LINTUKATSAUKSET – jalohaukkalinnut

JALOHAUKKALINNUT

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja jalohaukkalintujen osalta.

Vuosikatsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2020Katsaus 2019Katsaus 2018Katsaus 2017

Tämän sivun lajit:

Pikkutuulihaukka Tuulihaukka Punajalkahaukka Ampuhaukka Nuolihaukka Tunturihaukka Muuttohaukka

 


Pikkutuulihaukka

Levinneisyys

Pikkutuulihaukka pesii Välimeren alueella, keskisessä Etelä-Aasiassa ja Kiinassa. Se talvehtii Afrikassa ja Intiassa.

 

Suomessa on kirjattu neljä havaintoa Tiiraan, kaikki eteläisessä Suomessa.

 

Fenologia

LLY:n alueen ainut havainto on tehty lokakuussa.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen.

Tiirassa ei havaintoja. Aluerariteettikomitean (ARK) kirjanpidossa yksi havainto (tilanne 18.6.2020).

Havainto ARK:n kirjanpidossa

15.10.1999 Enontekiö Hetta

 


TUULIHAUKKA

Levinneisyys

Levinneisyysalue on hyvin laaja, käsittäen lähes koko Euraasian. Tuulihaukka muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Joitakin yksilöitä jää Suomeen talvehtimaan hyville myyräapajille.

 

Suomessa tuulihaukka esiintyy pesimälintuna koko maassa aina Tunturi-Lappia myöten. Tiirakirjauksia on tehty koko LLY:n alueelta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

31.3.2019 Ranua Opiston pellot (Kari-Pekka Hiltunen)

1.4.2008 Kemijärvi Pitkäsilta (Kauko Uino)

1.4.2008 Rovaniemi Nivankylä (Helvi Kärkkäinen)

 

 

Kevätmuutto

Tuulihaukan kevätmuutto käynnistyy huhtikuun alkupäivinä ja on vilkkaimmillaan vapun tietämillä.

 

 

Syysmuutto

Tuulihaukkahavainnot vähenevät jo syyskuussa selvästi, ja lokakuun puolivälin jälkeen on kirjattu vain yksittäisiä havaintoja.

 

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

7.11.2011 Ranua Rekilehto (Juho Pätsi)

5.11.2015 Rovaniemi Tennilä (Anssi Mäkinen)

2.11.2007 Salla Liinaharju (Ari-Antti Aska)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti.

4 589 havaintoa / 6 067 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

 

Havaintomäärät

Havaintomäärät ovat kasvaneet kutakuinkin Tiiran keskimääräisen kirjaamisaktiivisuuden mukaisesti.

 

Suurimmat yksilömäärät

12, Enontekiö Ketomella-Hetta 21.8.2002 (Janne Aalto, Hanna Aalto)

10, Enontekiö Pöyrisjärvi/Naapajärvi 21.8.2007 (Pekka Sulkava)

9, Kolari Kurtakkoselkä 2.7.2011 (Pekka Peltoniemi)

 


PUNAJALKAHAUKKA

Levinneisyys

Punajalkahaukka pesii Itä-Euroopassa ja Aasiassa ja talvehtii Afrikassa.

 

Pesinyt Suomessa jokusen kerran satunnaisena yksittäispesijänä. LLY:n alueen havainnot on tehty eri puolilta alueen eteläosia.

 

Fenologia

Tiiraan kirjatut havainnot ovat väliltä toukokuu – lokakuu.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

11 havaintoa / 11 yksilöä (tilanne 20.8.2020).

Uhanalaisuusarviointi: ei arvioitu

 

LLY:n alueen havainnot

10.8.1993 Rovaniemi Jokela (Jukka Siltanen, Taina Siltanen)

21.5.2000 Sodankylä Ilmakkiaapa 1 n p nous (Erkki ja Inkeri Nieminen)

16.8.2003 Pellojärvi (Jorma V.A. Halonen)

7.10.2003 Pelkosenniemi 1 k kiert p nous N (Pekka Nyman)

12.8.2006 Kolari Rautuvaaran allas (Pekka Hietaniemi)

16.9.2007 Kolari Rautuvaaran allas (Pekka Hietaniemi)

25.7.2008 Kolari Rautuvaaran allas (Pekka Hietaniemi, Vuokko Hietaniemi, Aki Vaha)

9.6.2011 Salla Salmivaara (Eeva-Liisa Vuonnala)

7.8.2012 Sodankylä Kurkiaska (Mikko Väänänen, Antero Väänänen)

20.5.2013 Kittilä Latvajärvi (Ossi Pihajoki)

13.7.2016 Sodankylä Känsäsaarenmaa (Nico Niemenmaa)

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


AMPUHAUKKA

Levinneisyys

Levinneisyysalue käsittää Euroopan ja Aasian pohjoisosat sekä Pohjois-Amerikan.

 

Suomessa ampuhaukka pesii koko maassa, ja se on yleisin Pohjois-Suomessa. Talvehtimisalueet Suomessa pesivillä linnuilla ovat Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Ampuhaukkahavaintoja on kirjattu koko LLY:n alueella.

 

Fenologia

Talvihavainnot

12.-15.1.2009 Ranua (Toivo Kalavainen, Eeva Saarijärvi)

22.-24.2.2008 Utsjoki Hotelli Pohjan Tuli (Kari Westerlund)

 

Kevätmuutto

Ampuhaukan kevätmuutto käynnistyy tyypillisesti huhtikuun puolivälissä ja on vauhdikkaimmillaan vapun tienoilla.

 

 

 

Syysmuutto

Ampuhaukkahavaintojen määrä laskee jo syyskuulla, ja lokakuun puolivälin jälkeen on vain yksittäisiä havaintoja, kylläkin joulukuulle asti.

 

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

17.-20.12.2008 Utsjoki Pohjan Tuli (Kari Westerlund, Allan Hamari)

1.12.2019 Sodankylä Lokka (Tommi Jyly)

19.11.2017 Kemijärvi Särkikangas (Teuvo Hietajärvi)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 2 833 havaintoa / 3 414 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

 

Havaintomäärät

Kirjattujen havaintojen määrä on aavistuksen laskenut Tiira-historian aikana.

 

Suurimmat yksilömäärät

18, Utsjoki Pulmankijärvi 12.7.1988 (Veli-Pekka Viklund, Kaarlo Savolainen)

12, Enontekiö Kilpisjärvi 2.-4.8.2011 (Aki Aintila)

7, Savukoski Seitajärvi 13.7.2011 (Eila Ylilokka)

 


NUOLIHAUKKA

Levinneisyys

Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Talvehtimisalueet ovat pääosin trooppisessa Afrikassa.

 

Suomessa nuolihaukkaa tavataan etelärannikolta suunnilleen Napapiirille saakka.

 

LLY:n nuolihaukkahavainnot painottuvat alueen eteläosiin.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja nuolihaukasta talvikuukausilta.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

21.4.2012 Ranua Ahvenniemi (Eero Pätsi, Juho Pätsi)

23.4.2008 Kittilä Aholanperä ja Karinnokka (Mikko Joensuu, Juha Takalo)

23.4.2011 Pello Välikylä (Ilkka Spets)

23.4.2012 Ylitornio Kauliranta (Jarmo Saarela)

23.4.2012 Ranua Kaitavirta (Tuomo Kiminki)

23.4.2015 Rovaniemi Paavalniemi (Jukka Soppela)

 

Kevätmuutto

Nuolihaukan kevätmuutto käynnistyy huhtikuun lopulla ja on vilkkaimmillaan toukokuun aikana.

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

27.9.2015 Ylitornio Kuivakangas (Jarmo Saarela)

25.9.2011 Ranua Luolavaara (Eero Pätsi, Henna Pätsi, Juho Pätsi)

23.9.2011 Kittilä Kenttälä (Juha Takalo)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen Suomessa ja globaalisti.

499 havaintoa / 602 yksilöä (tilanne 18.6.2020).

 

Havaintomäärät

Havaintomäärät Tiirassa ovat kasvaneet hitaammin kuin keskimääräinen kirjausaktiivisuus.

 

Suurimmat yksilömäärät

10, Pellojärvi 4.7.1997 (Jorma V.A. Halonen)

6, Posio Kitka (Jyrki Mäkelä)

6, Rovaniemi Sinettä 13.-29.8.1985 (Pekka Rahko, Pentti Rahko)

 


TUNTURIHAUKKA

Levinneisyys

Tunturihaukkaa esiintyy arktisilla rannikoilla ympäri Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasiaa.

 

Kannan koko ja levinneisyys Suomessa

Lähde: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2019, Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut, 11.11.2019, https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2401.

Tunturihaukan levinneisyysalue käsittää pohjoisimman Lapin tunturialueet eikä levinneisyydessä ole tapahtunut isoja muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. Rekisterissä on lokakuun lopussa 2019 kaikkiaan 49 sellaista tunturihaukkareviiriä, joilla on ollut merkkejä tunturihaukkojen asumisesta tarkastushistorian aikana. Näistä 28 on ollut asuttuna vuosina 2015–2019. Pesintä on todettu vastaavana aikana 22 eri reviirillä. Pesivän kannan koko on 22–28 paria. Lähes kaikki Suomen tunturihaukat pesivät kalliolla; puupesintä on todettu yhdeksällä eri reviirillä joko korpin, maakotkan tai piekanan rakentamassa pesässä.

 

Uhanalaisuusarviointi: äärimmäisen uhanalainen.

 


MUUTTOHAUKKA

Levinneisyys

Muuttohaukkoja on kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Etelämannerta.

 

Kannan koko ja levinneisyys

Lähde: Raportti maakotkan, muuttohaukan, tunturihaukan sekä Oulun ja Lapin läänien merikotkien pesinnöistä vuonna 2019, Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut, 11.11.2019, https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2401.

Muuttohaukan levinneisyysalue käsittää Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan. Tämän lisäksi yksittäisiä reviirejä on Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Rekisterissä oli lokakuun lopussa 2019 yhteensä 435 sellaista muuttohaukkareviiriä, joilta on tietoja haukkojen asumisesta 1970-luvun alun
jälkeen. Näistä 317 reviiriä on ollut asuttuna ainakin kerran vuosina 2015–2019. Pesintä on todettu samana ajanjaksona 277 reviirillä. Pesivien muuttohaukkojen määrä on 277–317 paria.

Suurin osa Suomen muuttohaukoista pesii aapasoilla, kalliopesiä on todettu seurannan aikana 57:llä eri reviirillä Lapin tunturialueella ja Koillismaalla. Puupesintöjä todetaan lisääntyvässä määrin, ja vuosien aikana sellainen on todettu noin neljälläkymmenellä eri reviirillä kalasääsken, merikotkan, maakotkan tai korpin rakentamissa pesissä. Kerran pesintä on todettu myös suon laidalle puuhun laitetussa pesälaatikossa.

 

Uhanalaisuusarviointi: vaarantunut.

 

 

Fenologia

LLY:n alueelta ei ole kirjattu Tiiraan havaintoja muuttohaukasta tammi-helmikuulta.

Kevään varhaisimmat havainnot on kirjattu maalis-huhtikuun vaihteesta ja syksyn myöhäisimmät havainnot loka-marraskuulta.