Oliko se sittenkin lyhytnokkahanhi?

kirjoittaja | 24.4.2016

Kolea linturetkiaamu on aavemaisen hiljainen: yksikään lintu ei laula. Lähisulassa on sentään telkkiä. Ykskaks pari naakkaa lentää pohjoiseen ja pian sen jälkeen viisi kurkea. Harakoilla on aamuneuvottelu Tornionjoen pikkusaarella. Vihdoin kuuluu peipon reipas säe.

Pellon Nivanpään sulassa ja sen partaalla on laulujoutsenia, sinisorsia, telkkiä ja isokoskeloita. Taivaalta kuuluva kuiva surahdus saa yhden retkeläisen valppaaksi ja kohta kaksi kulorastasta lentää ylitsemme. Tornionjoen jäällä seisoneet kolme kurkea nousevat siivilleen, mutta metsähanhikolmikko jatkaa nukkumistaan – yksi on kuitenkin valppaana. Viherpeippo, sepelkyyhky ja räkättirastas lisätään lajilistaan.

Pellon Jolmanpää on toistakymmentä vuotta ollut varma pikkuvarpuspaikka, niin nytkin. Sen sijaan tavallista varpusta emme löydä. Sinitiainen, västäräkki ja rautiainen antavat kuulua itsestään.

Pellon keskustan lähellä olevat pellot ovat lähes kauttaaltaan hangen peitossa. Yksi töyhtöhyyppä on paikalla ja yllättäen lähikoivuissa kaksi punakylkirastasta. Kaksi hanhea lentää ylitsemme hankalassa vastavalossa: toinen on selvästi ensimmäistä pienempi, lyhytkaulaisempi ja typäkkänokkainen. Olisiko se lyhytnokkahanhi tai sitten tundrametsähanhi?

Hannunrannan lintutornista näkyy enimmäkseen jäätä. Pienen pienessä sulassa polskii kaksi laulujoutsenta, jotka suuria siipiään huiskien osoittavat ohilentävälle toiselle joutsenparille, että paikka on varattu. Punatulkun ääni, sepelkyyhkyn huhuilu ja ohilentävä västäräkki tuovat pientä vaihtelua kansallislintujen ylivoimaan.

Ennakkojutussani luettelin yltiöoptimistisesti mm. turkinkyyhkyn, muuttohaukan ja sinisuohaukan ja yhteensä 24 lajia. Pieleen meni, mutta 22 lajia tuli.

Jorma Halonen