PELIKAANILINNUT
Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja pelikaanilintujen osalta.
Vuosikatsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2020 – Katsaus 2019 – Katsaus 2018 – Katsaus 2017
Tämän sivun lajit:
Suula Merimetso
SUULA
Levinneisyys
Suula pesii Pohjois-Atlantin rannoilla ja saarilla. Itä-Atlantin nuoret linnut viettävät kaksi ensimmäistä talveaan Afrikan länsirannikolla. Osa siirtyy sen jälkeen läntiselle Välimerelle. Neljävuotiaina lähes kaikki suulat ovat palanneet pesimäalueilleen. Vanhat linnut talvehtivat Länsi-Euroopan rannikoilla. Suomessa suula on erittäin vähälukuinen, mutta vuosittainen suurharvinaisuus keväisin ja syksyisin.
Fenologia
LLY:n alueen havainnot on kirjattu touko-kesäkuussa ja syyskuussa.
Alueellinen ja määrällinen kehitys
Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti elinvoimainen.
Tiira-kirjaukset: 5 havaintoa / 5 yksilöä (tilanne 21.5.2020)
Vähäisestä havaintomäärästä johtuen trendejä alueellisesta ja määrällisestä kehityksestä ei ole nähtävissä.
LLY:n alueen havainnot
4.9.1974 Kittilä Köngäs (lähde: Oulun yliopiston kokoelma)
31.5.1979 Sodankylä Lokka (Erkki Pulliainen)
25.-16.9.1988 Sodankylä Kelujärvi (Ilkka Parviainen)
28.5.2013 Kittilä Pekkala (Rantakokko Olli, Marjatta Ja Teuvo Aatsinki)
24.6.2014 Inari Katajaoja (Esko Mähkä)
Suurimmat yksilömäärät
Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.
MERIMETSO
Levinneisyys
Merimetsot pesivät Euraasiassa, Afrikassa, Australiassa sekä Pohjois-Amerikan Atlantinpuoleisella rannikolla ja Grönlannin itärannikolla. Pohjoisimpana pesivät yksilöt muuttavat talveksi etelämmäksi.
Suomessa merimetso pesii länsi- ja etelärannikolla. Se palasi Suomen pesimälajiksi vuonna 1996. Ensimmäinen pesintä tapahtui Tammisaaren saaristossa, ja tämän jälkeen Suomen merimetsokanta on kasvanut vahvasti. Aiemmin merimetso oli pesinyt Suomessa ilmeisesti pari sataa vuotta sitten.
Merimetsokannat ovat kasvaneet myös muualla Euroopassa, ja Suomen merimetsokantojen runsastuminen liittyy yleiseurooppalaiseen kannankehitykseen.
LLY:n alueen havainnot jakaantuvat eri puolille aluetta.
Fenologia
Talvihavainnot
Tammikuussa v. 2012 yksi yksilö havaittiin kahdesti Inarissa (mahdollisesti sama yksilö):
5.1.2012 Inari kalalaitos (Erno Salonen, Hannu Toivola)
24.-25.1.2012 Inari Juutua (Jouni Aikio, Martti Kosonen)
Helmikuun havaintoja:
3.-10.2.2005 Kemijärvi (Petri Piisilä, Kauko Uino)
25.2.1975 Ylitornio Raanujärvi (Veikko Granath)
Kevätmuutto
Kevätmuuton huippukohta on vapun tietämillä.
Syysmuutto
Syysmuuton kiireisin aika on syyskuun alkupuoliskolla.
Syksyn myöhäisimmät havainnot
27.12.2019 Inari Saariselkä 1 lask (Riina Tervo)
25.12.2011 Kemijärvi Juujärvi 1 p (Erkki Jokelainen, Antti Peuna, Kari Peuna)
25.12.2019 Utsjoki Uhca Aibmejohvarri 1 S (Aimo Leppäkangas)
Alueellinen ja määrällinen kehitys
Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen sekä Suomessa että globaalisti. Kanta kasvava.
Havaintomäärät
1 284 havaintoa / 4 478 yksilöä (tilanne 21.5.2020).
Merimetson havaintomäärät ovat kasvaneet kutakuinkin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran.
Suurimmat yksilömäärät
Alkuvuosi (tammi-toukokuu)
100 NNW, Sodankylä Vajunen 6.4.2002 (EkiN)
60 NE, Sodankylä Kommattivaara 30.3.2000 (Tapio Strand)
50 S, Sodankylä Kersilö 6.4.2002 (A Harju, EkiN)
Kesä (kesä-heinäkuu)
50 p, Sodankylä Lokka 12.6.1999 (Jokimäki, Kreivi)
24 kiert, Sodankylä Sompiojärvi 14.6.1999 (Koistinen, Rinne)
17 kiert, Inari Ahkioniemi 5.6.2017 (Sampo Parkkonen)
Syksy (elo-joulukuu)
70, Kemijärvi Ala-Kallaanvaara 4.10.2013 (Jukka Jokimäki, Marja-liisa Kaisanlahti)
60, Salla Värriön luonnonpuisto 22.8.2007 (Teuvo Hietajärvi)
49, Pellojärvi 29.8.1997 (Reijo Pantsar)