LINTUKATSAUKSET – Päiväpetolinnut

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja päiväpetolintujen osalta.

Vuosikohtaiset katsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2022Katsaus 2021Katsaus 2020Katsaus 2019Katsaus 2018Katsaus 2017.

Tarkempia tietoja katsauksista >>LINTUKATSAUKSET -sivulta.

 

Tämän sivun lajit:

Mehiläishaukka Haarahaukka Merikotka Pikkukorppikotka Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Arosuohaukka Niittysuohaukka Kanahaukka Varpushaukka Hiirihaukka Piekana Kiljukotka Pikkukiljukotka Maakotka Arokotka Keisarikotka Sääksi

 


MEHILÄISHAUKKA

Levinneisyys

Mehiläishaukan kesälevinnäisyysalue kattaa liki koko Euroopan ja läntisen Aasian. Talveksi mehiläishaukka muuttaa trooppiseen Afrikkaan.

 

Suomessa mehiläishaukka pesii säännöllisesti Napapiirin korkeudelle saakka. Eteläisessä Suomessa kanta on runsaampi.

 

LLY:n alueen havainnot keskittyvät alueen eteläpuoliskolle.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta ei Tiiraan ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta.

 

Kevätmuutto

Kevään varhaisimmat havainnot

2.5.1982 Pellojärvi 1 m SE (Jorma V.A. Halonen)

2.5.2009 Rovaniemi Paavalniemi 1 (Veikko Isomursu, Jukka Soppela, Jukka Ja Taina Siltanen)

5.5.1982 Pello Turtola  1 p (Mika Knuuti)

 

Kevätmuuton huippu ajoittuu kesäkuun alkupäiviin.

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on kesä-heinäkuulta kirjattu Tiiraan 257 havaintoa 294 yksilöstä. Joukossa on myös pesintään viittaavia havaintoja. Havainnot on tehty Pallastunturi-Vuotso -linjan eteläpuolelta.

 

Syysmuutto

Syksylläkin mehiläishaukka muuttaa varhain. Pääosa lähtee jo elokuun puolella. Viimeinen yksittäinen havainto on tehty lokakuussa.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

7.10.2008 Rovaniemi Paavalniemi 1 NW (Anssi Mäkinen, Allan Hamari)

24.9.2014 Kolari Sieppijärvi 1 (Pekka Sulkava)

19.9.2009 Kemijärvi Juujärvi 1 1kv (Erkki Jokelainen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä laskeva.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 471 havaintoa  556 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet hiukan enemmän kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 2,3 ja yksilömäärien suhde 2,5. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Suurimmat yksilömäärät

6 (4 m S, 2 kiert), Ylitornio Reväsvaara 31.8.2016 (Harri Taavetti)

5 kiert (a5 löyhähkö parvi), Rovaniemi Vittakumpu 22.6.2016 (Raimo Metsomäki, Heini Haverinen)

Muut havainnot ovat 1-3 linnusta.

 


HAARAHAUKKA

Levinneisyys

Haarahaukka on levinnyt monina alalajeina miltei koko Eurooppaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Australiaan. Talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella.

 

Suomessa haarahaukka on erittäin harvalukuinen pesimälaji pääosin Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Keväisin ja syksyisin nähdään joitain kymmeniä harhailijoita.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta LLY:n alueelta.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

15.4.2008 Sodankylä Kitisenranna koulu 1 (Marita Strand)

17.4.2021 Inari Mellanaapa 1 kiert NE (Roope Ruokonen)

24.4.2015 Ylitornio Kuivakangas 1 (Jarmo Saarela)

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on kirjattu kesä-heinäkuulta Tiiraan 64 havaintoa 66 yksilöstä. Selkeitä pesintähavaintoja ei ole.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

13.10.2008 Inari Keväjärvi 1 ad p m S (Juhani Honkola, Jorma Niemelä)

3.10.2016 Ranua Ahvenniemi 1 S (Henna Pätsi)

4.9.2009 Rovaniemi Lapinrinne 1 p (Viljo Ruokanen, Terhi Peteri)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa äärimmäisen uhanalainen (pieni populaatio). Globaalisti elinvoimainen, määrä vakaa.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 138 havaintoa 143 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,9 ja yksilömäärien suhde niinikään 1,9. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6. Määrät ovat kuitenkin pieniä ja vuosivaihtelu suurta.

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat 1-2 linnusta.

 


MERIKOTKA

Levinneisyys

Merikotkan levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa ja Aasia.

Lapin merikotkat talvehtivat useasti etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, vaan hyödyntävät usein haaskoja. Talvisilla haaskoilla vierailee runsaasti merikotkia myös Venäjän Karjalasta sekä Ruotsista. Läpimuuttavina Suomessa nähdään myös Jäämeren lintuja.

 

Suomen kanta on tiheimmillään merenrannikoilla ja Lapin tekojärvien alueilla.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle.

 

Fenologia

Merikotka on osittain muuttaja, osittain vaelteleva ja osittain paikkalintu. Havaintoja on kirjattu LLY:n alueelta ympäri vuoden.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä kasvava.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 2 252 havaintoa 2 769 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Kannan koko Lapissa

Lähde: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2021, Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut, 18.11.2021, https://julkaisut.metsa.fi/fi/julkaisut/show/2624.

Pohjois-Suomesta tunnetaan lokakuun lopussa 2021 kaikkiaan 178 sellaista merikotkareviiriä, joilla on vuoden 1977 jälkeen ollut merkkejä merikotkien asumisesta. Näistä 156 reviiriä on ollut asuttuna ainakin kerran vuosina 2017–2021 ja samana aikana pesintä on todettu 145 eri reviirillä. PohjoisSuomen pesivän merikotkakannan koko vuonna 2021 on 145–156 paria.

Merikotkien esiintymisalue laajenee vuosi vuodelta, ja lähivuosina uusia reviirejä löydetään vielä nyt tyhjältä alueelta Etelä- ja Länsi-Lapista.

 

Linjalaskennoissa merikotka on osunut laskentaan harvakseltaan, mutta viime vuosina määrä on lisääntynyt.

 

Suurimmat yksilömäärät

9 (4 vanhaa, 5 nuorta), Sodankylä Porttipahta 12.4.2008 (Olli-Pekka Karlin)

8 (4 aikuista, 4 nuorta), Rovaniemi Vanttauskoski 10.4.2016 (Matti Virtanen)

6 kiert, Enontekiö Palojoensuu 16.-20.9.2019 (Matti Kassala)

 


PIKKUKORPPIKOTKA

Levinneisyys

Laji elää Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Intiassa sekä Afrikassa Sahelin alueella ja paikoin mantereen pohjoisosissa. 

 

Suomessa pikkukorppikotkasta on Tiiraan kirjattu seitsemän havaintoa, painottuen Kaakkois-Suomeen.

 

Fenologia

LLY:n alueen ainut havainto on kirjattu elokuun alussa.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti erittäin uhanalainen, määrä vähenevä.

 

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 1 havainto 1 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

3.8.1962 Inari Ivalo 1 3kv (havainnoija tuntematon, lintu ammuttu kaatopaikalla)

 


RUSKOSUOHAUKKA

Levinneisyys

Ruskosuohaukka pesii suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa, ja talvehtii yleensä Afrikassa.

 

Suomessa ruskosuohaukka pesii harvakseltaan Etelä-Suomessa Perämeren pohjukkaan saakka. Se on levinnyt Suomeen vasta viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana. Nykyään Suomen pesiväksi kannaksi on arvioitu reilu 1 000 paria.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle, tiheimmin lajia on havaittu alueen lounaisosassa.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta LLY:n alueelta.

 

Kevätmuutto

Kevään varhaisimmat havainnot

18.4.2003 Ylitornio Flyykärinpää 1 n N (Tapani Tapio)

21.4.2013 Ylitornio Saarimaan vuoma 1 (Tomi Rautio, Toni Karhunen)

21.4.2022 Rovaniemi Harjulampi 1 kiert (Ismo Pyhtilä)

21.4. Rovaniemi Vennivaara 1 k subad kiert (Taneli Moilanen)

 

Kevätmuutto alkaa keskimäärin 2. toukokuuta. Vaihteluväli vuosina 2006-22 on ollut 21.4. – 19.5. Trendilaskelman mukaan kevätmuuton alku on tarkastelujaksolla siirtynyt 11 päivää varhaisemmaksi.

 

Kevätmuuton huippu ajoittuu toukokuun puolivälin tienoille.

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu kesä-heinäkuulta 289 havaintoa 318 yksilöstä. Mukana on myös muutamia pesintähavaintoja. Havaintoja on kirjattu lähes koko LLY:n alueen laajuudelta.

 

Syysmuutto

Syysmuutto on vilkkaimmillaan elokuun lopussa ja viimeisetkin havainnot on kirjattu ennen syyskuun loppua.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

26.9.2020 Sodankylä Sakiamaa 1 n nous (Eila Ylilokka)

25.9.1996 Rovaniemi Tarsankangas 1 p (Janne Aalto)

22.9.2007 Sodankylä Vajunen 2 n p (Risto Talman, Ritva Talman)

22.9.2012 Sodankylä Kiveliö 1 n ad (Antero Väänänen, Anja Väänänen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä kasvava.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 739 havaintoa 817 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,8 ja yksilömäärien suhde 1,7. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6. Määrät ovat kuitenkin pieniä ja vuosivaihtelu suurta.

 

Suurimmat yksilömäärät

4 kiert, Rovaniemi Kivitaipale 30.7.2011 (Ismo Kreivi)

4 p, Kemijärvi Oinas 26.8.2011 (Panu Hämäläinen)

Muut havainnot 1-3 linnusta.

 


SINISUOHAUKKA

Levinneisyys

Sinisuohaukka pesii laajalti Euroopassa ja Aasiassa. Pohjoisimmilta alueilta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan, kuten Välimeren rannikoille ja Etelä-Aasiaan.

 

Suomessa sinisuohaukka pesii lähes koko maassa.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle. Tiheimmin havaintoja on tehty alueen lounaisosissa.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta on kirjattu Tiiraan tammi-helmikuulta yksi havainto.

8.2.1984 Kolari Sieppijärvi 1 k p (Asko Kaikusalo)

 

Kevätmuutto

Kevään varhaisimmat havainnot

1.3.2008 Kolari Pohjasenvaara 1 k (Pertti Unga)

4.4.2010 Rovaniemi Aronperä 1 k E (Antti Ruonakoski)

4.4.2010 Salla Salmivaara 1 k N (Eeva-Liisa Vuonnala)

 

Kevätmuutto alkaa keskimäärin 18. huhtikuuta. Vaihteluväli vuosina 2006-22 on ollut 7.-25.4. Trendilaskelman mukaan kevätmuuton alku on tarkastelujaksolla siirtynyt kolme päivää varhaisemmaksi.

 

Kevätmuuton huippu ajoittuu toukokuun alkuun.

 

Rovaniemelle sinisuohaukka saapuu keskimäärin 20.4. ja Inariin 4.5. Kevätmuuton eteneminen lähes koko LLY:n alueelle kestää 14 päivää.

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu kesä-heinäkuulta 610 havaintoa 658 yksilöstä. Myös pesintään viittavia havaintoja on mukana. Havaintoja on kirjattu koko alueelta.

 

Syysmuutto

Sinisuohaukat lähtevät muutolle Lapista käytännössä lokakuun alkupäiviin mennessä. Myöhemmin lokakuulta on vielä jokunen yksittäinen havainto.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

25.10.2010 Kemijärvi Kalkiaisuopaja 1 n (Keijo Vihriälä)

14.10.2018 Rovaniemi Syvänlamminvaara 1 n-puk kiert (Mikko Lantto)

13.10.2001 Enontekiö Muotkajärvi 1 k (Timo J. Leppänen, Eija Leppänen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (määrä vähentynyt merkittävästi, pieni populaatio ja jatkuva taantuminen). Globaalisti elinvoimainen, määrä laskeva.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 2 970 havaintoa 3 337 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,9 ja yksilömäärien suhde niinikään 1,9. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Linjalaskennoissa sinisuohaukka esiintyy harvakseltaan.

 

Suurimmat yksilömäärät

18 p, Rovaniemi Niskanperä 6.5.1979 (Vesa Nivala)

10 m, Salla Kuninkaankuusikko 1.9.2015 (Olli-Pekka Karlin, Petri Piisilä)

8 p, Enontekiö Ketomella-Hetta 21.8.2002 (Janne Aalto, Hanna Aalto)

7 p (ad k + ad n + 5 pull pesässä), Salla Lätäjärvi (Petri Piisilä, Eeva-Liisa Vuonnala, Raimo Heikkinen)

 


AROSUOHAUKKA

Levinneisyys

Arosuohaukka pesii Itä-Euroopan eteläosissa ja Keski-Aasiassa. Se viettää talvet pääosin Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Länsi-Euroopassa lintu on harvinainen vieras.

 

Suomessa arosuohaukka on pääsääntöisesti harvinainen harhailija erityisesti huhti-toukokuussa ja syyskuussa. Viime vuosina laji on pesinyt lähinnä Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle.

 

Fenologia

Suurin osa LLY:n alueen havainnoista on kirjattu toukokuussa.

 

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta LLY:n alueelta.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

18.4.2014 Ylitornio Jänkkävainio 1 k ad nous N (Antti Jaako, Teemu Jokisaari)

20.4.2014 Pello Yliranta 1 k +2kv kiert (Jorma V.A. Halonen, Reijo Pantsar)

21.4.2014 Rovaniemi Paavalniemi 1 k (Jukka Soppela)

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu kesä-heinäkuulta 36 havaintoa 38 yksilöstä. Ensimmäinen ARK:n hyväksymä pesimähavainto on vuodelta 2011. Kesähavaintoja on kirjattu eri puolilta aluetta.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

7.9.2011 Kolari Ylläslompolo 1 k ad m S (Matti Päiviö, Kati Päiviö)

30.8.2018 Rovaniemi Aronperä 1 kiert nuori (Ismo Pyhtilä)

26.8.2016 Rovaniemi Aronperä 1 kiert (Leena Muotka)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (pieni populaatio). Globaalisti silmälläpidettävä, määrä laskeva.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 210 havaintoa 213 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet huomattavasti enemmän kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 15,2 ja yksilömäärien suhde 15,5. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6. Määrät ovat kuitenkin pieniä ja vuosivaihtelu suurta.

Ennen vuotta 2007 tehtyjä havaintoja Tiiraan on kirjattu 8 havaintoa 8 yksilöstä. Ensimmäinen havainto on vuodelta 1990 Pellon Kaaranneskoskelta (Jorma V.A. Halonen, Taneli Halonen). Vuodesta 2007 lähtien havaintomäärät ovat kasvaneet.

 

Suurimmat yksilömäärät

3 juv p, Ranua Mauru 17.7.2011 (Liisa Haapala)

2 (1 k kiert, 1 n p), Rovaniemi Vierelä 17.5.2020 (Andreas Nuspl)

Kaikki muut havainnot yksittäisistä linnuista.

 


NIITTYSUOHAUKKA

Levinneisyys

Pesii laajalla alueella Keski-Euroopasta Aasiaan. Talvehtii Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.

 

Suomessa niittysuohaukka on vakiintunut hyvin vähälukuiseksi pesimälajiksi (0-10 paria), näiden lisäksi harhailijoita tavataan joitain kymmeniä.

 

Fenologia

Kaikki Tiiraan tallennetut havainnot on kirjattu touko-elokuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa äärimmäisen uhanalainen (pieni populaatio). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 6 havaintoa 6 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

LLY:n alueen havainnot

6.6.2008 Sodankylä Vuotso 1 n ad p (Pekka ja Raija Paarman)

30.5.-1.6.2010 Kemijärvi Tohmo (Pirkka Aalto)

18.5.2011 Utsjoki Pulmankijärvi (Petteri Polojärvi)

13.-14.8.2011 Sodankylä Lokka Korvanen 1 1kv p (Ossi Pihajoki)

27.8.2011 Kittilä Kenttälä (Juha Takalo)

16.6.2015 Sodankylä Kirkonkylä 1 k +2kv kiert (Ossi Pihajoki)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


KANAHAUKKA

Levinneisyys

Kanahaukan pesimäalue ulottuu Länsi-Euroopasta halki Venäjän Tyynenmeren rantaan ja Japaniin. Se pesii myös Pohjois-Amerikassa. Kanahaukka on pääasiassa paikkalintu, mutta erityisesti nuoret linnut ovat yleensä lyhyen matkan muuttajia.

 

Kanahaukka pesii koko Suomessa ulkosaaristoa ja tunturipaljakoita lukuun ottamatta.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle, eteläisissä osissa havaintoja on tiheimmin.

 

Fenologia

Myös Tiiran havaintomääristä näkee, että kanahaukka on pääosin paikkalintu.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa silmälläpidettävä (määrä vähentynyt merkittävästi). Alueellisesti uhanalainen (Tunturi-Lappi). Globaalisti elinvoimainen.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 2 570 havaintoa / 2 667 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat laskeneet. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 0,7 ja yksilömäärien suhde 0,6. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Talvilintulaskennoissa kanahaukan määrät ovat pieniä.

 

Linjalaskennoissa kanahaukka esiintyy harvakseltaan.

 

Suurimmat yksilömäärät

5 (emot + 3 poikasta reng), Kittilä Kallo 13.7.1987 (Pekka Peltoniemi)

5, Salla Vilman kaira 12.11.2006 (Petri Piisilä)

5 (emot + poik), Enontekiö Ylikyrö 3.9.2011 (Timo J. Leppänen, Jorma Kyrö)

 


VARPUSHAUKKA

Levinneisyys

Varpushaukka on levinnyt laajalle Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Pohjoisimmat pesijät talvehtivat etelämpänä. Suomen muuttajista pääosa muuttaa Keski-Eurooppaan, lähinnä Saksaan.

 

Varpushaukka pesii suuressa osassa Suomea. Vain pohjoisimmasta Lapista ei ole kirjattu pesintöjä.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle. Havainnot harvenevat pohjoista kohti mentäessä.

 

Fenologia

Havaintomäärien vuosijakaumasta erottuvat muuttoajat selkeästi. Osa yksilöistä talvehtii LLY:n alueellakin.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Alueellisesti uhanalainen (Metsä-Lappi). Globaalisti elinvoimainen, kanta vakaa.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 4 363 havaintoa 4 827 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,8 ja yksilömäärien suhde 1,9. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Linjalaskentoihin varpushaukka on osunut harvakseltaan.

 

Suurimmat yksilömäärät

13, Rovaniemi Paavalniemi 28.4.2012 päivän yhteissumma (Veikko Isomursu, Jukka Soppela)

10 S, Ylitornio Kaitajärvi 7.9.2019 päivän yhteissumma (Olli-Pekka Karlin, Lea Maalismaa)

7 p, Posio Maaninkavaara 1.7.1988 (Jyrki Mäkelä)

7, Pello Yliranta 27.4.1991 päivän yhteissumma (Jorma V.A. Halonen, Taneli Halonen, luontokerholaisia)

 


HIIRIHAUKKA

Levinneisyys

Hiirihaukkaa tavataan pesivänä suuressa osassa Eurooppaa sekä Keski-Aasiassa. Talvehtivana sitä esiintyy lisäksi Lähi-idässä, Etelä-Intiassa, osissa Pohjois- ja Länsi-Afrikkaa sekä laajalla alueella Eteläisessä ja Itäisessä Afrikassa.

 

Suomessa hiirihaukan alalajia buteo tavataan maan etelä- ja länsiosissa ja alalajia vulpinus itä- ja keskiosissa.

 

LLY:n alueen havainnot painottuvat selkeästi alueen eteläosiin.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta ei ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta.

 

Kevätmuutto

Kevään varhaisimmat havainnot

1.4.2007 Rovaniemi Oikarainen 1 nous (Olli-Pekka Karlin)

2.4.2017 Rovaniemi Juotas 2 m E (Raimo Metsomäki, Heini Haverinen)

3.4.1993 Pello Aittamaa 1 p (Jukka-Pekka Bergman, Tuomas Heikurainen)

3.4.2011 Ranua Palovaarantie 1 m N (Eero Pätsi, Juha Pätsi)

 

Hiirihaukan kevätmuutto alkaa keskimäärin 19. huhtikuuta. Vaihteluväli vuosina 2006-22 on ollut 11. – 29.4. Trendilaskelman mukaan kevätmuuton alun ajankohta on tarkastelujaksolla siirtynyt yhden päivän varhaisemmaksi.

 

Kevätmuuton huippu ajoittuu vapun tietämiin.

 

Hiirihaukka saapuu Rovaniemelle keskimäärin 20.4. ja Inariin 10.5. Muuton eteneminen lähes koko LLY:n alueelle kestää 20 päivää.

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on kirjattu Tiiraan kesä-heinäkuulta 283 havaintoa 327 yksilöstä. Mukana on myös pesintähavaintoja. Kesähavainnot painottuvat selvästi alueen eteläosiin.

 

Syysmuutto

Hiirihaukat muuttavat pääosin elo-syyskuun vaihteessa. Lokakuulta on enää yksittäisiä havaintoja.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

23.10.2016 Rovaniemi Piiruoja 1 kiert (Anssi Mäkinen)

20.10.2018 Rovaniemi Viirinkylä 1 p (Viljo Ruokanen)

18.10.2019 Pello Teollisuusalue 1 p (Ilkka Spets)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vakaa.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 1 234 havaintoa 1 548 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet hieman vähemmän kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,6 ja yksilömäärien suhde 1,5. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Linjalaskentoihin hiirihaukka on osunut harvoin.

 

Suurimmat yksilömäärät

8 m N, Rovaniemi Oikarainen 29.4.2016 aamupäivän yhteismäärä (Jukka Siltanen, Antti Pekki, Taina Siltanen)

7 m N, Pello Turtola 3.5.1980 aamupäivän yhteismäärä (Mika Knuuti)

6 m/kiert, Rovaniemi Paavalniemi 26.4.2012 kolmen tunnin tarkkailun yhteismäärä (Jukka Siltanen, Antti Ruonakoski)

 


PIEKANA

Levinneisyys

Piekana pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla Euraasiassa, Kanadan pohjoisosissa ja Grönlannissa. Se on pääasiassa muuttolintu, joka talvehtii Keski-Euroopassa, keskisessä Aasiassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadan eteläosissa. Talvehtijoita nähdään hyvinä myyrävuosina eteläisessä Suomessakin. Keski- ja Etelä-Suomessa nähdään piekanoja etenkin muuttoaikana: Pohjois-Norjan ja -Ruotsin piekanat muuttavat yleensä tätä kautta.

 

Suomessa piekana pesii yleensä vain Pohjois-Lapissa, mutta hyvinä myyrävuosina pesintöjä saattaa löytyä Keski-Suomestakin.

 

Piekanahavaintoja on kirjattu koko LLY:n alueelta, pohjoisosista eniten.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta on kirjattu Tiiraan helmikuulta kaksi havaintoa. Tammikuulta havaintoja ei ole.

1.2.2017 Pello Kylävaara 1 p (Kalevi Koivuranta)

28.2.2011 Ivalo Alimmainen Maunujärvi 1 (Sami Lappi)

 

Kevätmuutto

Kevään varhaisimmat havainnot

5.3.2021 Rovaniemi Sinettäjärvi 1 N (Anneli Majava)

6.3.2020 Enontekiö Markkina 1 n (Reijo Mannela)

7.3.2014 Inari Hammastunturin erämaa 1 kiert (Jan-Erik Tanhua)

 

Piekanan kevätmuutto alkaa keskimäärin 31. maaliskuuta. Vaihteluväli vuosina 2006-22 on ollut  7.3. – 20.4. Trendilaskelman mukaan kevätmuuton alun ajankohta on tarkastelujaksolla siirtynyt 18 päivää varhaisemmaksi.

 

Kevätmuuton huippu ajoittuu huhtikuun loppupuolelle.

 

Pelloon piekana saapuu keskimäärin 15.4. ja Inariin 8.4. Ne ehtivät ensin siis pohjoisimpaan Lappiin, minne ne saapunevat Norjan kautta. Koko Lappiin piekana ehtii keskimäärin kohta huhtikuun puolenvälin jälkeen.

 

Kesähavainnot

Tiiraan on kirjattu LLY:n alueelta kesä-heinäkuulta 2 620 havaintoa 3 916 yksilöstä. Mukana on myös pesintähavaintoja. Havaintojen määrä on suurinta alueen pohjoisosissa.

 

Syysmuutto

Piekanan syysmuutto on vauhdikkaimmillaan syys-lokakuun vaihteessa ja hiipuu lokakuun puolivälin tienoilla. Marras-joulukuun havainnot ovat yksittäisiä.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

28.12.2011 Utsjoki Pikku-Ailigastunturi 1 (Katariina Roiha)

11.12.2011 Rovaniemi Ahokankaantie 1 S (Jukka Simula)

10.12.2011 Rovaniemi Muurola  1 p (Pekka Räinä)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vakaa.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 7 133 havaintoa 11 624 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 2,1 ja yksilömäärien suhde 2,0. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6. Määrät ovat kuitenkin vielä pieniä ja vuosivaihtelu suurta.

 

Linjalaskennoissa piekana esiintyy melko säännöllisesti. Tiheys on luokkaa 0,1 yksilöä / km tai vähemmän.

 

Suurimmat yksilömäärät

86 m (22a), Utsjoki Pulmankijoen suisto päiväseuranta 22.9.2015 (Jorma Pessa, Esko Pasanen)

43 (41 m, 2 p), Inari Mellanaapa päiväseuranta 23.4.2019 (Roope Ruokonen, Olli Osmonen)

34 m, Pello Yliranta kevätmuuton yhteishavainnointi 26.4.1986 (Jorma V.A. Halonen, Taneli Halonen, Leif Piippola, Jukka-Pekka Bergman, Tapani Muotka, Teemu Piippola)

 


KILJUKOTKA

Levinneisyys

Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta Aasiaan saakka. Se talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa.

 

Kiljukotka on kadonnut Suomen vakituisesta pesimälajistosta, ja se luokitellaan maasta hävinneeksi lajiksi. Muutamia harhailijoita tavataan Suomessa kuitenkin vuosittain, ja satunnaispesintöjä on todettu 2000-luvulla. LLY:n alueen muutamat havainnot on kirjattu lähinnä alueen eteläosista.

 

Fenologia

LLY:n alueen varhaisin havainto on kirjattu huhtikuun lopussa. Useimmat havainnot kirjattu toukokuulta, ja myöhäisin havainto elokuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa äärimmäisen uhanalainen (pieni populaatio). Globaalisti vaarantunut, määrä vähenevä.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 8 havaintoa 7 yksilöstä (tilanne 24.7.2022). Harvoista havainnoista ei voi nähdä muuta trendiä kuin ehkä sen, että havaintoja on ilmaantunut vasta 2010-luvulla.

 

LLY:n alueen havainnot

4.5.2013 Salla Aapa-Tuohilampi 1 SW (Esa Karkkola, Raimo Mikkonen, Klaus Loisa, Olli Särkelä)

28.4.2015 Rovaniemi Muurolan allas 1 N (Vesa Nivala)

18.5.2015 Rovaniemi Ounasrinne 1 kiert N (Anssi Mäkinen)

31.5.2015 Kittilä Sirkka  1 subad m N (Jorma Holopainen, Tuija Holopainen)

24.7.2016 Rovaniemi Kuusiselkä 1 kiert S-W (Ismo Kreivi, Esko Nevala)

6.5.2018 Rovaniemi Kaihuanvaara 1 +2kv m N (Antti Ruonakoski)

14.8.2020 Sodankylä Moskuvaara 1 2kv p (Osmo Heikkala)

14.7.2022 Rovaniem Juotas 1 ad p kiert S (Raimo Metsomäki, Heini Haverinen)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


PIKKUKILJUKOTKA

Levinneisyys

Pesii pääosin Itä-Euroopassa itäisestä Saksasta Venäjälle ja Kreikasta Viroon. Mahdollisesti pesinyt Suomessa epäsäännöllisesti aikaisemmin. Keski- ja Itä-Euroopassa pesivät linnut talvehtivat Afrikassa.

 

Suomessa pikkukiljukotkahavainnot painottuvat maan eteläisimpiin osiin.

 

Fenologia

LLY:n alueen havainnot ovat touko- ja heinäkuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti elinvoimainen, määrä vakaa.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 2 havaintoa 2 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

LLY:n alueen havainnot

5.7.2000 Enontekiö Iitto 1 2kv p (Vesa Oksanen, Mikko Heikkinen, Andreas Lindén, Dick Forsman ym).

29.5.2020 Posio Tiironlampi 1 p (Akseli Myllyneva)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


MAAKOTKA

Levinneisyys

Maakotka on kaikista kotkista laajimmalle levinnyt laji, jota tavataan niin Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Afrikassa kuin Pohjois-Amerikassa.

 

Maakotkan pesimisalueet ovat pääosin pohjoisessa Suomessa.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle.

 

Fenologia

Osa maakotkista viettää talvensa Lapissa. Tiiraan on kirjattu havaintoja kaikilta vuodenajoilta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (pieni populaatio). Globaalisti elinvoimainen, määrä vakaa.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 1 273 havaintoa 1 512 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Kannan koko ja levinneisyys Suomessa

Lähde: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2021, Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut, 18.11.2021, https://julkaisut.metsa.fi/fi/julkaisut/show/2624.

Maakotkan levinneisyys on selvästi pohjoinen, noin 90 prosenttia tunnetuista reviireistä sijaitsee poronhoitoalueella ja noin 80 prosenttia reviireistä Lapin maakunnan alueella. Rekisterissä oli lokakuussa 2021 kaikkiaan 571 sellaista maakotkareviiriä, joilla on 1970-luvun alun jälkeen todettu ainakin kerran merkkejä maakotkan asumisesta. Vuosina 2017–2021 näistä on ollut ainakin kerran asuttuna 482 reviiriä ja pesintä on todettu samana aikana 351 eri reviirillä. Pesivän maakotkakannan koko on 351–482 paria.

Linjalaskentoihin maakotka on osunut harvakseltaan.

 


AROKOTKA

Levinneisyys

Arokotka pesii Romanian itäosissa ja siitä itään Mongoliaan asti. Osittaismuuttaja, talvehtijat siirtyvät pesimäalueilta etelämmäksi. Pesimättömät linnut harhailevat pohjoiseen pesimäalueista, näitä harhautuu säännöllisesti Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan.

 

Suomessa arokotka on lähes jokavuotinen suurharvinaisuus pääasiassa kesäisin. Havaintoja on kirjattu laajalti eri puolilta maata, tiheimmin etelärannikolta.

 

Fenologia

LLY:n alueen havainnot on kirjattu touko-heinäkuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti erittäin uhanalainen, määrä laskeva.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 4 havaintoa 4 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

LLY:n alueen havainnot

28.-30.5.1980 Ivalo Sahanperä 1 subad p (Jorma V.A. Halonen, Pentti Pennanen, Esko Sirjola)

19.7.1988 Utsjoki Puksajärvi  1 subad p (Juha Merilä, Ari Lavinto)

14.7.2005 Inari Solojärvi 1 kiert (Sampo Parkkonen, Hanna ja Urpo Huhtamella, KalevaP)

4.-29.6.2017 Rovaniemi Kuusiselkä 1 subad p (löytäjä Ismo Kreivi)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


Keisarikotka

Levinneisyys

Keisarikotkia tavataan Kaakkois-Euroopassa ja Länsi- ja Keski-Aasiassa. Se on kadonnut monin paikoin Keski-Euroopasta, mm. Unkarista ja Itävallasta. Se on muuttolintu ja talvehtii Afrikassa, Intiassa tai Kiinassa.

 

Suomessa äärimmäisen harvinainen harhailija. Havainnot painottuvat Suomenlahden rannikolle Hangosta itään.

 

Fenologia

LLY:n alueen ainut havainto on tehty toukokuussa.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti vaarantunut, määrä laskeva.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 1 havainto 1 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

LLY:n alueen havainnot

28.5.2018 Kolari Kiuasselänjänkkä 1 +2kv (Vesa Kaulanen)

 


SÄÄKSI

Levinneisyys

Sääksi on eräs maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Euroopassa sen pesimisalue ulottuu Skotlannin pohjoisosiin ja Itä-Saksasta Mustallemerelle vedetyn linjan koillispuolelle. Euroopan sääkset talvehtivat Afrikassa.

 

Suomessakin sääksi pesii koko maassa etelärannikolta pohjoisimpaan Lappiin saakka.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tammi-helmikuulta ei ole Tiiraan kirjattu havaintoja.

 

Kevätmuutto

Kevään varhaisimmat havainnot

28.3.1989 Ylitornio Pessanranta 1 p (Esa Lanko)

31.3.2007 Kemijärvi Juujärvi 1 NE (Kari Peuna)

15.4.2007 Sodankylä Peurasuvanto 1 p (Hilkka Tammilehto)

15.4.2015 Ylitornio Sammaljokisuu 1 (Jarmo Saarela)

 

Kevätmuutto alkaa keskimäärin 21. huhtikuuta. Vaihteluväli vuosina 2006-22 on ollut 15.4.-1.5. Trendilaskelman mukaan kevätmuuton alun ajankohta on siirtynyt tarkastelujaksolla kuusi päivää myöhäisemmäksi.

 

Kevätmuuton huippu ajoittuu toukokuun alkupäiviin.

 

Rovaniemelle sääksi saapuu keskimäärin 23.4. ja Inariin 3.5. Kevätmuuton eteneminen lähes koko LLY:n alueelle kestää 10 päivää.

 

Kesähavainnot

LLY:n alueelta on kirjattu Tiiraan kesä-heinäkuulta 857 havaintoa 1 004 yksilöstä. Mukana myös pesintähavaintoja. Havaintoja on kirjattu koko LLY:n alueen laajuudelta.

 

Syysmuutto

Sääksen syysmuutto on vilkkaimmillaan elo-syyskuun vaihteessa ja lokakuun havainnot ovat jo yksittäisiä. Marras-joulukuulta ei ole havaintoja.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

13.10.2009 Rovaniemi Vanttauskoski1 p (Toivo Baas)

10.10.2020 Posio Jakovaara 1 (Leevi Moilanen)

7.10.2015 Enontekiö Hetta 1 (Timo J. Leppänen, Eija Leppänen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä kasvava.

LLY:n alueelta on Tiiraan kirjattu 2 686 havaintoa 3 312 yksilöstä (tilanne 24.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet vähemmän kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,3 ja yksilömäärien suhde 1,2. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6. Määrät ovat kuitenkin vielä pieniä ja vuosivaihtelu suurta.

Havaintomäärät ovat olleet huipussaan vuosina 2012-14, jonka jälkeen ne putosivat jyrkästi. Vuosina 2018-21 määrät ovat taas nousseet.

 

Linjalaskentoihin sääksi on osunut viime vuosina lähes vuosittain. Tiheys on yleensä luokkaa 0,1 yksilöä / km tai alle.

 

Suurimmat yksilömäärät

9 p, Rovaniemi Vanttauskoski 4.9.2013 (Olli-Pekka Karlin)

8 p, Rovaniemi Vanttauskoski 3.5.2009 (Taneli Halonen, Matti Virtanen)

8 p, Rovaniemi Vanttauskoski 29.8.2013 (Olli-Pekka Karlin)