LINTUKATSAUKSET – Kanalinnut

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja kanalintujen osalta.

Vuosikohtaiset katsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2022Katsaus 2021Katsaus 2020Katsaus 2019Katsaus 2018Katsaus 2017.

Tarkempia tietoja katsauksista >>LINTUKATSAUKSET -sivulta.

 

Tämän sivun lajit:

Viiriäinen Pyy Riekko Kiiruna Teeri Metso Peltopyy Fasaani

 


VIIRIÄINEN

Levinneisyys

Viiriäisen levinneisyys kattaa alueita Euroopasta ja Aasiasta, talvehtimisalueet ovat lähinnä Afrikassa ja Intiassa.

 

Suomessa viiriäinen esiintyy lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen peltoaukeilla.

 

LLY:n alueen havainnot on kirjattu suurelta osin Tornionjokilaaksosta. Muut havainnot hajaantuvat eri puolille aluetta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta ei ole kirjattu talviaikaisia havaintoja.

 

Varhaisimmat havainnot

24.5.-18.6.2010 Kittilä Kelontekemä 1 p Ä (Jouni Junttila, Raili Junttila, Pekka Peltoniemi, Kari Ketola)

5.6.1997 Ylitornio Kainuunkylä 1 k p Ä (Ismo Kreivi, Martti Kemppainen)

12.-13.6.2006 Posio Lohiranta 1 k Ä (Jouni Riihimäki, Aarne Ohtonen, Matti Sulko, Jari Siven)

 

Myöhäisimmät havainnot

22.6. – 5.8.2003 Sodankylä Sattanen 1 k p Ä (Elina Kuuri ym, Hanna Aalto, Janne Aalto, Juha Heimovirta)

25.6. – 1.8.2010 Ylitornio Pessalompolo 1 kp Ä (Tiina Mäkitaro, Tuula Mäntyranta ym)

20.-29.7.2003 Pello Oranki 1 k p Ä (Jorma V.A. Halonen, Jari Kivilompolo, Markus Ollikainen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen). Globaalisti elinvoimainen, määrä laskeva.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 13 havaintoa / 13 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

LLY:n alueen havainnot ovat satunnaisia, joten kannan kehittymisen trendiä ei ole nähtävissä.

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


PYY

Levinneisyys

Pyyn esiintymisalue ulottuu lähes läpi koko Euraasian.

 

Suomessa pyy on yleinen lähes koko maassa. Pyy viihtyy kuusimetsissä, joten levinneisyysalue noudattelee kuusen levinneisyyttä. Laji harvenee pohjoiseen mentäessä, ja puuttuu aivan pohjoisimmasta Lapista.

 

Pyyn puuttuminen pohjoisimmasta Lapista näkyy myös Tiira-havaintojen kartassa.

 

Fenologia

Pyy on paikkalintu. Havaintomäärät ovat varsin tasaisia läpi vuoden.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 882 havaintoa / 1 518 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 1 005 havaintoa / 1 482 yksilöä

Heinä-syyskuu: 616 havaintoa / 1 645 yksilöä

Loka-joulukuu: 1 086 havaintoa / 1 974 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 3 586 havaintoa / 6 609 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet enemmän kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 3,1 ja yksilömäärien suhde 3,2. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

Metsäkanalintujen huono tilanne useana vuotena peräkkäin 2010-luvulla näkyy siinäkin, että pyynkin havaintomäärät Tiirassa laskivat aikavälillä 2011-2017. Vuosina 2018-20 myös havaintomäärissä on näkyvissä selkeä nousu.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta pyyn tiheys on hitaasti noussut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 2,3 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 2,4 yksilöä/km2 on lähellä keskiarvoa.

 

Talvilintulaskennoissa pyyn määrät ovat pieniä.

 

Linjalaskennoissa pyyn tiheys on ollut alle 0,11 paria/km, viime vuosina alle 0,03 paria/km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

11, Posio Ojalahti 26.1.2013 (Kalervo Pätsi)

10, Rovaniemi Patokoski 24.1.2007 (Timo J. Leppänen, Eija Leppänen)

8, Pelkosenniemi Poro-oja 18.1.2015 (Kirsti Pelkonen)

8 p, Rovaniemi Paavalniemi 6.3.2020 (Veikko Isomursu)

8, Rovaniemi Hirvas Ahmakuusikontie n. 5 km matkalla (Niklas Haxberg). Tiheys 1,6 yksilöä/km.

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

20 (4 poikuetta), Pelkosenniemi Pyhätunturi 4.-7.7.2011 (Matti Kytö)

13 (2 aikuista, 11 poikasta), Inari Tsarmitunturin erämaa 12.7.2019 (Iisakki Lämsä)

12 (emo + 12 poikasta), Kittilä Porokodanmaa 15.6.2011 (Erkki Takalokastari)

12 p (1n 11pm), Pello Konttajärvi 26.6.2020 (Inkeri Puolakka)

 

Syksy (elo-joulukuu)

16 p, Pello Orajärvi 8.12.2019 (Sari Kainulainen)

13 (poikue), Ivalo Mukanperä 12.-13.9.2010 (Olli Osmonen, Riitta Osmonen)

13 p (poikue), Ylitornio Jolanki 19.8.2018 (Markku Sirkka)

 


RIEKKO

Levinneisyys

Riekon levinneisyys kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosat.

 

Suomessa riekko esiintyy tiheimmin Pohjois-Suomessa. Etelään päin mentäessä kanta harventuu ja eteläisimmässä Suomessa on hyvin harvalukuinen.

 

Riekkohavaintoja on kirjattu koko LLY:n alueelta.

 

Fenologia

Riekko on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikilta vuodenajoilta.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 1 717 havaintoa / 5 578 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 2 948 havaintoa / 6 172 yksilöä

Heinä-syyskuu: 1 020 havaintoa / 4 356 yksilöä

Loka-joulukuu: 813 havaintoa / 2 882 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot: 6 493 havaintoa / 18 893 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,9 ja yksilömäärien suhde 1,8. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

Metsäkanalintujen huono tilanne useana vuotena peräkkäin 2010-luvulla näkyy siinäkin, että riekonkin havaintomäärät Tiirassa putosivat v. 2017 järjestelmän alkuvuosien 2007-2010 tasolle. Vuosina 2018-20 havaintomäärissä on näkyvissä selvä nousu.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta riekon tiheys on pitkällä aikavälillä laskenut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 3,0 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 2,9 yksilöä/km2 on lähellä keskiarvoa neljän vuoden noususuunnan ansiosta.

 

Talvilintulaskennoissa riekkohavaintojen määrä on ollut pitkällä aikavälillä laskussa.

 

Linjalaskennoissa riekon tiheys on ollut melko tasainen, viime vuosina luokkaa 0,1-0,2 paria/km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

250 p, Utsjoki Kevon luonnonpuisto 12.4.2022 (Petteri Polojärvi)

150, Utsjoki Vetsijärvi 27.3.2015 (Seppo Hakkarainen)

128, Enontekiö Toskaljoki 15.4.2006 (Pekka Sulkava)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

40 (3/6, 4 poikuetta), Inari Kolmesjärvi-Silisjoki 23.7.2005 (Toni Eskelin, Petri Piisilä, Risto Karvonen)

30 p, Hetta-Pallas -vaellusreitti 7.-10.6.2003 (Miika Halonen, Jukka-Pekka Halonen). Matka n. 55 km, tiheys n. 0,55 yksilöä/km.

18 (3, n, 14 poikasta), Inari Aittoaivi 25.7.2005 (Toni Eskelin, Petri Piisilä, Risto Karvonen)

18 (10p, 7p, 1 ad p), Enontekiö Hevospohtuvaara 19.7.2011 (Panu Kunttu, Sanna-Mari Kunttu)

 

Syksy (elo-joulukuu)

100 NW, Sodankylä Vuotso 6.12.2007 (Osmo Hirvasvuopio)

60 p, Utsjoki Nuvvus Ailigas 9.10.2019 (Jan-Erik Tanhua)

50 p (suurin parvi 35 yksilöä), Inari Kaunispää 6.10.1983 (Seppo Löfgren)

50 (useita parvia), Salla Tuntsan kaira 7.-9.12.2011 (Petri Piisilä)

 


KIIRUNA

Levinneisyys

Maailmanlaajuisesti kiirunaa esiintyy Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa ja Jäämeren pohjoisilla saarilla. Skandinaviassa kiirunaa elää Suomen ja Ruotsin pohjoisimmilla tuntureilla ja Norjan vuoristossa. Elinympäristö on puu- ja pensasrajan yläpuolella.

 

Kiirunan pesintäalueet rajoittuvat pohjoisen tunturialueille.

 

LLY:n alueen havainnot on tehty alueen pohjoisosista.

 

Fenologia

Kiiruna on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 168 havaintoa / 722 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 1 228 havaintoa / 2 486 yksilöä

Heinä-syyskuu: 729 havaintoa / 3 152 yksilöä

Loka-joulukuu: 120 havaintoa / 681 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Alueellisesti uhanalainen (Perä-Pohjola). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot: 2 240 havaintoa / 7 002 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 2,0 ja yksilömäärien suhde niinikään 2,0. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

Havainto- ja yksilömäärät vaihtelevat. Kiirunan runsauden vaihteluiden on todettu olevan huomattavia, mutta kannoissa ei tiedetä tapahtuneen dramaattisia muutoksia viime vuosikymmeninä.

 

Linjalaskennoissa kiirunan tiheys on ollut viime vuosina alle 0,05 paria / km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

62 p (a40 a8 a4 a3 a3 a2 a2), Saariselkä Kiilopää n. 1 km halkaisijaltaan olevalla alueella 15.3.2012 (Ari Aalto, Matti Aalto)

32 p (a25 a5 a2), Saariselkä Kiilopää 12.3.2012 (Ari Aalto, Matti Aalto)

25 kiert ä, Kolari Ylläs 8.3.2003 (Harri Päivärinta)

25 p, Enontekiö Kilpisjärvi 22.1.2016 (Kristiina Johansson)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

25 p 1a, Saariselkä Kiilopää 16.6.2003 (Pekka Toiminen)

21 p a21, Saariselkä Kiilopää 28.7.2012 (Liisa Kilpeläinen, Tuula Granroth)

20 p (9ad 11pull), Saariselkä Kiilopää 2.7.2003 (Petteri Mäkelä, Veikko Aalo, Matti Mäkelä, Pentti Kuusela)

 

Syksy (elo-joulukuu)

140 p (useita parvia, suurin parvi n. 40 yksilöä), Enontekiö Ounastunturi 27.9.2002 (Jukka Simula)

50 vp p, Inari Kiilopää 1.10.2013 (Seppo Aspelund)

40 p, Saariselkä SE-tunturit 28.9.2016 (Sampo Laukkanen, Jouni Alakorva)

 


TEERI

Levinneisyys

Teertä tavataan Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä osissa Aasiaa.

 

Suomessa teeri pesii pohjoisinta Lappia lukuunottamatta koko maassa.

 

Tiira-kirjauksia LLY:n alueelta on tehty lähinnä Enontekiö-Inari -linjan eteläpuolelta.

 

Fenologia

Teeri on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 1 648 havaintoa / 19 619 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 1 843 havaintoa / 6 822 yksilöä

Heinä-syyskuu: 341 havaintoa / 1 126 yksilöä

Loka-joulukuu: 1 183 havaintoa / 11 556 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot: 5 009 havaintoa / 39 034 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

Havaintomäärien kehitys

Lajin havaintorivien määrä LLY:n alueella Tiirassa on noussut lähes keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran, yksilömäärät ovat sen sijaan laskeneet. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,7 ja yksilömäärien suhde 0,9. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

Havaintomäärät kaikkiaan ovat selvästi kasvaneet vuoden 2017 pohjalukemien jälkeen.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta teeren tiheys on pitkällä aikavälillä noussut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 3,1 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 4,7 yksilöä/km2 on yli keskiarvon neljän vuoden noususuunnan ansiosta.

 

Talvilintulaskennoissa havaittujen teerien määrä on pieni.

 

Linjalaskennoissa teeren tiheys on ollut viime vuosina useimmiten alle 0,1 paria/km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

250 p (3a), Sodankylä välillä Siurunmaa-Kelujärvi n. 10 km matkalla 22.2.2007 (Martti Rikkonen). Tiheys 25 yksilöä/km.

200 (useassa eri parvessa yhteensä), Rovaniemi välillä Oikarainen-Pekkala n. 40 km matkalla 17.1.2007 (Tuomo Ollila). Tiheys 5 yksilöä/km.

180 p, Pello Vittikkovuoma 10.2.2007 (Jari Pantsar)

150 p, Rovaniemi Ylinampa-Käyrämö n. 22 km matkalla 20.2.2007 (Viljo Ruokanen). Tiheys 6,8 yksilöä/km.

150, Savukoski Kuosku 22.2.2007 (Pentti Perttula)

150, Savukoski Tenniönsuunniva 23.2.2007 (Petri Piisilä, Olli-Pekka Karlin)

150 p (a45 a10 a50 a25 a20), Rovaniemi Raanujärvi-Sinettä n. 35 km matkalla 1.2.2022 (Markku Sirkka, Juha Marjeta). Tiheys 4,3 yksilöä/km.

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

37 p, Posio Oiva 1.6.2012 (Toivo Baas)

22 k p, Ranua Ylijoki 5.6.2007 (Antti Ruonakoski)

22 k, Savukoski Tenkkelmäaapa 1.6.2012 (Teuvo Hietajärvi)

 

Syksy (elo-joulukuu)

200 ad, Ranua Toivakan pellot 11.12.2007 (Toivo Kalavainen)

200 p, Sodankylä Kelujärvi 10.11.2019 (Aira Strand)

175 (a120 a15 a40), Salla Kursu 22.11.2006 (Teuvo Hietajärvi)

170, Posio Oiva 26.11.2010 (Toivo Baas)

 


METSO

Levinneisyys

Metson levinneisyys kattaa Euraasian havumetsävyöhykkeen Skandinaviasta Keski-Siperiaan. Lajilla on erillisesiintymiä Keski-Euroopan vuoristoalueilla.

 

Suomessa metsoa tavataan lähes koko maassa poislukien Tunturi-Lappi männyn metsärajan pohjoispuolella.

 

LLY:n alueen Tiira-kirjauksissa näkyy, että havaintoja ei ole tehty Tunturi-Lapin puuttomilta alueilta.

 

Fenologia

Metso on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 809 havaintoa / 1 792 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 2 667 havaintoa / 4 240 yksilöä

Heinä-syyskuu: 954 havaintoa / 2 059 yksilöä

Loka-joulukuu: 809 havaintoa / 1 750 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot: 5 237 havaintoa / 9 811 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

Havaintomäärät

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet suunnilleen keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 1,8 ja yksilömäärien suhde 2,0. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta metson tiheys on pitkällä aikavälillä noussut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 3,8 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 5,3 yksilöä/km2 on yli keskiarvon neljän metsolle kohtuullisen hyvän vuoden ansiosta.

 

Talvilintulaskennoissa metson määrät ovat olleet pieniä.

 

Linjalaskennoissa metson tiheys  on pysynyt melko tasaisena ja viime vuosina jopa noussut, joskin tiheydet ovat pieniä, 0,05 – 0,12 paria/km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Tiira-havainnoissa on kirjattuna runsaasti erilaisten alueitten yksilömääriä. Tähän luetteloon on poimittu yksittäisten havaintojen ja havaintopisteiden yksilömääriä.

 

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

44 p (10k1n, 1k, 12k, 11k, 3n, 3k, 2k, 1n), Salla Värriön luonnonpuisto 17.1.2016 klo 10-15 päiväsumma (Teuvo Hietajärvi)

42 (38k4n, suurimmat parvet 5k, 6k, 6k, 10k), Salla Värriötunturin E-puolen maasto 23.2.2012 klo 10-17 päiväsumma (Teuvo Hietajärvi)

30 p, Savukoski Tulppio 13.1. päivän aikana n. 10km säteellä (Sampo Laukkanen)

 

Suurimmat parvet:

24 (1k 23n), Inari Höyhenvaara 15.4.2012 (Martti Rikkonen)

23 p, Ylitornio Saarivuoma tammikuu 1884 (H.R. Sandberg, Eetu Lovikka)

20 p, Inari Nellim 25.1.2010 (Sampo Laukkanen)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

16 p (kahdella soitimella), Salla Hirvasjokilaakso Värriön luonnonpuisto 1.6.2017 klo 5:30-9:00 (Teuvo Hietajärvi)

15 (emo + 3 poikasta, 11n), Salla Värriötunturi 1-4 yksilön ryhmissä riistakolmiolla 26.7.2012 klo 13:30-18:00 (Teuvo Hietajärvi)

14 (2 poikuetta 5/7 pull), Inari Tirro 12.6.2011 (Esko Rahkola)

14 p, Sodankylä Pyhänattanen välillä Sompion kansallispuiston kyltti-Sompionjärvi 5.7.2011 (Petri Hasunen, Inga Holmström)

11, Kemijärvi Pikkukylä 10.6.2010 (Eerik Sotaniemi)

9 p, Posio Noukavaara 12.7.2012 (Petri Hasunen, Inga Holmström)

 

Syksy (elo-joulukuu)

45 p (12k 33n), Inari Mirhaminmaa 15 km matkalla 19.10.2009 klo 8:00-8:30 (Martti Rikkonen). Tiheys 3 yksilöä/km.

30 k 1a, Salla Onkamojärvi 24.12.2012 (Hannu Oiva, Janne Manninen)

29, Kittilä Jauhojärvi 24.12.2019 (Samuel Chazalmartin)

 


PELTOPYY

Levinneisyys

Peltopyitä tavataan liki koko Euroopassa ja läntisessä Aasiassa sekä istutettuna osissa Pohjois-Amerikkaa.

 

Suomessa peltopyitä esiintyy Pohjanmaalta Varsinais-Suomeen ja edelleen Kymenlaaksoon ulottuvalla alueella.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa silmälläpidettävä (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 5 havaintoa / 9 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

1900-luvun alkupuolella peltopyy pesi vielä Etelä-Lappia myöten, mm. Kemi-Tornion alueelta on kirjattu 7 vanhaa havaintoa vuosilta 1907-1976. Sittemmin kanta on taantunut, ja nykyisin pohjoisimmatkin havainnot kirjataan pääosin Oulun eteläpuolelta.

 

26.5.1961 Posio Lohiranta 5 +1kv p (Poropudas)

1.11.1975 Kittilä Kaukonen 1 p (Jukka Yliranta)

11.6.2005 Ylitornio Kuivakangas 1 k p Ä (Jorma V.A. Halonen, Mika Knuuti, Markus Ollikainen ym)

11.11.-20.12.2016 Rovaniemi Ratakatu-kauppatori 1 k p (Mari Anteroinen)

24.12.2016-6.3.2017 Rovaniemi Prisman parkkipaikka 1 k p (useita havaitsijoita, luultavasti sama lintu kuin edellisessä havainnossa)

 


FASAANI

Levinneisyys

Fasaanit ovat kotoisin eteläisestä Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Muualle ne ovat levinneet lähinnä siirtoistutuksin.

 

Ensimmäiset fasaanit Suomeen on istutettu 1900-luvun alussa. Yhtenäinen luonnonvarainen kanta rajoittuu maan eteläosiin. Muualla on pääosin paikallisia esiintymiä, jotka selviävät talvien yli lähinnä ruokintapaikkojen ansiosta.

 

LLY:n alueella fasaanihavainnot keskittyvät alueen eteläosiin.

 

Fenologia

Fasaani on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 234 havaintoa / 556 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 578 havaintoa / 791 yksilöä

Heinä-syyskuu: 109 havaintoa / 230 yksilöä

Loka-joulukuu: 236 havaintoa / 861 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

Tiiraan kirjatut havainnot: 1 152 havaintoa / 2 431 yksilöä (tilanne 17.7.2022).

 

Havaintomäärät

Lajin havaintomäärät LLY:n alueella Tiirassa ovat nousseet selvästi enemmän kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran. Tarkastelujakson kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden havaintorivien summan suhde on 4,5 ja yksilömäärien suhde 10,0. Vastaavat lukemat kaikkien lajien yhteissummien osalta ovat 2,1 ja 1,6.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

21 (9k 12n), Rovaniemi Vonkamiehentie 24.1.2015 (Kaisa Väisänen, Erkki Väisänen)

18 p (11k 7n), Rovaniemi Elokatu 1.1.2019 (Anssi Mäkinen)

13, Rovaniemi Pöykkölä 26.1.2014 (Kaisa Väisänen)

13 p (9k 4n), Rovaniemi Sinkilänmutka 8.2.2014 (Esa Huhta)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

7 p (3n 4pm), Ylitornio Miekojärvi Alposniemi 14.7.2022 (Vesa Nivala, Tuija Nivala, Tuuli Nivala)

4 p (1k 3n), Rovaniemi Autti 24.6.2015 (Toivo Baas)

4 p (1n 3juv), Rovaniemi Niemeläntie 15.7.2016 (Vesa Nivala)

4 p (1n fl 3pm), Rovaniemi Alakorkalo 17.7.2020 (Jorma Salo)

4 p (1n 3pm), Rovaniemi Katajaranta 23.7.2020 (Anssi Mäkinen)

4 (1n 3juv), Rovaniemi Pöykkölä 22.7.2021 (Niklas Haxberg)

4 p (1n 3pm), Rovaniemi Pöykkölä 8.7.2022 (Juha Lohela)

 

Syksy (elo-joulukuu)

32 p, Rovaniemi Elokatu 1.12.2019 (Anssi Mäkinen)

30 p, Rovaniemi Pöykkölä 24.12.2014 (Jukka Soppela)

25 p (a19 a6), Rovaniemi Pöykkölä 17.11.2019 (Anssi Mäkinen)