Piekanamuutto oli vilkasta vapunpäivänä.

©Olli-Pekka Karlin

Edes yöpakkaset ja paikoin metrin paksuiset hanget eivät enää kauaa voi jarruttaa isojen lintujen pääjoukkojen saapumista Lappiin. Päivä päivältä muuttomatkalaisia on näkynyt taivaalla enemmän, vaikkakin täydellinen rynnistys ei aivan vielä ole käynnissä. Esimerkiksi 24.4. havaittiin muuttavana 157 kurkea, 126 laulujoutsenta ja 39 hanhea. Levähdysalueilla lapinmatkaan ja pesimäkauden alkuun valmistautuu moninverroin isompi joukko: Oulun seudulla laskettiin 22.4. 8600 hanhea, joista metsähanhia 6400 yksilöä. Määrä on vain kasvanut kylmän sään pitäessä lintuja aloillaan.

Ajatus suurten lintujen muuton yhteistarkkailusta on otettu innostuneesti vastaan.  Mukaan on toistaiseksi ilmoittatunut 14 harrastajaa. Lisääkin kaivataan, varsinkin heitä, joilla on mahdollisuus tarkkailla hyvinä muuttopäivinä muualla kuin Rovaniemellä. Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä havaintovastaava@lly.fi ja ehditte vielä liittyä suunnittelemaan tapahtumaa.

Seuraavassa taulukossa on tietoja isojen lintujen muuton huippuhetkistä Tiiraan tallennettujen havaintojen valossa. Tänä vuonna kevät on myöhässä ja tavallisesta huippuajankohdasta taidetaan myöhästyä muutamalla päivällä. Mutta viimeistään vappuna rävähtää!

Kevätmuuton suurimmat päiväkohtaiset summat 2000-luvulla LLY:ssä

Huhtikuun loppu ja vapun tienoo ovat Lapissa kevään parasta aikaa tarkkailla muuttolennossa liihottavia isoja lintuja: hanhia ja joutsenia, kurkia ja päiväpetolintuja. Vilkkaimpina hetkinä muuttoparvien ohilennot antavat hyvin vahvasti keväältä maistuvia elämyksiä. Toisina päivinä muutontarkkailija (eli lintuslangilla staijari) saa sisämaassa tuijotella melko pitkään tyhjää taivasta ennenkuin kiikariin löytyy taivaanrannasta jotain muistiinpantavaa havaintovihkoon. Otollisin tilanne seurannalle yleensä syntyy, kun sää kaunistuu ja tuulet kääntyvät etelän puolelle päättäen koleamman sääjakson, joka on padonnut muuttolintuja levähdysalueille.

Muutontarkkailu on yhdistyksemme alueella jokseenkin vähän harrastettu laji. Eräs syy on, ettei alueellamme ole yhtä selkeitä muuttovirtaa johtavia linjoja kuin merenrannikko vaan muutto menee leveänä rintamana Lapin lävitse. Yhden tai kahden harrastajan miehittämistä asemista havainnoimalla ei paljoa pystytä sanomaan muuton suuremmista kuvioista. Käsitykset niin pääreiteistä kuin läpimuuttavien yksilöiden määrästä ovat hajanaiseen ja liian vähäiseen tarkkailuun perustuvan tiedon varassa. Tähän voidaan saada muutos, kun menemme havainnoimaan muuttoa yhtä aikaa, parhaina päivinä  ja mahdollisimman kattavasti levitetyistä tarkkailupaikoista. Tietenkin havainnoida saa ja pitää milloin vain, jatkuvasti ja myös huonommissa olosuhteissa, mutta olisi hienoa toteuttaa yhteinen ponnistus parina sellaisena päivänä, kun muuton huippua on odotettavissa ja porukan on järkevää nähdä vaivaa kulkemisessa ja levittäytymisessä tarkkailupisteisiin.

Tänä keväänä ns. perinteinen huhtikuun yhteishavainnointipäivä korvataan enemmän tilanteen mukaan sovittavalla yhteistarkkailulla. Havainnointikohteina ovat kaikki lajit, mutta nostaisin isoista linnuista esille hanhet, jonka läpimuuton pääosa on käsitykseni mukaan Lapissa (tai Ruijassa) pesivää taigametsähanhikantaa. Metsähanhi on vaarantunut laji, jonka muuttavia yksilömääriä olisi järkevää seurata jatkuvasti. Lupauksia herättää jo kolme vuotta kestänyt rauhoitus metsästykseltä, mikä toivottavasti johtaa aiempia isompiin muuttoparviin. Metsähanhen muuton seurannan merkityksestä on puhuttu vuosia harrastajien kesken, joten eiköhän ole aika tehdä asialle jotain! Metsureiden lisäksi selvittämistä olisi siinäkin, minkä reitin ottavat Liminganlahdella massoittain levähtävät lyhytnokkahanhet, joiden oletetaan suuntaavan Huippuvuorille.

Hanhien (sisältäen kaikki lajit ja määrittämättömät) suurin Tiiraan kirjattu LLY:n keväinen päivämuuttosumma on 30.4.2009 yhteensä 674 muuttavaa lintua, jotka laskettiin ainoastaan 3 eri pisteestä. 11 parasta tallennettua kevätmuuttopäivää ovat väliltä 24.4–5.5. ja mediaanipäivä näistä 29.4. viime vuodelta.

Hanhet ovat lisäksi siitä kiitollinen muutontarkkailukohde, että ne muuttavat aamulla ja aamupäivällä, kyseisen päivän muutto on ynnätty kohtuullisen lyhyessä ajassa. Petolintujen ja etenkin kurkien parissa päivät voivat venähtää kovin pitkälle iltapäivään. Samaa havaintopaikkojen ja havainnoitsijoiden verkostoa meidän toki kannattaa hyödyntää innon riittäessä myös näiden lajien staijaamisessa.

Ehdotan, että ennen muuttoryntäystä teemme yhteysverkoston, jonka kautta jokainen halukas harrastaja pysyy muutonseurannan yhteistyöstä ajan tasalla, selvitämme ketkä haluavat & voivat missäkin paikoissa tarkkailla ja millaisella menettelyllä ennustamme päivät, joihin panostetaan. Ja huhtikuun lopussa lyödään sitten Tiiraan joltakin muuttoaamulta isommat lukemat kuin tuo 674 hanhea!

Mukaan haluavat ottakaa yhteyttä,

havaintovastaava@lly.fi

tai

050 547 1895 / Antti R. / mieluiten tekstiviesti / Whatsapp

LLY:n vuosikokous 2.4.2017

Lapin Lintutieteellinen Yhdistys piti vuosikokouksensa 4.2.2017. Rovaniemen Tiroli-saliin oli kokoontunut pienehkö, mutta sitäkin aktiivisempi lintuharrastajien ryhmä, joka kokousti liki pari tuntia yhdistyksen asioiden parissa.

Eniten mielenkiintoa lienee herättänyt asia etukäteen oli yhdistyksen nimi. Kokous päätyi säilyttämään virallisen nimen entisellään, eli Lapin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Kansainvälisessä kommunikoinnissa voidaan käyttää myös muotoa BirdLife Lapland.

Yhdistyksen uudet säännöt hyväksyttiin – niissähän tuo nimiasiakin on mukana. Samoin hyväksyttiin vuoden 2017 toimintasuunnitelma, pitkän ja monipuolisen keskustelun päätteeksi. Molemmat, sekä säännöt että toimintasuunnitelma, ovat nähtävissä yhdistyksen verkkosivuilla.

Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Ismo Kreivi. Hallituksen jäseninä jatkavat Mika Bäckman, Jukka Simula, Olli-Pekka Karlin, Jukka Siltanen ja Esko Nevala. Antti Ruonakoski tulee mukaan varsinaiseksi jäseneksi varajäsenen paikalta, ja Petri Kemppainen jatkaa varajäsenenä.

Hallitukselle myönnettiin vastuuvapaus tilikausien 2015 ja 2016 osalta.

Melkoinen oli vasaran pauke Pöykkölän perukoilla, kun LLY:n talkoolaiset kokoontuivat kopistelemaan kasaan uusia pönttöjä linnuille.

Kaikkiaan 13 henkilöä osallistui lintukotojen rakentamiseen. Isäntänä, työnjohtajana ja esivalmistelijana toimi Jukka Soppela. Jukka olikin tehnyt talkoolaisille valmiit senssit: laudat oli sahattuna, sen kuin naulattiin kasaan, tehtiin kulkuaukko ja kiinnitettiin ripustuslanka. Lopputuloksena peräkärryssä 127 upouutta pönttöä! Toki niistä Jukka oli tehnyt jo kolmisenkymmentä etukäteen valmiiksi.

Kiitokset talkoolaisille, ja erityisesti isäntäpariskunnalle – paitsi talkoiden järjestämisestä, myös makoisista pullakahveista!

Lintulaskijatapaaminen järjestettiin Mikkelissä 18.-19.3.2017. Yhteenveto ja tapaamisen esitykset ovat katsottavissa:

http://www.birdlife.fi/suojelu/seuranta/valtakunnallinen/laskijatapaaminen-2017/

Kirjoittaja Jorma Halonen

Talitiainen oli tammikuun lopun valtakunnallisen Pihabongauksen ylivoimaisesti runsain lintulaji. Koko Suomessa lajia havaittiin yli 120 000 yksilöä, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) toimialueella lähes 3 000. Lajeja löytyi koko maasta 98, täältä pohjoisesta 50.
Viherpeippo palasi lamakauden jälkeen terävimpään kärkeen ja oli nyt toinen (1 241 yks.). Kolmas yli tuhannen yksilön laji oli punatulkku (1 172 yks.).
Koko Suomen runsaimmat lajit talitiaisen jälkeen olivat sinitiainen, keltasirkku, pikkuvarpunen, naakka ja viherpeippo, joita kaikkia havaittiin yli 30 000 yksilöä. Seuraavina tulivat harakka ja punatulkku.
Pihabongaus sai liikkeelle noin 22 000 lintujen ystävää miltei 15 000 eri paikalla kautta koko maan. LLY:n alueella Pihabongaukseen osallistuneita paikkoja oli 413, ja asukaslukuun suhteutetun innostuneisuuden suhteen sijoituimme 27 lintuyhdistyksen joukossa jaetulle yhdeksännelle tilalle. Kaikkein innokkaimpia oltiin Kuusamossa, Etelä-Karjalassa ja Lohjalla.
Alla olevista linkeistä ensimmäinen avaa taulukon, jossa ovat tämän vuoden Pihabongauksen kymmenen runsainta lajia LLY:n alueella. Ensimmäisessä numerosarakkeessa ovat yksilömäärät ja kahdessa seuraavassa yksilöiden määrä pihaa kohti tänä ja edellisenä vuonna.
Taulukosta näkyy viherpeipon hurja nousu yhden ainoan vuoden aikana. Muita merkittäviä nousijoita olivat urpiainen, punatulkku ja pikkuvarpunen. Sen sijaan varpusen ja harakan lukemat laskivat.
Toisesta linkistä avautuu taulukko Pihabongauksen lappilaisimmista lajeista. Esimerkiksi koko maassa havaittiin vain kolme kirjosiipikäpylintua, joista kaksi LLY:n alueella (ja se kolmas Kemin seudulla). Vielä kirjosiipikäpylintua lappilaisempi oli kuitenkin lapintiainen.
Lappilaispihoissa havaituista vain yhden yksilön varaan jäivät isokoskelo, pyy, metso, varpuspöllö, palokärki, pohjantikka, tilhi, isolepinkäinen, tikli, pikkukäpylintu, taviokuurna ja nokkavarpunen.

*Kaikki lajit.

* Sarake kertoo, miten suuri osa koko Suomen tuloksesta havaittiin Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella.

Pdf-versiot lehdistä löytyvät Kokko-lehden sivulta https://www.lly.fi/yhdistys/kokko-lehti/.

Vanhempia lehtiäkin julkaistaan pdf-muodossa jatkossa, kun paperiarkiston muuttaminen sähköiseen muotoon etenee.

Missä Lapissa voi nähdä tammikuussa kuvan sekaparven? Eipä oikeen missään muualla kun rengastustentissä.

Tavivaaran huoltorakennuksessa oli tänään – jos ei nyt suuren urheilujuhlan tuntu –  ainakin piirikunnallisen hiihtokilpailun  tasoinen jännittynyt tunnelma. Paikalle oli kokoontunut joukko rengastentteihin aikovia. Suurin osa oli rovaniemeläisiä, mutta vierailijoita oli Posiolta ja Kuusamosta asti. Moni oli tentissä ensimmäistä kertaa, joku yritti parantaa edellisen tentin tulosta ja lintuasematentin läpäisyä oli yrittämässä jo kokeneitakin rengastajia.

Ensin pähkäiltiin lintuasematenttiä. Tässä tentissä linnut pitää tunnistaa lajilleen ja myös ikä- ja sukupuoli pitäisi tenttinahoista saada määritettyä. Kirjallisuuden, muistiinpanojen ja muidenkin apuvälineiden käyttö on tässä haastavassa tentissä sallittu. Kaverille ei kuitenkaan saa kilauttaa. Perumisten takia tentissä oli ainoastaan 3 kokelasta. Puolitoista tuntisen rupeaman jälkeen oli kaikki voitava tehty. Nyt vaan on jäätävä odottamaan rengastustoimiston virallista ”tuomiota”, menikö tentti niin sanotusti nappiin vai pitääkö jatkossa vielä yrittää petrata…

Kuusamolainen rengastaja Pia Rännänen lintuasematentin tuoksinassa.

Lintuasematentin jälkeen oli vuorossa niin sanottu peruslintutentti. Tässä tentissä pitäisi tunnistaa 30 lintua lajilleen. Tenttinahat on valittu Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmista ja tenttien laadinnasta vastaa rengastustoimisto. Perustentissä lajit ovat Suomessa pesiviä tai säännöllisesti läpimuuttavia lajeja.

Minna Luolamo mietteliäänä peruslintutentissä.

”Pöydällinen”määritettäviä.

Perustentissä aikaa on käytettävissä 2 minuuttia per näyte eli sen kesto on tasan tunti.

Perustentti ei keltään mennyt ihan ”puhtaasti”, mutta paljon hyviä suorituksia toki tehtiin. Lisäksi tentistä moni rengastuskipinän saanut keräsi arvokasta kokemusta tulevia koitoksia varten. Vaikken kysynytkään klassista ”miltä nyt tuntuu” -kysymystä, tuntui ettei kellään jäänyt mitään hampaankoloon.

Jos arvelet, että kuvissa näkyvät linnut näyttivät kovastikin tutuilta, niin seuraavan kerran tenttejä pääsee kokeilemaan ensi vuonna. Ei muuta kun rohkeasti mukaan. Nyt on hyvä aika alkaa perehtyä määritysten saloihin ja jopa tuppautua jonkun rengastajan mukaan oppia saamaan.

Riekko, joutsen vaiko aivan joku muu?

Teksti ja kuvat: Ismo Kreivi

Lapintiaisen kanta on romahtanut ainakin Rovaniemen seudulla. Nyt yhdistyksen ponnistuksena on vuoden aikana selvittää lapintiaisen kanta ainakin alueen eteläosissa. Kaikki havainnot merkitään Tiiraan ja vielä kun siihen pesimisvarmuusindeksiin laitetaan havainnosta numero. Tuolla voit katsoa lintuatlaksen aikaisemmat pesimisalueet. http://selain.lintuatlas.fi/lajit.php?taxon=487&region=23

Lintutornit