, joka jonkin ajan kuluttua poistui liukulennossa luoteeseen.
Havaitsemiensa tuntomerkkien perusteella Haxberg määritti linnun tumman värimuodon pikkukotkaksi. Petolintukartoittajana hänellä on lupa liikkua tiukasti suojellussa luonnonpuistossa.
Jos BirdLife Suomen valtakunnallinen harvinaisuuskomitea hyväksyy havainnon, Lappi saa uuden lintulajin. Toistaiseksi Suomesta on tiedossa hyväksyttyjä pikkukotkahavaintoja noin kolmestakymmenestä eri yksilöstä.
Maamme ensimmäinen pikkukotka tavattiin Lappeenrannassa 15.4.1984, toinen ja kolmas 1993 Kuopiossa ja Virolahdella. Valtaosa tähänastisista hyväksytyistä havainnoista on Suomenlahden rannikon tuntumasta Haminasta Hankoon. Pisavaaraa lähinnä pikkukotka on nähty Limingassa toukokuun lopulla 2005.
Tämän kevätmuuttokauden ensimmäinen lapinuunilintu niin Lapista kuin koko maasta löytyi Kolarin Kurtakkojärven itäpäästä 8.6. Seuraavana päivänä se sai lauluseurakseen pikkusirkun!
Toistaiseksi vähälukuinen yölaulajakaarti on saanut täydennystä Rovaniemen Autin (6.6.) ja Tornion Nivanpään (7.6.) satakielistä sekä Tornion Yli-Raumon ruisrääkästä (10.6.).
Kultarinta, joka konsertoi pääosin päiväsaikaan ja on taidoltaan miltei viitakerttusen luokkaa, kuultiin jo edellisellä viikolla, 3.6., Rovaniemen Paavalniemessä. Kultarintaa kuullaan Lapissa harvakseltaan – tätä ennen viimeksi 2020 Ylitorniolla ja 2016 Simossa.
Jäämerelle suuntautuvan arktikan myötä Lapista voisi hyvällä onnella löytyä keväälle uusina lajeina vielä esimerkiksi sepelhanhi, isosirri tai leveäpyrstökihu…
Lapinuunilintu, joka esiintyy Suomessa levinneisyytensä luoteiskulmalla, on monien tänne tulevien etelän lintuharrastajien haave. – Kuva: Aleksi Mikola.
Mustahaikara viidettä kertaa Lapissa
Jorma Halonen 5.6.2023
Jarno Hallikaisen ajaessa Tornion Arpelan ja Tervolan Yli-Paakkolan välistä tietä 25.5. hänen huomiotaan kiinnitti tienvarren ojasta päätään nostanut suuri lintu. Erityisesti pisti silmään mustassa päässä ollut iso, punainen nokka.
– En ole ennen moista nähnyt, joten käännyin takaisin. Otin kuvan linnusta liikkuvasta autosta.
– Ehdin nähdä, että iso haikaramainen lintu oli muuten musta, mutta vatsa oli vaalea. Nokan lisäksi silmänseutu oli punertava.
– Kääntyessäni taas takaisin lintu lensi jo tiellä vastaan länttä päin.
Tämän selostuksen ja otetun kuvan perusteella Meri-Lapin Lintutieteellisen Yhdistyksen Xenuksen aluerariteettikomitea hyväksyi Lapin viidennen ja Meri-Lapin toisen mustahaikarahavainnon.
Tapaus on harvinainen ja opettavainen: tavallinen lappilainen näki mitättömällä peltoalueella huippuharvinaisen linnun, kiinnostui ja otti kuvan sekä lähetti pyydettäessä selostuksen havaintotapahtumasta.
Meri-Lapin ja koko Lapin ensimmäinen sekä Suomen kahdeksas mustahaikaratapaus oli tavallaan vielä jännittävämpi. Siitä kerrotaan Kemi-Tornion alueen linnut -kirjassa (P. Rauhala, M. Suopajärvi, P. Suopajärvi 2015). – Räätäli Johannes Niskanen löysi silloin tuonenkurjeksi kutsutun linnun 27.5.1913 elävänä haukanraudoista ja myi sen maisteri Kaarlo Hänniselle. Haikara menehtyi ja lähetettiin Helsingin yliopiston luonnontieteelliseen museoon.
Menneen viikon (29.5.-4.6.) Lapille uudet kevätmuuttajat olivat Sallan idänuunilintu ja Rovaniemen liejukana. Edellinen tuli suunnilleen aikataulun mukaan, mutta piileskelevän liejukanan ensimmäiset keväthavainnot vaihtelevat maaliskuun lopun ja keskikesän välillä.
Myöhäisimpänä muuttolintunamme pidettävää lapinuunilintua vielä odottelemme – harvinaisuuksia ja yölaulajia toivomme.
Kaukaa katsoen liejukana on lähes musta, mutta punertava nokka ja otsakilpi erottuvat selvästi. Tämä yksilö hortoili Pellon keskustassa 8.4.1996.
Myöhäisiä muuttolintuja tulee vielä runsaasti. Sellaisia ovat mm. kertut, pajulinnut, siepot, punavarpunen, pikkusirkku ja käki (kuvassa).
Hyönteissyöjälintujen muutto vauhdissa
Jorma Halonen 22.5.2023
Hyönteisiä ravintonaan käyttävien, hentonokkaisten varpuslintujen kevätmuutto painottuu toukokuun lopulle ja kesäkuun alkuun. Menneen viikon uusina tulijoina tällaisia olivat sirittäjä, harmaa- ja pikkusieppo sekä mustapää-, pensas- ja lehtokerttu.
Samalla jo aikaisemmin saapuneiksi kirjattujen västäräkkien, kirjosieppojen, pajulintujen ja pääskyjen joukot ovat saaneet täydennystä ja saavat yhä.
Tuoreimmat tulokkaat ovat lauantain merikihu Torniossa ja tunturikihu Utsjoella sekä sunnuntain vesipääsky Rovaniemellä ja Utsjoella.
Viikon harvinaisin laji oli Meri-Lapin harmaasirkku 19.5. Höyhenykseltään vaatimattoman ruskeanharmaa siivekäs on BirdLife Suomen valtakunnallisella havinaisuuslistalla, joten havainnon virallistumista saadaan odotella. Harmaasirkku on viime vuosikymmeninä harvinaistunut Keski-Euroopassa, mutta maailmanlaajuisesti sen pesimäkanta on elinvoimainen.
Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueharvinaisuuskomitean käsittelyyn puolestaan joutuu Ylitorniolla tehty heinäkurppahavainto 19.5. Joitakin vuosikymmeniä sitten lajin uskottiin häviävän suomesta kokonaan, mutta viime vuosina havaintoja on kertynyt jopa soidintavista linnuista. Silti heinäkurppa on listattu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Kolmas harvinaisuus on mandariinisorsa, Kauko-Idästä tuotu koristeellinen sorsalaji. Villiintyneistä tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta, jonka edustajia on tavattu mm. toissa vuonna Kemissä ja Pellossa, vuosi sitten Rovaniemellä ja nyt 16.5. Sodankylässä Vuotson kanavassa.
Hyönteissyöjien suuret joukot ovat vielä tulematta – sopivan muuttoyön jäljiltä niiden laulua kuuluu lähes kaikkialla. Samoin odotuslistalla ovat ns. yölaulajat, jotka tavallisesti ovat täällä pohjoisessa vähälukuisia.
Harmaasieppo on väreiltään vaatimaton hyönteissyöjä, joka saapuu myöhään keväällä.
Koristeellinen mandariinisorsa voi löytyä vaikka maantien ojasta kuten tässä.
Tornionlaakson veden valtaamilla tulvapelloilla on ollut joukoittain kahlaajia, mm. mitä eriskummallisimman näköisiä ja värisiä suokukkoja.
Lapintiira on tullut kotiin
Jorma Halonen 15.5.2023
Menneellä viikolla maailman pitkämatkaisin muuttolintu, lapintiira, palasi kotiinsa Lappiin Kemistä Inariin asti. Suurin osa näistä huikean pitkiä matkoja lentävistä pitkäsiivistä on vielä tulematta ja osa jatkaa Lapin yli paljon meitä pohjoisemmaksi.
Alankomaissa tehdyssä tutkimuksessa (2013) selvisi lapintiiroihin asennettujen geopaikantimien avulla, että linnut olivat olleet poissa pesimäalueeltaan keskimäärin 273 vuorokautta ja lentäneet sinä aikana yhdeksisenkymmentä tuhatta kilometriä (Suomen Rengastusatlas II).
Jo vanhastaan oli tiedossa, että jopa Pohjois-Grönlannissa, kesäyön auringossa pesivistä lapintiiroista ainakin osa viettää talvensa Etelämantereen vesillä niin ikään kesäyönauringossa!
Kaukana Kaakkois-Aasiassa talvehtiva sinipyrstöpalasi 10.5. Päiväntasaajan Afrikasta saapui mehiläishaukka Kemiin 13.5. ja samana päivänä samoilta seuduilta palannut tervapääsky viiletti Kemijärven taivaalla.
Perin toisenlaista muuttokäyttäytymistä edustaa pikkukajava, joka pesii suurissa yhdyskunnissa pohjoisten valtamerien rannikoilla ja siirtyy ankarimman talven ajaksi jonkin matkaa etelään Atlantin ja Ison valtameren pohjoisosien vesille. Silloin tällöin laji tavataan myös Lapissa, kuten viime lauantaina (13.5.) Kilpisjärvellä, kun kaksi yksilöä lensi koilliseen äännellen tyypilliseen tapaansa koko ajan: ka-ka-kii (”huutaa kuin kajava”).
Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenuksen väki saattoi huokaista helpotuksesta 10.5., kun yhdistyksen äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu nimikkolintu rantakurvi palasi tutuille seuduille ainakin vielä tänä keväänä.
Vuosi sitten kevätmuuttajien listassa oli tähän aikaan kymmenen lajia enemmän kuin nyt, mm. käki, harmaasieppo ja punavarpunen.
Pitkäsiipinen ja -pyrstöinen, siro lapintiira on palannut pitkältä muuttomatkaltaan.
Keväisillä peltoaukeilla voi näinä päivinä nähdä tiheitä kapustarintaparvia.
Kirjosieppo kiiruhti Ivaloon asti
Jorma Halonen 8.5.2023
Pihapönttöjen kirjosieppo on odotetuimpia muuttolintujamme: menneellä viikolla kiireisin ehti Ivaloon. Muualta Lapista ilmoitettiin lisäksi neljä muuta pesäpöntöille ilmaantunutta koirasta.
Meri-Lapissa tavattiin vappuna kirjosiepon ohella törmä- ja räystäspääsky sekä sitruunavästäräkki. Viimeksi mainittu on itäinen laji, jolla on erillisesiintymiä kaukana varsinaisesta levinneisyysalueesta. Yhdeksi sellaiseksi on viime vuosina muodostunut Kemin Tuhka-allas Veitsiluodon tehdasalueen kupeessa.
Muita viime viikolla saapuneita, tuttuja kesälintuja olivat Sodankylän kaakkuripari 2.5., Keminmaan keltavästäräkki ja Kemin kalatiira 5.5., Kemin ja Ranuan pajulinnut seuraavana päivänä sekä Ranuan rantasipit lauantaina, 6.5.
Lauantain valtakunnallinen Tornien taisto tuotti koleasta säästä huolimatta mahtavan havaintoaineiston. Kahdeksan tunnin yhtämittaisen lintutarkkailun tuloksena laskettiin mm. lähes 500 metsähanhea, 74 merihanhea ja muita tai määrittämättömiä hanhia 95. Kurkia oli liikkeellä vähän yli neljäsataa, kuoveja runsaat kaksisataa sekä sepelkyyhkyjä 268.
Tornien taiston erityistarkkailussa olivat laulujoutsenet. Niitä ynnättiin lintutorneista noin sata yksilöä, niistä puolet Pellojärveltä.
Päiväpetolintuja kirjattiin torneista toistakymmentä lajia, parhaina arosuo-, muutto- ja nuolihaukka. Eniten muutti piekanoita, joita nähtiin pelkästään Pellojärven Hannunrannan tornista kaksitoista.
Nopeasti lämpenevä sää saattelee Lappiin lähipäivinä suorastaan muuttolintusuman, niin että lintukevät alkaa maistua aidosti keväältä: linnunlaulua sekä sulavesissä, pelloilla ja pihoilla pyrähteleviä siivekkäitä.
Kirjosieppo on kevään odotetuimpia muuttolintuja. Lähipäivinä niitä alkaa olla lähes joka pihassa.
Pikkukuovi havaittiin toukokuun toisena päivänä sekä Torniossa että Rovaniemellä. Sen paras pukutuntomerkki on päälaen raidoitus: kaksi leveää tummaa pitkittäisjuovaa (tässä näkyy vain toinen).
Ensimmäiset mustakurkku-uikut kotiutuivat sunnuntaina, 7.5.
Muuttolinnut valtasivat maisemat
Jorma Halonen 1.5.2023
Mennyt viikko alkoi koleana ja lintumuutto oli lähes pysähdyksissä. Keskiviikkona maa oli suuressa osassa Lappia uuden lumen peitossa ja lämpötila nollassa. Lämmin torstai ja melko lämmin yö perjantaita vasten laukaisivat sitten muuttolintuvyöryn, joka äkkiä täytti maisemat siivekkäällä elämällä.
Kun viikolla 17.-23.4. Tiira-lintuhavaintojärjestelmään ilmoitettiin Lapista 167 vihervarpusta, niin huhtikuun kahtena viimeisenä päivänä lukema oli 4 324! Mm. ruokintapaikoilla oli vilskettä peippojen ja vihervarpusten ansiosta.
Lähes yhtä hyvä esimerkki oli räkättirastas: huhtikuun 23. päivään mennessä Tiiraan oli kirjattu 209 yksilöä, kun taas huhtikuun kolmelta viimeiseltä päivältä räkättien lukumäärä oli 688 yksilöä.
Kun vihervarpuset rynnistivät erityisesti varhain lauantaina (30.4.), mustalinnut tulivat äkkirynnäköllä keskiviikkoa vasten yöllä, sillä päivän valjettua laji löytyi peräti seitsemästä eri paikasta Kemistä Kemijärvelle.
Viikon pikkuharvinaisuuksista kannattaa mainita Inarin ja Rovaniemen tundrahanhet, Rovaniemen ja Ylitornion haarahaukat sekä Tornion mustapyrstökuiri ja tiibetinhanhi.
Haukkamuutto on ollut pitkin kevättä varsin vaisua, mutta vappuaattona alkoi näkyä piristymisen merkkejä, kun mm. Keminmaan Kallinkankaan tarkkailussa päästiin yli neljäänkymmeneen muuttaneeseen piekanaan. Muualla Lapissa lukemat olivat paljon pienempiä.
Lähipäivinä kannattaa tarkkailla taivasta, sillä piekanoiden muutto on komeaa katseltavaa. Jos oikein hyvin käy, yhtaikaa taivaalla saattaa kaarella useita haukkoja. Piekanoiden ohella voi mennä mm. hiiri-, varpus-, sinisuo- ja tuulihaukkoja.
Pian tulevat myös suuret vesilintujoukot kasvaviin sulapaikkoihin ja kahlaajia niiden rannoille.
Viime päivinä on lintujen ruokintapaikoilla ollut vipinää. Kuvassa vasemmalla vihervarpusparin soidinta – koiras ruokkii naarasta – ja oikealla peippokoiras.
Pikkutylli löytyi lumisateisen yön jälkeen sekä Torniosta että Rovaniemeltä.
Suurinta rastastamme, kulorastasta, on tavattu viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Sen hyviä tuntomerkkejä ovat pyöreät vatsapuolen täplät, joista muutamat voivat rinnalla yhtyä isoiksi, tummiksi laikuiksi.
Lintujen kevätmuutto nytkähti vauhtiin
Jorma Halonen 25.4.2023
Huhtikuun puolivälissä vaikutti siltä, että lintujen kevätmuutossa olivat jarrut päällä, mutta viime viikolla (17.-23.4.) tilanne muuttui selvästi. Lappiin saapui viikossa 23 keväälle uutta lintulajia – tämän kevään ennätys.
Sunnuntaina, 23.4., Tornion Pikisaaren vaiheilta laskettiin yli tuhat naurulokkia ja Rovaniemen Ounaskoskelta yli kolmesataa. Kaupunkikeväiden tuttu kirkuna alkaa olla totta. Kuoveja ja kurkia havaittiin kymmenittäin.
Miltei puolet uusista muuttolintulajeista kirjattiin perjantaina ja lauantaina. Meri-Lappi kahmaisi kaikki perjantain lajit: tavi Keminmaassa, ruskosuohaukka Kemissä, arosuohaukka ja kivitasku Tornion kuuluisalla Raumojärven Hallaniityllä sekä laulurastas Tervolassa.
Sunnuntain uudet tulokkaat jakautuivat laajalle alueelle: ristisorsa Kemijärvelle, haapana ja tylli Kemiin, jouhisorsa ja sepelrastas Rovaniemelle sekä nuolihaukka Pelloon.
Maanantaina, 17.4., löytyi harmaahaikara Utsjoen Patonivasta. Lähes kurjen kokoinen mutkakaulainen pitkäkoipi oli luultavasti tullut Norjan kautta, kuten aikoinaan Muoniosta valtatieltä lentoon noussut yksilö (12.3.2010) ja Enontekiön Hetan maaliskuinen tikarinokka 29.3.2012. Harmaahaikaran pesintäalue ulottuu Norjassa Atlantin rannikkoa pitkin Lofooteille asti.
Töyhtöhyyppiä on tavattu Ivaloa myöten, mutta ylivoimainen enemmistö sadoista Lappiin tulleista hyypistä viihtyy yhä napapiirin eteläpuolella.
Arvelin Inarin kirkolle 9.4. saapuneen haarapääskyn palaavan pikimmiten tulosuuntaansa. Näin ei tainnut käydä, sillä luultavasti sama yksilö lenteli kaksi päivää myöhemmin Hotelli Juutuan vaiheilla. Sittemmin haarapääskystä on havainto Ivalosta (21.4.) ja Kittilästä (23.4.).
Koleina lähipäivinä muutto hiipunee, niin että huhtikuun lopun tavanomainen linturyntäys jäänee haaveeksi.
Kuovi on Meri-Lapin ja eteläisen Tornionjokivarren maisemalintu.
Toistaiseksi punakylkirastaita on nähty vähän, mutta vapun jälkeen ne näkyvät ja kuuluvat pihoissa ja metsänreunoissa.
Sinisuohaukka ottaa osana keväisistä muuttolintuparvista. Tässä saaliina räkättirastas.
Jarru päällä lintujen kevätmuutossa
Jorma Halonen 17.4.2023
Vaikka menneen viikon lintumuutto toi Lappiin kahdeksantoista keväälle uutta lajia, vaikuttaa siivekkäiden tulossa olevan kuin jarru päällä.
Inarin outo haarapääsky ensimmäisenä pääsiäispäivänä osoittautui juuri sellaiseksi pääskyksi, joka ei tehnyt kesää. Nopeana lentäjänä se on mitä ilmeisimmin palannut kauas tulosuuntaansa.
Västäräkitkin ovat vähissä, vaikka niitä on sentään kirjattu lähes neljäkymmentä yksilöä. Töyhtöhyypät ovat ehtineet napapiirin tuntumaan: Meri-Lapista on ilmoitettu menneeltä viikolta 166 yksilöä, muualta Lapista, lähinnä Rovaniemeltä ja Ylitorniolta 74.
Eniten uusia lajeja tavattiin keskiviikkona, 12.4.: uivelo, tunturikiuru, peukaloinen ja pajusirkku Meri-Lapissa, vuorihemppo Rovaniemellä.
Yksinäiset naurulokit yhytettiin 11.4. niin Keminmaan Isohaarasta kuin Pelkosenniemen Mullakkonivasta Kitisen varresta. Tämä kaupunkiympäristöjen keväinen ja kesäinen kirkuja on toistaiseksi ollut vähälukuinen. Voimakkaasti vähentyneestä selkälokista on yksi varma tieto Tornion Riukkajängän kaatopaikalta 13.4., jolloin paikalla oli kevään toistaiseksi suurin harmaalokkikertymä, 247 yksilöä.
Töyhtöhyypän (ensimmäiset Meri-Lapissa 7.4.) ja kapustarinnan (varhaisin Kemissä 8.4.) jälkeen kolmantena ja neljäntenä kahlaajalajina merkittiin muistiin lehtokurppa ja metsäviklo Kemissä 14. ja 15.4.
Vilkastuvan hanhimuuton enteitä olivat 25 merihanhen kerääntymä Kemissä 14.4. ja Lapin tämän kevään ensimmäinen metsähanhi Pelkosenniemen Arvosjoella 16.4. Kurkimuuton alkusoittoa ovat puolestaan olleet 11.4. lähtien tehdyt neljätoista havaintoa yhteensä kahdeksastatoista pitkäkoivesta.
Mekastavat naurulokit tuovat eloa kaupunkiympäristöihin, mutta toistaiseksi niiden määrä on ollut vähäinen.
Varhaisimmat pohjansirkut on tavattu Kittilässä ja Kilpisjärvellä.
Vaatimattoman sävykästä rautiaista ei moni tunne. Varhaiskeväällä se voi vierailla lintujen ruokintapaikalla.
Haarapääsky Inarissa
Jorma Halonen 12.4.2023
Haarapääsky teki sen taas: kevään ensimmäiset nähtiin Pohjois-Suomessa! Ykköspääsky lenteli ensimmäisenä pääsiäispäivänä Suomussalmen Selkoskylällä ja toinen saman päivän illalla Inarin kirkolla.
Haarapääskyn suorin reitti Etelä-Afrikasta Pohjois-Suomeen kulkee Venäjän kautta käymättä lainkaan eteläisessä Suomessa, joten esimerkiksi pääkaupunkilaiset saavat vielä odottaa näitä kesälintuja. 3.4.2017 Suomen varhaisin haarapääsky tavattiin Rovaniemen Napapiirillä ja Lapin kaikkien aikojen ennätyspäivä on maaliskuun lopulta.
Kun tammikuun taviokuurnista maalis-huhtikuun vaihteeseen Lapin kahden lintuyhdistyksen alueilla havaittiin 22 muuttolintulajia, viime viikolla (3.-9.4.) niitä kirjattiin seitsemäntoista peiposta, kiurusta ja kottaraisesta töyhtöhyyppään, sinisorsaan. kanadanhanheen ja västäräkkiin…
Pitkäperjantaina keväälle uusia lajeja saatiin kahdeksan, mm. merihanhi, niittykirvinen ja lapinsirkku Kemissä, isokoskelo Ylitorniolla sekä luotokirvinen Inarin Kettukoskella.
Lapissa melko harvinainen kangaskiuru nousi lentoon Kemin Nällin lumenkaatopaikalta 9.4. Meri-Lapin varhaisin keväthavainto on samasta paikasta kahden vuoden takaa: 28.3.2021.
Vaikka saapuneita muuttolintulajeja on jo nelisenkymmentä, lähes kaikkien lajien yksilömäärät ovat toistaiseksi olleet pieniä. Vain taviokuurnia ja pulmusia on ilmoitettu yhteensä tuhansia sekä harmaalokkeja ja laulujoutsenia satoja.
Vähäiset pälvipaikat ja pienet sulan veden alueet ovat käytännöllisesti katsoen tyhjiä, mutta lähipäivinä tilanne muuttunee nopeasti – siivekäs elämä valtaa täkäläisetkin maisemat.
Yllättävän usein Suomen varhaisin haarapääsky nähdään Pohjois-Suomessa.
Töyhtöhyyppä on karaistunut kahlaaja, joka ei pelkää lumihankia.
Läheltä nähtyinä keväiset kottaraiset ovat selvästi täplikkäitä, mutta höyhenpuvun kuluessa ne muuttuvat kiiltävän mustiksi.
Pulmusia pientareilla
Jorma Halonen 7.4.2023
Ennen viime viikkoa Lapista oli ilmoitettu alun toistakymmentä pulmushavaintoa yhteensä noin neljästäkymmenestä yksilöstä. Viikkoa myöhemmin havaintoja oli yli sata ja nähtyjä pulmusia runsaat 1200 yksilöä!
Laulujoutsenhavaintoja on kertynyt kymmenittäin, mutta yksilömäärät ovat toistaiseksi olleet pieniä – lukuun ottamatta Muonion Kutunivan kuuluisaa talvehtimissulaa, jossa kansallislintuja on laskettu yhdellä kertaa pitkälti toistakymmentä.
Harmaalokkeja oli Tornion Riukkajängällä maaliskuun lopussa yli 70 yksilöä. Rovaniemellä ovat lokkiparvet olleet harvassa. 19.3. saatiin sentään ihailla kahdeksan harmaalokin muuttoparvea matkalla koilliseen.
Keväälle uusia muuttolintulajeja kirjattiin menneellä viikolla (27.3.-2.4.) vain kaksi: uuttukyyhky Tornion Pirkkiössä heti maanantaina ja telkkä Rovaniemen Oikaraisessa seuraavana sunnuntaina.
Sepelkyyhkymuutto on ollut toistaiseksi tunnustelua. Keminmaan hyvin varhaisen (4.3.) havainnon jälkeen saatiin seuraavaa odotella maaliskuun lopulle. Aprillipäivään mennessä oli tiedossa vasta neljä yksittäistä sepelkyyhkyä, kaikki Meri-Lapista.
Muuttolinnuille ei täällä pohjoisessa ole mainittavasti pälvipaikkoja tai sulavesiä, mutta lämpenevät säät tuonevat silti pikku ryntäyksen pääsiäisenaikaan.
Pulmuset ovat riemastuttaneet kevättä odottavia lappilaisia. Pulmunen ei ole aina puhtaan mustavalkoinen, vaan talvipuvun jäänteinä puvussa voi olla kellanruskeita sävyjä.
Uuttu- ja sepelkyyhky ovat karaistuneita lintuja, jotka eivät kavahda talvisiakaan olosuhteita. Tässä sepelkyyhky.
Lintumuutto piristymässä
Jorma Halonen 30.3.2023
Viime sunnuntai antoi viitteitä uudelleen viriävästä lintujen kevätmuutosta, kun pulmusia nähtiin Torniosta Enontekiölle viidessä eri paikassa ja tuoreita laulujoutsenhavaintoja saatiin kahdelta taholta Rovaniemeltä.
Lintumuuton alkutahdit lyötiin jo tammikuussa taviokuurnien ja Kemin mustavariksen voimin.
Jatkoa seurasi harvakseltaan helmikuussa ja maaliskuun alkupuolella. Sarvipöllön kuultiin huhuilevan soidintaan Rovaniemellä jo maaliskuun ensimmäisenä, ja Keminmaassa yhytettiin varhainen sepelkyyhky 4.3. Kaksi päivää tästä punarinta tiksutteli Kemissä ja nokkavarpusia ilmestyi torniolaiselle ruokintapaikalle.
Vaikeasti tulkittavan tilhimuuton alku ajoittui ilmeisesti maaliskuun yhdeksännen ja kymmenennen päivän vaiheille, jolloin töyhtöpäitä muutti Kemissä ja yksinäinen lintu ilmestyi Kemijärven keskustaan. 12.3. Kemissä kirjattiin merilokki ja Inarin Paatsjoella merimetso.
Sitten jysähti eteläiseen Suomeen takatalvi ja tänne pohjoiseen ankarat yöpakkaset. Tuhannet Etelä-Suomeen ehtineet muuttolinnut joutuivat vaikeuksiin, ja suuret lintuparvet suunnistivat lounaaseen, takaisin tulosuuntaansa. Tällainen pakokauhumuutoksi kutsuttu ilmiö on lähes jokaisen varhaiskevään ilmiö – aikaisin saapuneilla ns. säämuuttajilla on luontainen kyky reagoida näin.
Oheinen diagrammi näyttää, että kolmeen edelliseen vuoteen verrattuna tämän varhaiskevään muuttolintulajien määrä on paljon pienempi, mutta aavistuksen suurempi kuin viisi vuotta sitten. Monista saapuneiksi ilmoitetuista lajeista on tiedossa vain yksi havainto – vain taviokuurnasta on yli kaksisataa havaintoa reilusti yli tuhannesta yksilöstä.
Pylväsparit (Xenus sin. ja LLY pun.) ovat vuosilta 2018 alkaen ja ne esittävät 26.3. mennessä saapuneiden muuttolintulajien lukumääriä.
”Puhdas kuin pulmunen.” Useimmiten pulmunen nähdään maassa, mutta muuttoparvi voi levätä myös puussa.
Mustavariksesta on Lapista toistaiseksi vain kaksi kevätmuuttohavaintoa: Kemistä ja Rovaniemeltä.