LINTUKATSAUKSET – päiväpetolinnut

PÄIVÄPETOLINNUT

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja päiväpetolintujen osalta.

Vuosikatsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2020Katsaus 2019Katsaus 2018Katsaus 2017

Tämän sivun lajit:

Mehiläishaukka Haarahaukka Merikotka Pikkukorppikotka Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Arosuohaukka Niittysuohaukka Kanahaukka Varpushaukka Hiirihaukka Piekana Kiljukotka Pikkukiljukotka Maakotka Arokotka Keisarikotka Sääksi

 


MEHILÄISHAUKKA

Levinneisyys

Mehiläishaukan kesälevinnäisyysalue kattaa liki koko Euroopan ja läntisen Aasian. Talveksi mehiläishaukka muuttaa trooppiseen Afrikkaan.

 

Suomessa mehiläishaukka pesii säännöllisesti Napapiirin korkeudelle saakka, toki etelässä kanta on runsaampi.

 

LLY:n alueen havainnot keskittyvät alueen eteläpuoliskolle.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja talvikuukausilta.

 

Kevään aikaisimmat havainnot

2.5.1982 Pellojärvi (Jorma V.A. Halonen)

2.5.2009 Rovaniemi Paavalniemi (Veikko Isomursu, Jukka Soppela, Jukka Ja Taina Siltanen)

5.5.1982 Pello Turtola (Mika Knuuti)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

7.10.2008 Rovaniemi Paavalniemi (Anssi Mäkinen, Allan Hamari)

24.9.2014 Kolari Sieppijärvi (Pekka Sulkava)

19.9.2009 Kemijärvi Juujärvi (Erkki Jokelainen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 347 havaintoa / 407 yksilöä (tilanne 23.5.2020).

 

 

Havaintomäärät

Tiira-havaintojen määrä on kasvanut samaa tahtia kuin keskimääräinen kirjausaktiivisuus.

 

Suurimmat yksilömäärät

6, Ylitornio Reväsvaara 31.8.2016 (Harri Taavetti)

5, Rovaniemi Vittakumpu 22.6.2016 (Raimo Metsomäki, Heini Haverinen)

 


HAARAHAUKKA

Levinneisyys

Haarahaukka on levinnyt monina alalajeina miltei koko Eurooppaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Australiaan. Se on monin paikoin Euroopassa erittäin yleinen.  Talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella.

 

Suomessa se on erittäin harvalukuinen pesimälaji pääosin Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Keväisin ja syksyisin nähdään joitain kymmeniä harhailijoita.

 

LLY:n alueen havainnot

LLY:n alueen havainnot on kirjattu hajanaisesti eri puolilta aluetta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja talvikuukausilta LLY:n alueelta.

 

Kevään ensimmäiset havainnot

15.4.2008 Sodankylä Kitisenranna koulu (Marita Strand)

24.4.2015 Ylitornio Kuivakangas (Jarmo Saarela)

26.4.2009 Rovaniemi Paavalniemi (Jukka Soppela, Antti Ruonakoski)

26.4.2010 Rovaniemi Paavalniemi (Ismo Kreivi, Antti Ruonakoski)

26.4.2011 Pello Konttajärvi (Meiju Määttä)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

13.10.2008 Inari Keväjärvi (Juhani Honkola, Jorma Niemelä)

3.10.2016 Ranua Ahvenniemi (Henna Pätsi)

4.9.2009 Rovaniemi Lapinrinne (Viljo Ruokanen, Terhi Peteri)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa äärimmäisen uhanalainen, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 107 havaintoa / 111 yksilöä (tilanne 25.5.2020).

 

Havaintomäärät

Tiira-historian aikana haarahaukan havaintomäärät ovat pysyneet melko tasaisina.

 

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat 1-2 linnusta.

 


MERIKOTKA

Levinneisyys

Merikotkan levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa ja Aasia. Skotlantiin se on istutettu uudestaan. Euroopassa niitä pesinee noin 4 000 paria, joista noin 1 500 Norjassa. Venäjällä on 900–1 000 ja Turkissa 10–30 paria.

Lapin linnut talvehtivat useasti etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, vaan hyödyntävät usein haaskoja. Talvisilla haaskoilla vierailee runsaasti merikotkia myös Venäjän Karjalasta sekä Ruotsista. Läpimuuttavina Suomessa nähdään myös Jäämeren lintuja.

 

Suomen kanta on tiheimmillään merenrannikoilla ja Lapin tekojärvien alueilla.

 

Tiira-havainnot jakautuvat koko LLY:n alueelle.

 

Fenologia

Merikotka on osittain muuttaja, osittain vaelteleva ja osittain paikkalintu. Havaintoja on kirjattu LLY:n alueelta ympäri vuoden.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 1 817 havaintoa / 2 244 yksilöä (tilanne 26.5.2020).

 

Kannan koko Lapissa

Lähde: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2019, Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut, 11.11.2019, https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2401.

Pohjois-Suomessa tunnetaan lokakuun lopussa 2019 kaikkiaan 147 sellaista merikotkareviiriä, joilla on vuoden 1977 jälkeen ollut merkkejä merikotkien asumisesta. Näistä 136 reviiriä on ollut asuttuna ainakin kerran vuosina 2015–2019, ja pesintä on todettu samana aikana 124:llä eri reviirillä. PohjoisSuomen pesivän merikotkakannan koko on 124–136 paria. Merikotkien esiintymisalue laajenee, ja lähivuosina uusia reviirejä löydetään vielä nyt tyhjiltä alueilta Etelä- ja Länsi-Lapista.

 

Suurimmat yksilömäärät

9, Sodankylä Porttipahta 12.4.2008 (Olli-Pekka Karlin)

8, Rovaniemi Vanttauskoski 10.4.2016 (Matti Virtanen)

6, Enontekiö Palojoensuu 16.-20.9.2019 (Matti Kassala)

 


PIKKUKORPPIKOTKA

Levinneisyys

Laji elää Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Intiassa sekä Afrikassa Sahelin alueella ja paikoin mantereen pohjoisosissa. Suomessa pikkukorppikotkasta on Tiiraan kirjattu toistaiseksi kuusi havaintoa.

 

Fenologia

LLY:n alueen ainut havainto on kirjattu toukokuun lopusta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti erittäin uhanalainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 1 havainto / 1 yksilö (tilanne 24.10.2020).

3.8.1962 Inari Ivalo (havainnoija tuntematon, lintu ammuttu kaatopaikalla)

 


RUSKOSUOHAUKKA

Levinneisyys

Ruskosuohaukka pesii suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa, ja talvehtii yleensä Afrikassa.

 

Suomessa pesii harvakseltaan Etelä-Suomessa Perämeren pohjukkaan saakka. Se on levinnyt Suomeen vasta viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana. Nykyään Suomen pesiväksi kannaksi on arvioitu reilu 1 000 paria.

 

LLY:n alueen havainnot ovat jakaantuneet koko alueelle, tiheimmin lajia on havaittu alueen lounaisosassa.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja talvikuukausilta LLY:n alueelta.

 

Kevään aikaisimmat havainnot

18.4.2003 Ylitornio Flyykärinpää (Tapani Tapio)

21.4.2013 Ylitornio Saarimaan vuoma (Tomi Rautio, Toni Karhunen)

22.4.2012 Ranua Palovaaran tie (Eero Pätsi, Henna Pätsi)

22.4.2019 Ylitornio Kuivakangas (Tapani Tapio)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

25.9.1996 Rovaniemi Tarsankangas (Janne Aalto)

22.9.2007 Sodankylä Vajunen (Risto Talman, Ritva Talman)

22.9.2012 Sodankylä Kiveliö (Antero Väänänen, Anja Väänänen)

 

Suurimmat yksilömäärät

4, Rovaniemi Kivitaipale 30.7.2011 (Ismo Kreivi)

4, Kemijärvi Oinas 26.8.2011 (Panu Hämäläinen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ja globaalisti elinvoimainen

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 631 havaintoa / 704 yksilöä (tilanne 27.5.2020).

 

Havaintomäärät

Tiira-vuosien aikana havaintomäärät eivät ole merkittävästi muuttuneet.

 

Suurimmat yksilömäärät

4 kiert, 30.7. Rovaniemi Kivitaipale 30.7.2011 (Ismo Kreivi)

4, Kemijärvi Oinas 26.8.2011 (Panu Hämäläinen)

Muut havainnot 1-3 linnusta.

 


SINISUOHAUKKA

Levinneisyys

Sinisuohaukka pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa. Pohjoisimmilta alueilta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan.

 

Suomessa sinisuohaukkoja tavataan etenkin Pohjanmaalla ja Lapissa, mutta myös Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.

 

Lapissa havainnot jakaantuvat koko alueelle. Tiheimmin havaintoja on tehty alueen lounaisosissa.

 

Fenologia

Talvihavainnot

8.2.1984 Kolari Sieppijärvi (Asko Kaikusalo)

 

Kevään aikaisimmat havainnot

1.3.2008 Kolari Pohjasenvaara (Pertti Unga)

4.4.2010 Rovaniemi Aronperä (Antti Ruonakoski)

4.4.2010 Salla Salmivaara (Eeva-Liisa Vuonnala)

 

 

Kevätmuuton kiihkein aika on vapun molemmin puolin.

 

 

Syysmuutto

Sinisuohaukat ovat lähteneet muutolle Lapista käytännössä lokakuun alkupäiviin mennessä. Myöhemmin lokakuulta on vielä jokunen yksittäinen havainto, marras-joulukuulta ei enää yhtään.

 

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

25.10.2010 Kemijärvi Kalkiaisuopaja (Keijo Vihriälä)

14.10.2018 Rovaniemi Syvänlamminvaara (Mikko Lantto)

13.10.2001 Enontekiö Muotkajärvi (Timo J. Leppänen, Eija Leppänen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 2 439 havaintoa / 2 757 yksilöä (tilanne 27.5.2020).

 

Havaintomäärät

Tiira-järjestelmän aikana havaintomäärissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, vaikka kirjausaktiivisuus on kasvanut.

 

Suurimmat yksilömäärät

18 p, Rovaniemi Niskanperä 6.5.1979 (Vesa Nivala)

10 m, Salla Kuninkaankuusikko 1.9.2015 (Olli-Pekka Karlin, Petri Piisilä)

8 p, Enontekiö Ketomella-Hetta 21.8.2002 (Janne Aalto, Hanna Aalto)

 


AROSUOHAUKKA

Levinneisyys

Arosuohaukka pesii Itä-Euroopan eteläosissa ja Keski-Aasiassa. Se viettää talvet pääosin Intiassa ja Etelä-Aasiassa. Länsi-Euroopassa lintu on harvinainen vieras.

 

Suomessa arosuohaukka on pääsääntöisesti harvinainen harhailija erityisesti huhti-toukokuussa ja syyskuussa. Viime vuosina laji on pesinyt useaan otteeseen lähinnä Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla.

 

Tiiraan on kirjattu havaintoja eri puolilta LLY:n aluetta.

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja talvikuukausilta LLY:n alueelta.

 

Kevään aikaisimmat havainnot

18.4.2014 Ylitornio Jänkkävainio 1 k ad nous N (Antti Jaako, Teemu Jokisaari)

20.4.2014 Pello Yliranta 1 k +2kv kiert (Jorma V.A. Halonen, Reijo Pantsar)

21.4.2014 Rovaniemi Paavalniemi 1 k (Jukka Soppela)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

19.-20.9.2011 Ranua Palovaara 1 1kv kiert (Eero Pätsi, Henna Pätsi, Juho Pätsi)

7.9.2011 Kolari Ylläslompolo 1 k ad m S (Matti Päiviö, Kati Päiviö)

30.8.2018 Rovaniemi Aronperä 1 kiert nuori (Ismo Pyhtilä)

 

Havaintojen ajankohdan jakauma

Eniten havaintoja on kirjattu huhti-toukokuussa.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen, globaalisti silmälläpidettävä.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 171 havaintoa / 174 yksilöä (tilanne 27.5.2020).

 

Havaintomäärien kehitys

Ennen vuotta 2007 tehtyjä havaintoja Tiiraan on kirjattu 7 havaintoa 7 yksilöstä. Ensimmäinen havainto on vuodelta 1993. Vuodesta 2007 lähtien havaintomäärät ovat kasvaneet.

 

Suurimmat yksilömäärät

3 juv p, Ranua Mauru 17.7.2011 (Liisa Haapala)

2 1k kiert 1n p, Rovaniemi Vierelä 17.5.2020 (Andreas Nuspl)

Kaikki muut havainnot yksittäisistä linnuista.

 


NIITTYSUOHAUKKA

Levinneisyys

Pesii laajalla alueella Keski-Euroopasta Aasiaan.

 

Suomessa niittysuohaukka on vakiintunut hyvin vähälukuiseksi pesimälajiksi (0-10 paria), näiden lisäksi harhailijoita tavataan joitain kymmeniä.

 

Fenologia

Kaikki Tiiraan tallennetut havainnot on kirjattu touko-elokuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa äärimmäisen uhanalainen, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 6 havaintoa / 6 yksilöä (tilanne 20.8.2020).

 

LLY:n alueen havainnot

6.6.2008 Sodankylä Vuotso 1 n ad p (Pekka ja Raija Paarman)

30.5.-1.6.2010 Kemijärvi Tohmo (Pirkka Aalto)

18.5.2011 Utsjoki Pulmankijärvi (Petteri Polojärvi)

13.-14.8.2011 Sodankylä Lokka Korvanen 1 1kv p (Ossi Pihajoki)

27.8.2011 Kittilä Kenttälä (Juha Takalo)

16.6.2015 Sodankylä Kirkonkylä 1 k +2kv kiert (Ossi Pihajoki)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


KANAHAUKKA

Levinneisyys

Kanahaukan pesimäalue ulottuu Länsi-Euroopasta halki Venäjän Tyynenmeren rantaan ja Japaniin. Se pesii myös Pohjois-Amerikassa. Kanahaukka on pääasiassa paikkalintu, mutta erityisesti nuoret linnut ovat yleensä lyhyen matkan muuttajia.

 

Kanahaukka pesii koko Suomessa ulkosaaristoa ja tunturipaljakoita lukuun ottamatta.

 

LLY:n alueella kanahaukkahavaintoja on tehty lähes koko alueella, eteläisissä osissa havaintoja on tiheimmin.

 

Fenologia

Myös Tiiran havaintomääristä näkee, että kanahaukka on paikkalintu, pääosin ei muuttolintu.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa silmälläpidettävä, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 2 240 havaintoa / 2 328 yksilöä (tilanne 29.5.2020).

 

Havaintomäärien kehitys

Suomen kanahaukkakanta on vähentynyt edellisen parinkymmenen vuoden aikana noin 25 prosenttia. Myös LLY:n alueen havaintomäärissä on laskeva trendi.

 

Suurimmat yksilömäärät

5, Salla Vilman kaira 12.11.2006 (Petri Piisilä)

5, Enontekiö Ylikyrö 3.9.2011 (Timo J. Leppänen, Jorma Kyrö)

5, Kittilä Kallo 13.7.1987 (Pekka Peltoniemi)

 


VARPUSHAUKKA

Levinneisyys

Varpushaukka on levinnyt laajalle Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Pohjoisimmat pesijät talvehtivat etelässä.

 

Aivan pohjoisimmasta Lapista varpushaukka puuttuu pesivänä. Pääosa muuttaa Keski-Eurooppaan, lähinnä Saksaan.

 

Tiiraan on kirjattu havaintoja varpushaukasta lähes koko LLY:n alueelta. Havainnot harvenevat pohjoista kohti mentäessä.

 

Fenologia

 

Havaintomäärien vuosijakaumasta erottuvat muuttoajat selkeästi. Osa yksilöistä talvehtii LLY:n alueellakin.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ja globaalisti elinvoimainen

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 3 556 havaintoa / 3 925 yksilöä (tilanne 30.5.2020).

 

Havaintomäärien kehitys

Tiiraan kirjattujen havaintojen määrä on kasvanut kutakuinkin samaa tahtia kuin yleinen kirjausaktiivisuus.

 

 

Suurimmat yksilömäärät

13, Rovaniemi Paavalniemi 28.4.2012 päivän yhteissumma (Veikko Isomursu, Jukka Soppela)

10, Ylitornio Kaitajärvi 7.9.2019 (Olli-Pekka Karlin, Lea Maalismaa)

7, Posio Maaninkavaara 1.7.1988 (Jyrki Mäkelä)

 


HIIRIHAUKKA

Levinneisyys

Hiirihaukkaa tavataan pesivänä suuressa osassa Eurooppaa sekä Keski-Aasiassa. Talvehtivana sitä esiintyy lisäksi Lähi-idässä, Etelä-Intiassa, osissa Pohjois- ja Länsi-Afrikkaa sekä laajalla alueella Eteläisessä ja Itäisessä Afrikassa.

 

Suomessa hiirihaukan alalajia buteo tavataan maan etelä- ja länsiosissa ja alalajia vulpinus itä- ja keskiosissa.

 

Lapin havainnot painottuvat selkeästi alueen eteläosiin.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta ei ole kirjattu talvikuukausilta havaintoja Tiiraan.

 

Kevään aikaisimmat havainnot

1.4.2007 Rovaniemi Oikarainen (Olli-Pekka Karlin)

2.4.2017 Rovaniemi Juotas (Raimo Metsomäki, Heini Haverinen)

3.4.2011 Ranua Palovaarantie (Eero Pätsi, Juha Pätsi)

 

Hiirihaukan muutto alkaa keskimäärin huhtikuun puolen välin jälkeen.

 

Kevätmuutto on kiivaimmillaan vapun tietämissä.

 

 

Syysmuutto

Hiirihaukat muuttavat pääosin syyskuussa. Lokakuulta on enää yksittäisiä havaintoja, ja marras-joulukuulta ei ole yhtään havaintoa.

 

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

23.10.2016 Rovaniemi Piiruoja (Anssi Mäkinen)

20.10.2018 Rovaniemi Viirinkylä (Viljo Ruokanen)

18.10.2019 Pello Teollisuusalue (Ilkka Spets)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 935 havaintoa / 1 187 yksilöä (tilanne 31.5.2020).

 

Havaintomäärät

Tiiraan kirjattujen havaintojen määrä on kasvanut hieman hitaammin kuin yleinen kirjaamisaktiivisuus.

 

Suurimmat yksilömäärät

8, Rovaniemi Oikarainen 29.4.2016, yksittäisiä lintuja muutonseurannan aikana (Jukka Siltanen, Antti Pekki, Taina Siltanen)

7, Pello Turtola 3.5.1980 yhteismäärä (Mika Knuuti)

6, Rovaniemi Paavalniemi 26.4.2012 (Jukka Siltanen, Antti Ruonakoski)

 


PIEKANA

Levinneisyys

Piekana pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla Euraasiassa, Kanadan pohjoisosissa ja Grönlannissa. Se on pääasiassa muuttolintu, joka talvehtii Keski-Euroopassa, keskisessä Aasiassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadan eteläosissa. Talvehtijoita nähdään hyvinä myyrävuosina eteläisessä Suomessakin. Keski- ja Etelä-Suomessa nähdään piekanoja etenkin muuttoaikana: Pohjois-Norjan ja -Ruotsin piekanat muuttavat yleensä tätä kautta.

 

Suomessa piekana pesii yleensä vain Pohjois-Lapissa, mutta hyvinä myyrävuosina pesintöjä saattaa löytyä Keski-Suomestakin.

 

Piekanahavaintoja on kirjattu koko LLY:n alueelta, pohjoisosista eniten.

 

Fenologia

Talvihavainnot

1.2.2017 Pello Kylävaara (Kalevi Koiruranta)

28.2.2011 Ivalo Alimmainen Maunujärvi (Sami Lappi)

 

Kevätmuutto

Piekanan kevätmuutto alkaa tyypillisesti maalis-huhtikuun vaihteessa. Muutto on kiivaimmillaan huhtikuun loppupuolella.

 

 

 

Syysmuutto

Piekanan syysmuutto on vauhdikkaimmillaan syyskuussa ja hiipuu lokakuussa. Marras-joulukuun havainnot ovat yksittäisiä.

 

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

28.12.2011 Utsjoki Pikku-Ailigastunturi (Katariina Roiha)

11.12.2011 Rovaniemi Ahokankaantie (Jukka Simula)

10.12.2011 Rovaniemi Muurola (Pekka Räinä)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 5 942 havaintoa / 9 920 yksilöä (tilanne 17.6.2020).

 

Havaintomäärät

Tiira-havaintojen määrät ovat kasvaneet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran.

 

Suurimmat yksilömäärät

86 m, Utsjoki Pulmankijoen suisto päiväseuranta 22.9.2015 (Jorma Pessa, Esko Pasanen)

43, Inari Mellanaapa päiväseuranta 23.4.2019 (Roope Ruokonen, Olli Osmonen)

34 m, Pello Yliranta kevätmuuton yhteishavainnointi 26.4.1986 (Jorma V.A. Halonen, Taneli Halonen, Leif Piippola, Jukka-Pekka Bergman, Tapani Muotka, Teemu Piippola)

 


KILJUKOTKA

Levinneisyys

Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta Aasiaan saakka. Se talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa. Koko Siperian taigan halki yltävän levinneisyysalueensa ja vähäisen parimääränsä (maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 3 000 paria) takia kiljukotka on maailmanlaajuisesti uhanalainen.

 

Kiljukotka on kadonnut Suomen vakituisesta pesimälajistosta, ja se luokitellaan maasta hävinneeksi lajiksi. Muutamia harhailijoita tavataan Suomessa kuitenkin vuosittain, ja satunnaispesintöjä on todettu 2000-luvulla. LLY:n alueen muutamat havainnot on kirjattu lähinnä alueen eteläosista.

 

Fenologia

LLY:n alueen varhaisin havainto on kirjattu huhtikuun lopussa. Useimmat havainnot kirjattu toukokuulta, ja myöhäisin havainto heinäkuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa äärimmäisen uhanalainen, globaalisti vaarantunut.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 8 havaintoa / 8 yksilöä (tilanne 24.10.2020). Harvoista havainnoista ei voi nähdä muuta trendiä kuin ehkä sen, että havaintoja on ilmaantunut vasta 2010-luvulla.

 

LLY:n alueen havainnot

4.5.2013 Salla Aapa-Tuohilampi (Esa Karkkola, Raimo Mikkonen, Klaus Loisa, Olli Särkelä)

28.4.2015 Rovaniemi Muurolan allas (Vesa Nivala)

18.5.2015 Rovaniemi Ounasrinne (Anssi Mäkinen)

31.5.2015 Kittilä Sirkka (Jorma Holopainen, Tuija Holopainen)

24.7.2016 Rovaniemi Kuusiselkä (Ismo Kreivi, Esko Nevala)

6.5.2018 Rovaniemi Kaihuanvaara (Antti Ruonakoski)

9.8.2020 Rovaniemi Kalkkimaa (Juha Westerlund, Raija Westerlund)

14.8.2020 Sodankylä Moskuvaara (Osmo Heikkala)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


PIKKUKILJUKOTKA

Levinneisyys

Pesii pääosin Itä-Euroopassa itäisestä Saksasta Venäjälle ja Kreikasta Viroon. Mahdollisesti pesinyt Suomessa epäsäännöllisesti aikaisemmin. Keski- ja Itä-Euroopassa pesivät linnut talvehtivat Afrikassa. Viron pesimäkanta noussut vakaasti 1990-2000 -luvuilla. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen vieras pääosin touko-syyskuussa etelärannikolla.

 

Fenologia

LLY:n alueen havainnot ovat touko- ja heinäkuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 2 havaintoa / 2 yksilöä (tilanne 17.6.2020).

 

LLY:n alueen havainnot

5.7.2000 Enontekiö Iitto 1 2kv p (Vesa Oksanen, Mikko Heikkinen, Andreas Lindén, Dick Forsman ym). Havainto RK:n hyväksymä.

29.5.2020 Posio Tiironlampi 1 p (Akseli Myllyneva)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


MAAKOTKA

Levinneisyys

Maakotka on kaikista kotkista laajimmalle levinnyt laji, jota tavataan niin Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Afrikassa kuin Pohjois-Amerikassa.

 

 

Fenologia

Osa maakotkista viettää talvensa Lapissa. Tiiraan on kirjattu havaintoja kaikilta vuodenajoilta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 1 081 havaintoa / 1 280 yksilöä (tilanne 17.6.2020).

 

Kannan koko ja levinneisyys Suomessa

Lähde: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2019, Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut, 11.11.2019, https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2401.

Maakotkan levinneisyys on selvästi pohjoinen. Noin 90 prosenttia tunnetuista reviireistä sijaitsee poronhoitoalueella ja noin 80 prosenttia reviireistä vanhan Lapin läänin alueella. Kaikkiaan rekisterissä oli lokakuun 2019 lopussa 551 sellaista maakotkareviiriä, joilla on 1970-luvun alun jälkeen todettu ainakin kerran merkkejä maakotkan asumisesta. Vuosina 2015–2019 näistä on ollut ainakin kerran asuttuna 470 reviiriä ja pesintä on todettu 339:lla eri reviirillä. Pesivän maakotkakannan koko on 339–470 paria. Lähes kaikki maakotkan pesät ovat puussa ja lähes aina männyssä, muutama pesä on kuusessa, haavassa tai koivussa. Kalliopesiä on todettu kaikkiaan 14 eri reviirillä.

 


AROKOTKA

Levinneisyys

Arokotka pesii Romanian itäosissa ja siitä itään Mongoliaan asti. Osittaismuuttaja, talvehtijat siirtyvät pesimäalueilta etelämmäksi. Pesimättömät linnut harhailevat pohjoiseen pesimäalueista, näitä harhautuu säännöllisesti Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan. Suomessa arokotka on lähes jokavuotinen suurharvinaisuus pääasiassa kesäisin.

 

Fenologia

LLY:n alueen havainnot on kirjattu touko-heinäkuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti erittäin uhanalainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 4 havaintoa / 4 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

 

LLY:n alueen havainnot

28.-30.5.1980 Ivalo Sahanperä (Jorma V.A. Halonen, Pentti Pennanen, Esko Sirjola)

19.7.1988 Utsjoki Puksajärvi (Juha Merilä, Ari Lavinto)

14.7.2005 Inari Solojärvi (Sampo Parkkonen, Hanna ja Urpo Huhtamella, KalevaP)

4.-29.6.2017 Rovaniemi Kuusiselkä (löytäjä Ismo Kreivi)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


Keisarikotka

Levinneisyys

Keisarikotkia tavataan Kaakkois-Euroopassa ja Länsi- ja Keski-Aasiassa. Se on kadonnut monin paikoin Keski-Euroopasta, mm. Unkarista ja Itävallasta. Se on muuttolintu ja talvehtii Afrikassa, Intiassa tai Kiinassa. Suomessa äärimmäisen harvinainen harhailija.

 

Fenologia

LLY:n alueen ainut havainto on tehty toukokuussa.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti vaarantunut.

1 havainto / 1 yksilö (tilanne 18.6.2020).

 

LLY:n alueen havainnot

28.5.2018 Kolari Kiuasselänjänkkä (Vesa Kaulanen)

 


SÄÄKSI

Levinneisyys

Sääksi on eräs maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Euroopassa sen pesimisalue ulottuu Skotlannin pohjoisosiin ja Itä-Saksasta Mustallemerelle vedetyn linjan koillispuolelle. Euroopan sääkset talvehtivat Afrikassa.

 

Suomessakin sääksi pesii koko maassa etelärannikolta pohjoisimpaan Lappiin saakka. Lapin havaintoja Tiirassa on myös kertynyt koko alueen laajuudelta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tammi-helmikuulta ei ole Tiiraan kirjattu havaintoja.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

31.3.2007 Kemijärvi Juujärvi (Kari Peuna)

15.4.2015 Ylitornio Sammaljokisuu (Jarmo Saarela)

15.4.2007 Sodankylä Peurasuvanto 1 p (Hilkka Tammilehto)

 

 

Sääksen päämuutto on toukokuun alkupäivinä.

 

Syysmuutto

Sääksen syysmuutto on ohi jo syyskuussa ja lokakuunkin havainnot ovat yksittäisiä. Marras-joulukuulta ei ole havaintoja.

 

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

13.10.2009 Rovaniemi Vanttauskoski (Toivo Baas)

7.10.2015 Enontekiö Hetta (Timo J. Leppänen, Eija Leppänen)

3.10.2015 Rovaniemi Putaanperä 1 p kiert (Jorma Salo)

3.10.2016 Rovaniemi Vuoskujärvi 1 S (Viljo Ruokanen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ja globaalisti elinvoimainen

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 2 222 havaintoa / 2 779 yksilöä (tilanne 18.6.2030).

 

Havaintomäärät

Havaintomäärät ovat olleet huipussaan vuosina 2012-14, jonka jälkeen ne putosivat jyrkästi. Vuosina 2018-19 on taas oltu korkeammissa lukemissa.

 

 

Suurimmat yksilömäärät

Suurimmat yksilömäärät (6-9 yksilöä) on havaittu Rovaniemen Vanttauskoskella. 9 yksilöä havaittiin 4.9.2013 (Olli-Pekka Karlin). 6 yksilöä on havaittu myös Kemijärven Hoppulassa (22.8.2018 Erkki Jokelainen).