KURKILINNUT

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja kurkilintujen osalta.

Vuosikatsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2020 – Katsaus 2019 – Katsaus 2018 – Katsaus 2017

Tämän sivun lajit:

Luhtakana Luhtahuitti Pikkuhuitti Ruisrääkkä Liejukana Nokikana Kurki Neitokurki Pikkutrappi

LUHTAKANA

Levinneisyys

Luhtakana pesii Euroopassa ja Aasiassa. Se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joitakin yksilöitä voi talvehtia myös Suomessa.

Eteläisessä Suomessa on tehty havaintoja varmoista tai mahdollisista luhtakanan pesinnöistä. LLY:n havainnot ovat varsin hajallaan alueella.

Fenologia

LLY:n alueen havainnot on tehty huhti-toukokuussa ja marraskuussa.

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti.

Tiiraan kirjatut havainnot: 4 havaintoa / 4 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

LLY:n alueen havainnot

7.11.1979 Pello Yliranta (Jorma V.A. Halonen, Pasi Romakkaniemi ym)

10.11.2001 Enontekiö Hetta (Timo J. Leppänen, Pirkka Aalto, Eija Leppänen)

7.4.2016 Inari Akujärvi (Katariina Schultz)

13.5.2016 Inari Männiköntie (Markku Jääskö, Jan-Erik Tanhua)

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

LUHTAHUITTI

Levinneisyys

Luhtahuitti pesii Euroopassa ja Länsi-Aasiassa talvehtien Afrikassa ja Intiassa.

Suomen luhtahuittihavainnot painottuvat eteläiseen Suomeen.

LLY:n havainnot painottuvat alueen eteläosiin.

Fenologia

Talvihavainnot

Luhtahuitista ei ole kirjattu talvikuukausien havaintoja LLY:n alueelta.

Kevään varhaisimmat havainnot

21.5.2005 Ranua Lieteoja 2 k p Ä (Martti ja Anja Salo, Simo Romakkaniemi)

2.6.2006 Pellojärvi Pitkäniemi 1 k p Ä (Jorma V.A. Halonen)

5.-6.6.2014 Kemijärvi Leväranta 1 Ä (Pirkka Aalto, Allan Hamari, Panu Hämäläinen)

Myöhäisimmät havainnot

2.8.2011 Kolari Ylläslompolo 1 Ä (Mikko Alestalo, Helena Alestalo)

7.-11.7.2006 Rovaniemi Kivijärvi 1 Ä (Jukka Jokimäki, Antti Ruonakoski)

9.7.2015 Sodankylä Rajala 1 Ä (Olavi Nyyssönen)

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti, alueellisesti uhanalainen (Lapin kolmio, Koillismaa).

Tiiraan kirjatut havainnot: 14 havaintoa / 15 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

Suurimmat yksilömäärät

2 k p Ä, Ranua Lieteoja 21.5.2005 (Martti ja Anja Salo, Simo Romakkaniemi)

Muut havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

PIKKUHUITTI

Levinneisyys

Pikkuhuitin pesimäalue ulottuu Itä-Euroopasta Luoteis-Kiinaan. Länsi-Euroopassa lajilla on hajaesiintymiä. Laji talvehtii Afrikassa.

Pikkuhuitti tuli Pohjoismaihin 1980-luvulla. Suomessa niitä pesi säännöllisesti vain Parikkalan Siikalahdella, jossa havainnot vähentyivät ja muuttuivat epäsäännöllisiksi 1990-luvulla. Suomessa laji on kevät- ja kesävieras hyvillä lintujärvillä. Pikkuhuitteja pesii Suomessa nykyään todennäköisesti noin 5-10 paria. Yhtäkään pesintää ei kuitenkaan ole täysin varmistettu.

Fenologia

LLY:n alueen ainut havainto on kirjattu huhtikuulta.

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (pieni populaatiokoko), globaalisti elinvoimainen (kanta vakaa).

Tiiraan kirjatut havainnot: 1 havainto / 1 yksilö (tilanne 18.6.2020).

LLY:n alueen havainto

21.-23.4.1983 Sodankylä Varuskunta (K. Harakka, Heikki Karhu)

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

RUISRÄÄKKÄ

Levinneisyys

Ruisrääkkä pesii Euroopassa 45. leveysasteen pohjoispuolella napapiirille asti sekä Länsi-Aasiassa. Se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Ruisrääkkää esiintyy Suomessa napapiirille asti.

LLY:n havainnot on kirjattu alueen eteläosista.

Fenologia

Talvihavainnot

Ruisrääkästä ei ole kirjattu talvikuukausien havaintoja LLY:n alueella.

Kevään varhaisimmat havainnot

22.5.2009 Rovaniemi Vaarala 1 p Ä (Pirkka Aalto, Jorma V.A. Halonen, Anssi Mäkinen, Antti Ruonakoski, Jukka Siltanen, Taina Siltanen, Matti Virtanen, Martti Salminen, Mika Knuuti, Pekka Nurmela, Ritva Mäkinen, Teppo Peltonen)

1.6.2013 Rovaniemi Kivitaipale 1 k p Ä (Ilkka Rautio)

7.6.2020 Pello Lankojärvi 1 ä (Keijo Vaara)

Syksyn myöhäisimmät havainnot

11.9.2002 Rovaniemi Koskenkylä 1 nous (Veikko Vasama)

4.8.2007 Sodankylä Jeesiö 1 Ä (Jari Aaltio)

18.7.2010 Rovaniemi Ounasjokisuisto 1 Ä (Veikko Isomursu, Olli-Pekka Karlin, Anssi Mäkinen, Jorma Salo, Petri Reponen)

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti (kanta vakaa), alueellisesti uhanalainen (Koillismaa, Perä-Pohjola).

Tiiraan kirjatut havainnot: 22 havaintoa / 22 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

LIEJUKANA

Levinneisyys

Liejukanaa esiintyy kaikkialla maailmassa paitsi Etelänapamantereella ja Australaasiassa. Pohjois-Euroopan liejukanat talvehtivat etelämpänä, Länsi- ja Etelä-Euroopassa.

Suomessa liejukana on harvalukuinen pesimälintu etelän rehevillä vesillä. Satunnaisesti sitä esiintyy Oulu-Joensuu linjalla asti.

LLY:n alueen havainnot ovat aikalailla satunnaisesti jakautuneita.

Fenologia

Talvihavainnot

Tammikuu 1992, Savukoski Martti kuollut lintu (havainnoitsija tuntematon)

Kevään varhaisimmat havainnot

30.3.1985 Rovaniemi Sinettä 1 p (Pekka Rahko, Pentti Rahko, Hilkka Rahko, Kalle Rahko)

2.4.1979 Sodankylä kk 1 p (Paikalliset)

Syksyn myöhäisimmät havainnot

14.11.1981 Inari Virtaniemi 1 1kv juv p (rajavartijat, Esko Sirjola)

9.-13.11.2002 Sodankylä kirkonkylä 1 p (Ossi Pihajoki)

4.11.1992 Sodankylä 1 p (Teuvo Mikkola, Pekka Paarman)

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (pieni populaatiokoko), globaalisti elinvoimainen (kanta vakaa).

Tiiraan kirjatut havainnot: 20 havaintoa / 21 yksilöä (tilanne 21.8.2020).

Suurimmat yksilömäärät

2 pariutuneet p, Sodankylä Peurasuvanto 20.6.2003 (Jorma Tourunen)

Muut havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

NOKIKANA

Levinneisyys

Nokikana on levinnyt Eurooppaan ja Aasiaan sekä Indonesian ja Uuden-Guinean kautta Australiaan, Tasmaniaan ja Uuteen-Seelantiin.

Nokikanat talvehtivat Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Nokikana esiintyy yleisenä runsasravinteisissa vesissä Keski- ja Etelä-Suomessa. Eniten nokikanaa esiintyy Lounais-Suomessa, mistä levinneisyys ulottuu Perämeren tuntumaan ja Pohjois-Karjalaan.

Nokikanahavaintoja on kirjattu koko LLY:n alueelta, eteläisistä osista enemmän.

Fenologia

Talvihavainnot

Nokikanasta ei ole kirjattu tammi-helmikuulta havaintoja LLY:n alueelta.

Kevään varhaisimmat havainnot

31.3.1997 Kittilä Helppi (Gullstenit)

2.4.2014 Kolari Äkäslompolo (Pekka Hietaniemi, Anja Ylitalo, Vesa Ylitalo)

3.4.2006 Posio Tolva (Markku Kallinen)

Syksyn myöhäisimmät havainnot

23.11.2018 Kemijärvi Soppela (Pirkka Aalto, Sirkka Berg)

19.11.2017 Enontekiö Peltovuoma (Markus Peltovuoma)

27.9.2008 Pellojärvi (Jorma Salo, Ilkka Spets)

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (yksilöiden määrä vähentynyt merkittävästi), globaalisti elinvoimainen (kanta kasvava).

Tiiraan kirjatut havainnot: 125 havaintoa / 140 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

Havaintomäärät

Nokikanan havaintomäärät ovat laskeneet Tiira-historian aikana.

Suurimmat yksilömäärät

4, Pello 4.5.1978 (havainto kirjattu Pellon keväthavainnoista, havaitsija ei tiedossa)

3, Rovaniemi Kivitaipale 10.7.2016 (Ismo Kreivi)

Muut havainnot ovat 1-2 linnusta.

KURKI

Levinneisyys

Kurki pesii Euroopan ja Länsi-Aasian pohjoisosissa. Kurki on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Afrikassa (Marokossa ja Etiopiassa), Etelä-Aasiassa (Pakistanissa, itäisessä Kiinassa) ja Etelä-Euroopassa.

Suomessa kurki on levittäytynyt kutakuinkin koko maahan. LLY:n havaintoja on kirjattu runsaasti eri puolilta aluetta.

Fenologia

Talvihavainnot

Kurkihavaintoja ei ole kirjattu LLY:n alueelta tammi-helmikuulta.

Kevään varhaisimmat havainnot

16.3.2009 Kittilä Pahkavuoma (Toivo Suutari)

27.3.2020 Kolari Rautuvaara 2 p (Pekka Möykkynen)

29.3.1978 Pello Isoranta (Markku Välimaa)

Kevätmuutto

Kevätmuutto alkaa pääsääntöisesti ennen huhtikuun puoliväliä ja on huipussaan vapun alla.

Syysmuutto

Kurjen syysmuutto on vauhdikkaimmillaan syyskuussa ja putoaa lähes nollaan lokakuun alkupuolella. Sen jälkeen havainnot ovat yksittäisiä. Yksi vuodenvaihteeseen saakka jatkunut viivyttely on kirjattu.

Syksyn myöhäisimmät havainnot

30.10.2015-1.1.2016 Kemijärvi Kostamo (Pirkka Aalto, Jarmo Kumpula, Eino Kettunen, Mika Jokelainen, Päivi Kostamo)

31.10.2008 Inari Jurmukoski (Matti Morottaja)

23.10.2016 Rovaniemi Jaatila (Jorma Salo)

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti (kanta kasvava).

Tiiraan kirjatut havainnot: 7 587 havaintoa / 86 653 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

Havaintomäärät

Kurkihavaintojen rivimäärä on kasvanut kutakuinkin saman verran kuin yleinen kirjausaktiivisuus, sen sijaan yksilömäärät ovat kasvaneet huomattavasti enemmän.

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

568 m N NE, Ranua Opiston pellot 22.4.2019 (Kari-Pekka Hiltunen)

548 m, Ranua Portimojärvi 28.4.2012 (Ilkka Rautio, Maria Rantonen)

417 m, Rovaniemi Oikarainen 27.4.2016 (Antti Pekki)

Kesä (kesä-heinäkuu)

102 p, Ylitornio Kuivakangas 16.6.2019 (Pekka Punnonen, Vesa Nivala)

86 p, Pelkosenniemi Saunavaara 6.6.2017 (Jaana Sarvala, Anu Hiittenkallio)

81 p, Pelkosenniemi Kilpiaapa 24.6.2019 (Joonatan Toivanen)

Syksy (elo-joulukuu)

1000 p, Ylitornio Kuivakangas 13.9.2018 (Jarmo Saarela). Samalta paikalta havaittu 300-800 yksilöä syksyisin vuosittain 2015-2019.

NEITOKURKI

Levinneisyys

Neitokurjet pesivät Keski-Aasiassa ja talvehtivat Afrikassa. Joitakin yksilöitä pesii Kyproksella ja Turkin itäosissa.

Fenologia

LLY:n alueen havainnot on kirjattu touko-kesäkuulta.

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen (kanta kasvava).

Tiiraan kirjatut havainnot: 3 havaintoa / 4 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

LLY:n alueen havainnot

10.-14.5.1977 Enontekiö Kilpisjärvi (Simo Pylväs, Antero Järvinen ym)

16.-18.6.1995 Kemijärvi Joutsijärvi (Pirkka Aalto, Jorma V.A. Halonen, Arto Keskinen, Juha Kettunen, Aarne Ohtonen, Mika Ohtonen, Reijo Pantsar, Jouni Riihimäki, Asko Rokala, Sami Tuomela, Anne Keskinen, Jukka-Pekka Bergman, Samuel Kallionpää, Taneli Halonen)

27.5.2000 Kemijärvi Joutsijärvi (Eskl Högman ym)

Suurimmat yksilömäärät

2 p, Enontekiö Kilpisjärvi 10.14.5.1977 (Simo Pylväs, Antero Järvinen ym)

Muut havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

PIKKUTRAPPI

Levinneisyys

Lajia tavataan Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä keskisessä Aasiassa.

Fenologia

LLY:n alueen ainut päivämäärälleen tiedossa oleva havainto on toukokuulta.

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti silmälläpidettävä (kanta vähenevä).

Tiiraan kirjatut havainnot: 2 havaintoa / 2 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

LLY:n alueen havainnot

v. 1795 Utsjoki (havainnoija tuntematon)

6.-14.5.2015 Rovaniemi Ylikylä – Aronperä (Mikko Lantto ym)

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.