LINTUKATSAUKSET – haikaralinnut

HAIKARALINNUT

Tämä sivu sisältää pidemmän ajan katsauksia ja yhteenvetoja haikaralintujen osalta.

Vuosikatsaukset löytyvät näistä linkeistä: Katsaus 2020Katsaus 2019Katsaus 2018Katsaus 2017

Tämän sivun lajit:

Kaulushaikara Lehmähaikara Silkkihaikara Jalohaikara Harmaahaikara Mustahaikara Kattohaikara

 


KAULUSHAIKARA

Levinneisyys

Kaulushaikara pesii Euroopan ja Aasian lauhkeilla alueilla (keltainen / vihreä väri kartassa). Pohjoisimmat yksilöt muuttavat vesien jäätyessä etelämmäksi.

 

Suomessa kanta on kasvanut tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien, ja eniten lintuja tavataan nykyään Pohjois-Savossa, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa. LLY:n havainnot ovat pääasiassa alueen lounais- ja keskiosista.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja tammi-helmikuulta.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

2.4.2016 Pello Konttajärvi 1 p (Inkeri ja Leevi Puolakka)

4.5.2009 Rovaniemi Kivitaipale 1 Ä (Ilkka Rautio)

9.5.-4.6.2002 Sodankylä Orajärvi 1 k p Ä (Raimo Ja Ritva Kangas, Mikko Ja Sirpa Sipola, Ville Vasko ym)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

22.9.1997 Inari Peurakaira 1 p (Ari Huru / OO)

14.9.2019 Rovaniemi Alakorkalo 1 p (Mikko Huuskonen)

20.8.2001 Rovaniemi Louejärvi 1 p (Teuvo Eskola)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen sekä Suomessa että globaalisti.

 

Tiira-havainnot: 13 havaintoa / 13 yksilöä (tilanne 23.10.2020).

Tiira-havainnoista vain yksi on kirjattu 1900-luvun puolella (v. 1997). Vuodesta 2016 lähtien kirjauksia on tehty joka vuosi lukuunottamatta vuotta 2017. Näyttäisi siis siltä, että laji yleistyy Lapissa, mutta pienen havaintomäärän vuoksi tästä ei voi tehdä varmoja johtopäätöksiä.

Alueellisesti eniten havaintoja on LLY:n alueen lounaisosista (Rovaniemi, Ylitornio, Pello) sekä keskiosista (Sodankylä, Kemijärvi). Yksi havainto on Inarista.

 

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki Tiiraan kirjatut havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


LEHMÄHAIKARA

Levinneisyys

Lehmähaikara on kotoisin Afrikasta, mutta se on levinnyt Etelä-Eurooppaan, Kaakkois-Aasiaan, Australiaan sekä Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Se on levittäytynyt voimakkaasti kaikkialla viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ja kolonisoinut jo eteläisen Pohjois-Amerikankin.

 

Ensimmäisen kerran luonnonvarainen lehmähaikara tavattiin Suomessa Eckerössä 15. toukokuuta 2002 ja toisen kerran Ylivieskassa 6. lokakuuta 2006. Kaikkiaan lajista on kirjattu Tiiraan koko Suomesta 22 havaintoa 22 yksilöstä.

 

Fenologia

Molemmat LLY:n alueelta kirjatut havainnot ovat lokakuulta 2006.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen.

 

Tiira-havainnot: 2 havaintoa / 2 yksilöä (tilanne 21.5.2020).

 

LLY:n alueen havainnot

9.-18.10.2006 Rovaniemi Pekkala (Pirkka Aalto, Osmo Heikkala, Petri Kemppainen, Mika Ilari Koskinen, Anssi Mäkinen, Jörgen Palmgren, Aino Kaihua, Antti Aholainen, Auli Ja Taneli Halonen, Eero Heikkala, Oiva Mäkinen, Olli Näyhä, Petri Piisilä)

10.10.2006 Rovaniemi Viirinkylä (Viljo Ruokanen, Matti ja Martti Alaviiri)

 

Suurimmat yksilömäärät

LLY:n alueen havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


SILKKIHAIKARA

Levinneisyys

Levinneisyysaluetta ovat Brittein saaret, Etelä-Eurooppa, Etelä-Aasia, Afrikka ja Australia.

 

Tiirasta löytyy 50 havaintoa yksittäisistä haikarayksilöistä koko Suomen osalta.

 

Fenologia

LLY:n alueen havainnot ovat touko-kesäkuulta ja lokakuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen, määrä kasvava.

Tiirassa ei havaintoja (tilanne 23.5.2020). Aluerariteettikomitean (ARK) kirjanpidossa kolme havaintoa. Harvoista havainnoista ei pystytä trendejä määrittämään.

 

Havainnot ARK:n kirjanpidosta (LLY:n alue):

1.6.1998 Inari Koppelo (havainto RK:n hyväksymä)

15.–16.10.1998 Salla Sallatunturi (havainto RK:n hyväksymä)

21.5.2007 Pello Orajärvi

 

Suurimmat yksilömäärät

Kaikki havainnot yksittäisistä linnuista.

 


JALOHAIKARA

Levinneisyys

Jalohaikaraa esiintyy ympäri maailmaa, lukuun ottamatta monia valtamerten saaria, Etelämannerta ja Grönlantia. 

 

Suomen havainnot painottuvat Etelä- ja Keski-Suomeen sekä länsirannikolle. Jalohaikara pesi ensi kertaa Suomessa 2018.

 

LLY:n havaintoja on kirjattu eri puolilta aluetta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu LLY:n alueelta havaintoja tammi-helmikuussa.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

9.4.2020 Inari Kirkonkylä 1 (Nuorisokeskus Vasatokka)

21.4.2019 Rovaniemi Jaatilansaari (Elisa Konttaniemi)

29.4.1990 Utsjoki Niemelä (Teemu Tast, Janne Aikio, Reino Laiti)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

13.9.2009 Ranua Portimojärvi (Allan Hamari, Olli Näyhä)

25.8.2006 Savukoski Tammakkosuvanto (Kari Oinonen)

18.8.2016 Sodankylä Lokka (Kari Rissanen)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen.

Tiira-kirjaukset LLY:n alueelta: 34 havaintoa / 36 yksilöä (tilanne 23.10.2020). Havainnoista viisi on kirjattu ennen vuotta 2000, ensimmäinen v. 1979 Inarin Menesjärvellä. Vuodesta 2015 lähtien havaintomäärät ovat hieman kasvaneet, mutta vähäisen kokonaishavaintomäärän takia esiintymisen muutoksen arviointi on kovin epävarmaa.

Tiira-havaintojen paikat jakautuvat melkoisen satunnaisesti eri puolille LLY:n aluetta.

 

Suurimmat yksilömäärät

2 p, Kolari Ruokojärvi 10.6.1997 (Tapio Ruokojärvi)

2 p, Rovaniemi Jaatilansaari 21.4.2019 (Elisa Konttaniemi)

Muut havainnot ovat yksittäisistä linnuista.

 


HARMAAHAIKARA

Levinneisyys

Harmaahaikaroita on melkein kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa, pohjoisessa niitä kylläkin näkee harvoin.

 

Suomessa harmaahaikara on levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Ensipesinnät varmistettiin 1920-luvulla, ja laji on siitä lähtien runsastunut.

 

LLY:n alueella havainnot jakaantuvat eri puolille aluetta.

 

Fenologia

Talvihavainnot

LLY:n alueelta ei ole kirjattu Tiiraan havaintoja tammi-helmikuulta.

 

Kevään varhaisimmat havainnot

12.3.2010 Muonio Saijanvuoma (Kari Autto)

29.3.2012 Enontekiö Hetta (Marjatta Palismaa)

11.4.2014 Enontekiö Hetta (Risto Korkalo, Reino Harju, Reima Kurkkio)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

26.11.2001 Inari Kuttura 1 p (Kai Kangas, Raimo Karisaari ym)

25.11.2017 Pello Konttajärvi (Jari Gröhn, Jussi Ja Isidor Sihvo, Karri Niva, Mari Ja Sanna-Mari Sihvo, Noora Kovalainen, Paavo Niva, Santeri Viitasaari, Unto Salmijärvi)

24.11.2009 Pello Oivala (Veli-Hannu ja Ville Paakki)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: elinvoimainen sekä Suomessa että globaalisti.

 

Havaintomäärät

Tiira-havainnot: 300 havaintoa / 358 yksilöä (tilanne 21.5.2020).

 

Havaintomäärät Lapissa ovat pieniä mutta kasvussa.

 

Suurimmat yksilömäärät

Alkuvuosi (tammi-toukokuu)

3 p, Sodankylä Petkula 15.5.2016 (Seppo Laakso)

3 p, Kittilä Kiistala 10.5.1983 (Kullervo Pitkänen)

 

Kesä (kesä-heinäkuu)

3 kiert, Ylitornio Kuivakangas 16.7.2017 (Kimmo Salmi)

 

Syksy (elo-joulukuu)

5, Pello Sirkkakoski 7.8.2017 (Aimo Sirkka, Pentti Koivumaa ym)

4, Ylitornio Kauliranta 19.9.2019 (Jarmo Saarela)

 

 


MUSTAHAIKARA

Levinneisyys

Mustahaikara pesii lämpimissä osissa Eurooppaa, lähinnä mantereen keski- ja itäosissa. Talvet linnut viettävät trooppisessa Afrikassa, lukuun ottamatta Espanjan populaatiota, joka talvehtii pesimäalueillaan. Pesi aikaisemmin Suomessa, mutta katosi 1800-luvulla pesimälajistostamme.

 

Mustahaikara on harvinainen vieras Suomessa, joitain yksilöitä eksyy vuosittain, tavallisimmin kevätmuuton yhteydessä toukokuussa ja syysmuutolla elo-syyskuussa.

 

Fenologia

Ei kirjattuja havaintoja talvikuukausilta. Kaksi havaintoa toukokuulta ja yksi heinäkuulta.

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 1 havainto / 1 yksilö (tilanne 23.5.2020). ARK:n arkistossa kolme havaintoa. Vähäisestä havaintomäärästä ei voida tehdä johtopäätöksiä alueellisesta tai määrällisestä kehityksestä LLY:n alueella.

 

LLY:n havainnot

Tiira: v. 1998 Rovaniemi Sonka (Oiva Mäkinen)

ARK:n arkistossa:

19.5.1998 Rovaniemi Sinettä

27.7.2003 Rovaniemi Tikkasenkari

17.5.2005 Ranua Kirveslampi

 

 


KATTOHAIKARA

Levinneisyys

Kattohaikara pesii Euroopassa, Länsi-Aasiassa sekä paikoin Afrikassa. Useimmat yksilöt talvehtivat Afrikassa Saharan eteläpuolella. Yksi alalaji elää Turkestanissa ja talvehtii Iranissa ja Intiassa.

 

Suomessa säännöllinen vieras pääosin keväällä maan eteläosissa. Voimakkaat pitkäaikaiset etelänpuoleiset virtaukset huhti-toukokuussa tuovat Suomeen kattohaikaroita Virosta ja Venäjältä. Vuosittain tavataan joistain kymmenistä jopa neljään sataan kattohaikaraa.

LLY:n alueen havainnot painottuvat alueen eteläisimpiin osiin.

 

Fenologia

Talvihavainnot

Tiiraan ei ole kirjattu havaintoja talvikuukausilta LLY:n alueelta.

 

Kevään  aikaisimmat havainnot

29.4.1980 Enontekiö Kaaresuvanto (kyläläiset)

3.-5.5.2004 Kemijärvi Luusua (paikalliset, Leila ja Taisto Alaluusua)

4.5.2004 Ranua kirkonkylä (Ilkka Karttunen)

 

Syksyn myöhäisimmät havainnot

18.-19.10.2002 Rovaniemi Ounasjokisuisto (Veikko Vasama, Ilpo Kojola)

6.10.2008 Ylitornio Nuotioranta (Raili Luusua)

30.9.-1.10.1996 Kittilä Kaukonen (Armi Ojanperä)

 

Alueellinen ja määrällinen kehitys

Uhanalaisuusarviointi: Suomessa ei arvioitu, globaalisti elinvoimainen ja määrä kasvava.

Tiiraan kirjatut havainnot LLY:n alueelta: 31 havaintoa / 49 yksilöä (tilanne 23.10.2020). Havainnoista ei näy erityistä kehitystrendiä alueellisesti tai määrällisesti.

 

Suurimmat yksilömäärät

5 p, Kemijärvi Luusua 3.-5.5.2004 (Leija ja Taisto Alaluusua, paikalliset)

4, Salla Haukkala 24.-25.5.2000 (Olli Särkelä)

4, Posio Raistakanperä ja Karhuperä 26.-27.5.2000 (Raimo Kitkala, Kauko ja Reijo Soutusaari)

4 m N, Ranua kirkonkylä 4.5.2004 (Ilkka Karttunen)