Pesii suurimmassa osassa Eurooppaa sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Meillä esiintymisen painopiste on Etelä-Suomessa, minne laji vakiintui 1900-luvun alkupuolella. Ensi havainto Ranualta 1947 ja Rovaniemeltä 1955.
Lehtometsien lintu, joka runsastuessaan on sopeutunut myös muunlaisiin metsiin.
Kolopesijä, joka asettuu mielellään myös pienireikäiseen linnunpönttöön. Munia useimmiten 10-11 kpl.
Pääasiassa hyönteissyöjä, mutta myös siemenet, silmut ja ruokintapaikkojen tarjoukset kelpaavat.
Pesimäkanta on kymmenkertaistunut 1970-luvulta nykyaikaan. Tämän hetken arvio on 400 000-600 000 paria. Sinitiainen on runsaudeltaan maamme 21. lintulaji (Linnut-lehti 2/2017).
Tyypillinen laulunsäe kaunis, hopeankirkas helinä.
Oli aikaisemmin Lapissa selvä muuttolintu. Nykyään suuri osa talvehtii täällä ruokintapaikkojen turvin.