Lapin talvilintulaskennan historiaa

Lappi oli mukana jo ensimmäisessä talvilintulaskennassa

Jorma Halonen

Yksi maailman kattavimmista ja havaintoaineistoltaan suurimmista lintutieteellisistä tutkimuksista on Suomessa talvella 1956-57 aloitettu talvilintulaskenta. Se perustuu lintuharrastajien valitsemiin reitteihin, jotka käydään läpi samoihin aikoihin talvi toisensa jälkeen.

Vuosikymmenten mittaan reittejä on ollut tuhansia ja kuljettuja kilometrejä miljoonia. Kutakuinkin säännöllisesti lasketaan nykyään noin 500 reitin linnut kolme kertaa talven aikana.

Kolmesta talvilintulaskennasta vuodenvaihteen talvilaskennaksi kutsuttu on vanhin, helmi-maaliskuun vaihteen uusinta- eli kevätlaskenta kymmenen vuotta edellistä nuorempi ja marraskuun alkupuolen syyslaskenta nuorin (talvesta 1975-76 alkaen).

Tilhi oli kaikkien aikojen ensimmäisen talvilintulaskennan ylivoimaisesti runsain laji Lapissa.

Yli 60 vuoden tulokset Ahvenanmaalta ja Hankoniemeltä Utsjoelle kertovat talvilinnuston muuttumisesta. Osa lajeista on taantunut voimakkaasti, osa runsastunut. Aikojen kuluessa reiteiltä on löytynyt runsaasti talvilinnuiksi tosi outoja lajeja, kuten jalohaikara, kuovi, harjalintu ja haarapääsky.

Lappi oli mukana heti ensimmäisessä talvilaskennassa vuodenvaihteessa 1956-57 peräti kahdeksalla reitillä. Kemin Tervaharjulla kulki J. N. Jestilä, Alatornion Pirkkiössä Kauko Heikurainen, Posion Pernussa Tapio Kinnunen, Rovaniemen Viirinkankaalla sittemmin talvilintulaskentojen keskeiseksi tutkijaksi varttunut Risto A. Väisänen ja lääninsairaalan vaiheilla Kauko Uino, Pellossa Uolevi Pesonen, Kittilän Pallasjärvellä Viljo Pakasmaa sekä Enontekiön Kuttasessa Erkki Lindgren. Kilometrejä jäi taakse yhteensä 65.

Näiden talvilintulaskennan pioneerivaiheen sankareiden havainnot on koottu oheiseen taulukkoon. Lajeja kertyi yhteensä 25. Hyvän pihlajanmarjasyksyn ansiosta marjalintuja oli vuodenvaihteessa etenkin Meri-Lapissa, missä Alatornion reitillä lintujen yksilömääräksi tuli huimat 1001 – muu Lappi ei kuusine reitteineen pääsyt edes kolmasosaan tästä.

Kanalintumäärät saavat nykyajan riistamiehet huokailemaan. Variksia, kuukkeleita ja koskikaroja oli kaikkia yhtä paljon, mutta viherpeippoja, sinitiaisia tai pikkuvarpusia ei ensimmäistäkään.

Viime talviin verrattuna Meri-Lapin punatulkkumäärä oli joulukuun lopussa 1956 käsittämättömän suuri.

Meri-Lappi Muu Lappi
Yks. /10 km Yks. /10 km
RIEKKO 2 1,8 20 3,7
TEERI 7 6,4 12 2,2
METSO 11 2,0
KESYKYYHKY 3 0,6
KÄPYTIKKA 5 0,9
POHJANTIKKA 1 0,2
TILHI 424 385,5 31 5,7
KOSKIKARA 2 0,4
RÄKÄTTIRASTAS 39 35,5
PUNAKYLKIRASTAS 4 3,6
HÖMÖTIAINEN 32 29,1 37 6,9
TÖYHTÖTIAINEN 1 0,9 4 0,7
TALITIAINEN 27 24,5 12 2,2
PUUKIIPIJÄ 4 3,6
NÄRHI 8 7,3
KUUKKELI 2 0,4
HARAKKA 14 12,7 57 10,6
VARIS 8 7,3 2 0,4
KORPPI 5 0,9
VARPUNEN 10 9,1 56 10,4
URPIAINEN 5 4,5 3 0,6
PIKKUKÄPYLINTU 4 3,6
TAVIOKUURNA 283 257,3 19 3,5
PUNATULKKU 160 145,5 1 0,2
KELTASIRKKU 37 33,6
Yhteensä 1069 971,8 283 52,4
Lajeja 18 19
Lajeja/reitti 13,5 6,2
Reittejä 2 6
Reittikilometrejä 11 54

Talvilaskennan tulokset Lapissa 1956-57.