LINTUKATSAUKSET – Kanalinnut

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja kanalintujen osalta.

Vuosikatsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2021 – Katsaus 2020Katsaus 2019Katsaus 2018Katsaus 2017

Tarkempia tietoja katsauksista >>LINTUKATSAUKSET -sivulta.

 

Tämän sivun lajit:

Viiriäinen Pyy Riekko Kiiruna Teeri Metso Peltopyy Fasaani

 


VIIRIÄINEN

Levinneisyys

Viiriäisen levinneisyys kattaa alueita Euroopasta ja Aasiasta, talvehtimisalueet ovat lähinnä Afrikassa ja Intiassa.

 

Suomessa viiriäinen esiintyy lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen peltoaukeilla.

 

LLY:n alueen havainnot on kirjattu suurelta osin Tornionjokilaaksosta. Muut havainnot hajaantuvat eri puolille aluetta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta ei ole kirjattu talviaikaisia havaintoja.

 

Varhaisimmat havainnot

24.5.-18.6.2010 Kittilä Kelontekemä 1 p Ä (Jouni Junttila, Raili Junttila, Pekka Peltoniemi, Kari Ketola)

5.6.1997 Ylitornio Kainuunkylä 1 k p Ä (Ismo Kreivi, Martti Kemppainen)

12.-13.6.2006 Posio Lohiranta 1 k Ä (Jouni Riihimäki, Aarne Ohtonen, Matti Sulko, Jari Siven)

 

Myöhäisimmät havainnot

22.6. – 5.8.2003 Sodankylä Sattanen 1 k p Ä (Elina Kuuri ym, Hanna Aalto, Janne Aalto, Juha Heimovirta)

25.6. – 1.8.2010 Ylitornio Pessalompolo 1 kp Ä (Tiina Mäkitaro, Tuula Mäntyranta ym)

20.-29.7.2003 Pello Oranki 1 k p Ä (Jorma V.A. Halonen, Jari Kivilompolo, Markus Ollikainen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa erittäin uhanalainen (pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen). Globaalisti elinvoimainen, määrä laskeva.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 13 havaintoa / 13 yksilöä (tilanne 22.11.2021).

 

LLY:n alueen havainnot ovat satunnaisia, joten kannan kehittymisen trendiä ei ole nähtävissä. Alueellisesti havainnot ovat pääosin Sodankylän tasolta ja etelämpää, yksi kirjaus on tehty Inarin Näverinniemestä.

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


PYY

Levinneisyys

Pyyn esiintymisalue ulottuu lähes läpi koko Euraasian.

 

Suomessa pyy on yleinen lähes koko maassa. Pyy viihtyy kuusimetsissä, joten levinneisyysalue noudattelee kuusen levinneisyyttä. Laji harvenee pohjoiseen mentäessä, ja puuttuu aivan pohjoisimmasta Lapista.

 

Pyyn puuttuminen pohjoisimmasta Lapista näkyy myös Tiira-havaintojen kartassa.

 

Fenologia

Pyy on paikkalintu. Havaintomäärät ovat varsin tasaisia läpi vuoden.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 776 havaintoa / 1 357 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 877 havaintoa / 1 306 yksilöä

Heinä-syyskuu: 590 havaintoa / 1 555 yksilöä

Loka-joulukuu: 1 041 havaintoa / 1 887 yksilöä

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

Havaintomäärien kehitys

Tiiraan kirjatut havainnot: 3 282 havaintoa / 6 097 yksilöä (tilanne 22.11.2021).

 

Kokonaisuutena Tiira-järjestelmän havaintorivien määrä on kasvanut koko sen olemassaolon ajan. Metsäkanalintujen huono tilanne useana vuotena peräkkäin 2010-luvulla näkyy siinäkin, että vastoin yleistä suuntaa, pyynkin havaintomäärät Tiirassa ovat laskeneet aikavälillä 2011-2017. Vuosina 2018-20 myös havaintomäärissä on näkyvissä selkeä nousu.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta pyyn tiheys on hitaasti noussut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 2,3 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 2,4 yksilöä/km2 on lähellä keskiarvoa.

 

Talvilintulaskennoissa pyyn määrät ovat pieniä.

 

Linjalaskennoissa pyyn tiheys on ollut alle 0,11 paria / km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

11, Posio Ojalahti 26.1.2013 (Kalervo Pätsi)

10, Rovaniemi Patokoski 24.1.2007 (Timo J. Leppänen, Eija Leppänen)

8, Pelkosenniemi Poro-oja 18.1.2015 (Kirsti Pelkonen)

8 p, Rovaniemi Paavalniemi 6.3.2020 (Veikko Isomursu)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

13 (2 aikuista, 11 poikasta), Inari Tsarmitunturin erämaa 12.7.2019 (Iisakki Lämsä)

12 (emo + 12 poikasta), Kittilä Porokodanmaa 15.6.2011 (Erkki Takalokastari)

12 p 1n11pm, Pello Konttajärvi 26.6.2020 (Inkeri Puolakka)

 

Syksy (elo-joulukuu)

16 p, Pello Orajärvi 8.12.2019 (Sari Kainulainen)

13 (poikue), Ivalo Mukanperä 12.-13.9.2010 (Olli Osmonen, Riitta Osmonen)

13 p (poikue), Ylitornio Jolanki 19.8.2018 (Markku Sirkka)

 


RIEKKO

Levinneisyys

Riekon levinneisyys kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosat.

Suomessa riekko esiintyy tiheimmin Pohjois-Suomessa. Etelään päin mentäessä kanta harventuu ja eteläisimmässä Suomessa on hyvin harvalukuinen.

 

Fenologia

Riekko on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikilta vuodenajoilta.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 1 609 havaintoa / 5 349 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 2 676 havaintoa / 5 315 yksilöä

Heinä-syyskuu: 991 havaintoa / 4 255 yksilöä

Loka-joulukuu: 791 havaintoa / 2 824 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa vaarantunut (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

Havaintomäärien kehitys

Tiiraan kirjatut havainnot: 6 063 havaintoa / 17 650 yksilöä (tilanne 23.11.2021).

 

Metsäkanalintujen huono tilanne useana vuotena peräkkäin 2010-luvulla näkyy siinäkin, että vastoin yleistä suuntaa, riekonkin havaintomäärät Tiirassa putosivat v. 2017 järjestelmän alkuvuosien 2007-2010 tasolle. Vuosina 2018-20 havaintomäärissä on näkyvissä selvää nousua.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta riekon tiheys on pitkällä aikavälillä laskenut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 3,0 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 2,9 yksilöä/km2 on lähellä keskiarvoa neljän vuoden noususuunnan ansiosta.

 

Talvilintulaskennoissa riekkohavaintojen määrä on ollut pitkällä aikavälillä laskussa.

 

Linjalaskennoissa riekon tiheys on ollut alle 0,45 paria / km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

150, Utsjoki Vetsijärvi 27.3.2015 (Seppo Hakkarainen)

128, Enontekiö Toskaljoki 15.4.2006 (Pekka Sulkava)

100 p, Utsjoki Linkinjeaggi 13.4.2016 (Petteri Polojärvi, Arto Saikkonen)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

40, Inari Kolmesjärvi 23.7.2005 (Toni Eskelin, Petri Piisilä, Risto Karvonen)

30 p, Hetta-Pallas -vaellusreitti 7.-10.6.2003 (Miika Halonen, Jukka-Pekka Halonen). Matka n. 55 km, tiheys n. 0,55 yksilöä / km.

18, Inari Aittoaivi 25.7.2005 (Toni Eskelin, Petri Piisilä, Risto Karvonen)

18 p, Enontekiö Hevospohtuvaara 19.7.2011 (Panu Kunttu, Sanna-Mari Kunttu)

 

Syksy (elo-joulukuu)

100 NW, Sodankylä Vuotso 6.12.2007 (Osmo Hirvasvuopio)

60 p, Utsjoki Nuvvus Ailigas 9.10.2019 (Jan-Erik Tanhua)

50 p, Inari Kaunispää 6.10.1983 (Seppo Löfgren)

 


KIIRUNA

Levinneisyys

Maailmanlaajuisesti kiirunaa esiintyy Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisimmissa osissa ja Jäämeren pohjoisilla saarilla. Skandinaviassa kiirunaa elää Suomen ja Ruotsin pohjoisimmilla tuntureilla ja Norjan vuoristossa. Elinympäristö on puu- ja pensasrajan yläpuolella.

Allaolevassa kuvassa on esitetty kiirunan pesintäalueet Lintuatlaksen mukaan.

 

LLY:n alueen havainnot on tehty alueen pohjoisosista.

 

Fenologia

Kiiruna on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 160 havaintoa / 710 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 1 142 havaintoa / 2 315 yksilöä

Heinä-syyskuu: 707 havaintoa / 3 103 yksilöä

Loka-joulukuu: 120 havaintoa / 681 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Alueellisesti uhanalainen (Perä-Pohjola). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

Havaintomäärien kehitys

Tiiraan kirjatut havainnot: 2 125 havaintoa / 6 774 yksilöä (tilanne 23.11.2021).

 

Havainto- ja yksilömäärät vaihtelevat. Kiirunan runsauden vaihteluiden on todettu olevan huomattavia, mutta kannoissa ei tiedetä tapahtuneen dramaattisia muutoksia viime vuosikymmeninä.

 

Linjalaskennoissa kiirunan tiheys on ollut alle 0,5 paria / km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

62 p, Saariselkä Kiilopää 15.3.2012 (Ari Aalto, Matti Aalto)

32 p, Saariselkä Kiilopää 12.3.2012 (Ari Aalto, Matti Aalto)

25 kiert ä, Kolari Ylläs 8.3.2003 (Harri Päivärinta)

25 p, Enontekiö Kilpisjärvi 22.1.2016 (Kristiina Johansson)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

25 p, Saariselkä Kiilopää 16.6.2003 (Pekka Toiminen)

21 p, Saariselkä Kiilopää 28.7.2012 (Liisa Kilpeläinen, Tuula Granroth)

20 p 9ad11pull, Saariselkä Kiilopää 2.7.2003 (Petteri Mäkelä, Veikko Aalo, Matti Mäkelä, Pentti Kuusela)

 

Syksy (elo-joulukuu)

140 p, Enontekiö Ounastunturi 27.9.2002 (Jukka Simula)

50 vp p, Inari Kiilopää 1.10.2013 (Seppo Aspelund)

40 p, Saariselkä SE-tunturit 28.9.2016 (Sampo Laukkanen, Jouni Alakorva)

 


TEERI

Levinneisyys

Teertä tavataan Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä osissa Aasiaa.

 

Suomessa teeri pesii pohjoisinta Lappia lukuunottamatta koko maassa.

 

Tiira-kirjauksia LLY:n alueelta on tehty lähinnä Enontekiö-Inari -linjan eteläpuolelta.

 

Fenologia

Teeri on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 1 533 havaintoa / 18 583 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 1 616 havaintoa / 6 171 yksilöä

Heinä-syyskuu: 335 havaintoa / 1 111 yksilöä

Loka-joulukuu: 1 108 havaintoa / 10 654 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

Havaintomäärät

Tiiraan kirjatut havainnot: 4 586 havaintoa / 36 430 yksilöä (tilanne 23.11.2021).

 

Tiira-havaintojen rivimäärät ovat kasvussa, mutta havaintojen sisältämät yksilömäärät ovat keskimäärin pienentyneet. Havaintomäärät kaikkiaan ovat selvästi kasvaneet vuoden 2017 pohjalukemien jälkeen.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta teeren tiheys on pitkällä aikavälillä noussut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 3,1 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 4,7 yksilöä/km2 on yli keskiarvon neljän vuoden noususuunnan ansiosta.

 

Talvilintulaskennoissa havaittujen teerien määrä on ollut laskusuunnassa vuodesta 2006 lähtien.

 

Linjalaskennoissa teeren tiheys on ollut alle 0,3 paria / km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

180 p, Pello Vittikkovuoma 10.2.2007 (Jari Pantsar)

150, Savukoski Kuosku 22.2.2007 (Pentti Perttula)

150, Savukoski Tenniönsuunniva 23.2.2007 (Petri Piisilä, Olli-Pekka Karlin)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

37 p, Posio Oiva 1.6.2012 (Toivo Baas)

22 k p, Ranua Ylijoki 5.6.2007 (Antti Ruonakoski)

22 k p, Savukoski Tenkkelmäaapa 1.6.2012 (Teuvo Hietajärvi)

 

Syksy (elo-joulukuu)

200 ad, Ranua Toivakan pellot 11.12.2007 (Toivo Kalavainen)

200 p, Sodankylä Kelujärvi 10.11.2019 (Aira Strand)

170, Posio Oiva 26.11.2010 (Toivo Baas)

 


METSO

Levinneisyys

Metson levinneisyys kattaa Euraasian havumetsävyöhykkeen Skandinaviasta Keski-Siperiaan. Lajilla on erillisesiintymiä Keski-Euroopan vuoristoalueilla.

 

Suomessa metsoa tavataan lähes koko maassa poislukien Tunturi-Lappi männyn metsärajan pohjoispuolella.

 

LLY:n alueen Tiira-kirjauksissa näkyy, että havaintoja ei ole tehty Tunturi-Lapin puuttomilta alueilta.

 

Fenologia

Metso on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 742 havaintoa / 1 695 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 2 387 havaintoa / 3 864 yksilöä

Heinä-syyskuu: 931 havaintoa / 2 015 yksilöä

Loka-joulukuu: 802 havaintoa / 1 743 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa elinvoimainen. Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

Havaintomäärät

Tiiraan kirjatut havainnot: 4 860 havaintoa / 9 287 yksilöä (tilanne 23.11.2021).

 

Metson havaintomäärät Tiirassa ovat kasvaneet, joskin aavistuksen hitaammin kuin keskimääräisen kirjausaktiivisuuden kasvun verran.

 

Riistakolmiolaskennan tuloksissa Lapin alueelta metson tiheys on pitkällä aikavälillä noussut. Pitkän ajan keskiarvotiheys on 3,8 yksilöä/km2. Vuoden 2021 lukema 5,3 yksilöä/km2 on yli keskiarvon neljän metsolle kohtuullisen hyvän vuoden ansiosta.

 

Talvilintulaskennoissa metson määrät ovat olleet pieniä.

 

Linjalaskennoissa metson tiheys  on pysynyt melko tasaisena viime vuosina, joskin tiheydet ovat pieniä, alle 0,1 paria / km.

 

Suurimmat yksilömäärät

Tiira-havainnoissa on kirjattuna runsaasti erilaisten alueitten yksilömääriä. Tähän luetteloon on poimittu yksittäisten havaintojen ja havaintopisteiden yksilömääriä.

 

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

24 1k23n, Inari Höyhenvaara 15.4.2012 (Martti Rikkonen)

20 p, Inari Nellim 25.1.2010 (Sampo Laukkanen)

18 k p, Sodankylä Tinkiaapa 29.1.2020 (Sampo Laukkanen, Petri Timonen)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

14, Inari Tirro 12.6.2011 (Esko Rahkola)

11, Kemijärvi Pikkukylä 10.6.2010 (Eerik Sotaniemi)

9 p, Posio Noukavaara 12.7.2012 (Petri Hasunen, Inga Holmström)

 

Syksy (elo-joulukuu)

30 k, Salla Onkamojärvi 24.12.2012 (Hannu Oiva, Janne Manninen)

29, Kittilä Jauhojärvi 24.12.2019 (Samuel Chazalmartin)

20 p, Sodankylä Kaptukaisselkä 11.10.2012 (Sampo Laukkanen)

 


PELTOPYY

Levinneisyys

Peltopyitä tavataan liki koko Euroopassa ja läntisessä Aasiassa.

Suomessa peltopyitä esiintyy Pohjanmaalta Varsinais-Suomeen ja edelleen Kymenlaaksoon ulottuvalla alueella.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa silmälläpidettävä (määrä vähentynyt merkittävästi). Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

1900-luvun alkupuolella peltopyy pesi vielä Etelä-Lappia myöten, mm. Kemi-Tornion alueelta on kirjattu 7 vanhaa havaintoa vuosilta 1907-1976. Sittemmin kanta on taantunut, ja nykyisin pohjoisimmatkin havainnot kirjataan pääosin Oulun eteläpuolelta.

 

LLY:n alueella peltopyystä on kirjattu 5 havaintoa / 9 yksilöä (tilanne 23.11.2021).

 

26.5.1961 Posio Lohiranta 5 +1kv p (Poropudas)

1.11.1975 Kittilä Kaukonen 1 p (Jukka Yliranta)

11.6.2005 Ylitornio Kuivakangas 1 k p Ä (Jorma V.A. Halonen, Mika Knuuti, Markus Ollikainen ym)

11.11.-20.12.2016 Rovaniemi Ratakatu-kauppatori 1 k p (Mari Anteroinen)

24.12.2016-6.3.2017 Rovaniemi Prisman parkkipaikka 1 k p (useita havaitsijoita, luultavasti sama lintu kuin edellisessä havainnossa)

 


FASAANI

Levinneisyys

Fasaanit ovat kotoisin Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Muualle ne ovat levinneet lähinnä siirtoistutuksin.

Ensimmäiset fasaanit Suomeen on istutettu 1900-luvun alussa. Yhtenäinen luonnonvarainen kanta rajoittuu maan eteläosiin. Muualla on pääosin paikallisia esiintymiä, jotka selviävät talvien yli lähinnä ruokintapaikkojen ansiosta.

 

LLY:n alueella fasaanihavainnot keskittyvät alueen eteläosiin.

 

Fenologia

Fasaani on paikkalintu. Havaintoja on kirjattu kaikkina vuodenaikoina.

 

Havainnot neljännesvuosittain

Tammi-maaliskuu: 204 havaintoa / 511 yksilöä

Huhti-kesäkuu: 519 havaintoa / 711 yksilöä

Heinä-syyskuu: 104 havaintoa / 214 yksilöä

Loka-joulukuu: 228 havaintoa / 844 yksilöä

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu. Globaalisti elinvoimainen, määrä vähenevä.

 

Havaintomäärät

1 051 havaintoa / 2 274 yksilöä (tilanne 23.11.2021).

 

Havaintomäärät ovat Tiira-järjestelmän historian aikana kasvaneet selkeästi enemmän kuin keskimääräinen kirjausaktiivisuus.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

21 9k12n, Rovaniemi Vonkamiehentie 24.1.2015 (Kaisa Väisänen, Erkki Väisänen)

18 p 11k7n, Rovaniemi Elokatu 1.1.2019 (Anssi Mäkinen)

13, Rovaniemi Pöykkölä 26.1.2014 (Kaisa Väisänen)

13 p 9k4n, Rovaniemi Sinkilänmutka 8.2.2014 (Esa Huhta)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

4 p 1k3n, Rovaniemi Autti 24.6.2015 (Toivo Baas)

4 p 1n3juv, Rovaniemi Niemeläntie 15.7.2016 (Vesa Nivala)

4 p 1n fl 3pm, Rovaniemi Alakorkalo 17.7.2020 (Jorma Salo)

4 p 1n3pm, Rovaniemi Katajaranta 23.7.2020 (Anssi Mäkinen)

4 1n 3juv, Rovaniemi Pöykkölä 22.7.2021 (Niklas Haxberg)

 

Syksy (elo-joulukuu)

32 p, Rovaniemi Elokatu 1.12.2019 (Anssi Mäkinen)

30 p, Rovaniemi Pöykkölä 24.12.2014 (Jukka Soppela)

25 p, Rovaniemi Pöykkölä 17.11.2019 (Anssi Mäkinen)