Muuttolintukatsaukset

Jalohaikara Sodankylässä

Jorma Halonen 11.7.2017

Viikko sitten kirjoitin, että ”joitakin harvinaisia tai täällä vähälukuisia lajeja voidaan vielä todeta.” Jalohaikara on juuri tällainen lintu, ja viime lauantaina, 8.7., se löytyi Sodankylän Uimaniemestä Unarin rannalta.

Jalohaikara oli runsaat sata vuotta sitten sukupuuton partaalla Euroopassa, mutta on sitten mm. suojelutoimien ansiosta elpynyt. 2009 se pesi ensi kerran Virossa ja 2012 Ruotsissa. Lähivuosina näin käynee myös Suomessa.

Tänä vuonna on tähän mennessä ilmoitettu BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään 424 jalohaikarahavaintoa 614 yksilöstä. Edellisenä vuonna vastaavat luvut olivat 214 ja 266 sekä vuonna 2013 vain 27 havaintoa yhtä monesta yksilöstä. Maastamme tunnetaan jopa muutama onnistunut talvehtimistapaus.

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta on kertynyt vähän alle 30 jalohaikarahavaintoa, joista monet todennäköisesti koskevat samoja yksilöitä. Sodankylästä on kahdeksan havaintoa, Inarista, Kemijärveltä, Rovaniemeltä ja Sallasta kolme kustakin. Enontekiö, Pelkosenniemi, Pello, Posio ja Ylitornio odottavat vielä ensimmäistään.

LLY:n kautta aikojen varhaisin jalohaikarahavainto on Inarin Menesjärveltä 21.6.1979. Tuolloin ja vielä 1996 lajia koskevat havainnot oli alistettava valtakunnalliselle rariteettikomitealle.

Edellisessä katsauksessani jäimme kaipaamaan nokikanaa, uuttukyyhkyä ja pensaskerttua. En tiennyt, että viimeksi mainittu oli laulellut Sodankylässä jo 26.6. Runsaan viikon päästä paikkakunnalla tehtiin havainto yksilöstä, joka vähän kerrassaan muutti luodetta kohti. Kolmas pensaskerttutieto tulee Sallasta.

Uuttukyyhky tupsahti pihapiiriin Posion Oivassa 5.7. Koska laji on yksi varhaisimmista muuttolinnuistamme, tämä tapaaminen on katsottava kesäiseksi harhailuhavainnoksi.

Sen sijaan lehtokertun muutto on jatkunut varsin vilkkaana näihin päiviin asti.

 

VIIKON LINTU

Jalohaikara

Jalohaikara on kosmopoliitti: sitä tavataan ympäri maailmaa trooppisilla ja lauhkeilla alueilla. Lajin odotetaan lähivuosina pesivän maassamme.

Pesä ruovikossa, pensaikossa tai puussa. Munia kaksi tai enemmän.

Syö kaloja, sammakoita ja isoja hyönteisiä.

Jalohaikara oli vähällä kuolla Euroopasta sukupuuttoon 1800-1900-lukujen vaihteessa, kun sen juhlapuvun koristeellisia hartiahöyheniä käytettiin naisten hattujen koristeina. Sittemmin kanta on elpynyt ja kasvaa voimakkaasti.

Osittaismuuttaja. Euroopan pesimälinnut talvehtivat Välimeren seudulla tai Afrikassa.

Aikaisempien vuosien ensihavaintoja:

2010: 3.6. Sodankylä,

2012: 15.5. Kemijärvi,

2015: 18.5. Kemijärvi,

2016: 22.5. Sodankylä.

 

————-

 

Pesiikö haarahaukka Rovaniemellä?

Jorma Halonen 4.7.2017

Toiko kaakkoinen alkukesän ilmavirtaus Rovaniemen Kuusiselän kaatopaikalle arokotkan ohella haarahaukkaparin? 4.6. alkaen lähes koko kesäkuun paikalla on nähty kotkaharvinaisuuden lisäksi yhdestä kahteen haarahaukkaa.

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) menneen kevään varhaisin haarahaukka todettiin jo 22.5. Rovaniemen Jaatilassa Kemijoki-varressa. On mahdollista, että se asettui Kuusiselän alueelle ja sai myöhemmin seuraa lajikumppanista.

Suomalaisten lintuharrastajien arvostama, meillä enemmän tai vähemmän erämainen haarahaukka on kenties maailman runsaslukuisin petolintulaji, joka pesii yhdyskunnittain mm. tropiikin suurkaupunkien kaatopaikkojen liepeillä. Sen voi myös nähdä poimivan syötävää Euroopan jättiläiskaupunkien läpi virtaavista, saastuneista joista.

Näin ollen asettuminen Kuusiselän kaatopaikan ruokavieraaksi edustaa tälle lajille normaalia käyttäytymistä! Olisiko kyseessä peräti pesintäyritys?

Yksi maamme harvoista haarahaukan pesälöydöistä tehtiin Rovaniemellä 1954. Mahdollisesti laji pesi myös Kemijärvellä 1960-luvun alussa. Ensimmäisen lintuatlaskartoituksen (1974-79) yhteydessä Savukoskella todettiin todennäköinen pesintä.

BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmästä löytyy vuodesta 2006 lähtien lähes 80 haarahaukkahavaintoa, joista Rovaniemeltä 22 ja Inarista 19. Hajahavaintoja on tehty lisäksi kahdessatoista muussa LLY:n kunnassa.

Lintujen kevätmuuttokausi alkaa olla takana, vaikka joitakin harvinaisia tai täällä vähälukuisia lajeja voidaan vielä todeta. Viimeisenä tulijana on kirjattu ruisrääkkä 29.6. Apukan pelloilta.

Kaipaamaan jäimme kaikkina neljänätoista aikaisempana keväänä (2003-16) havaittuja nokikanaa, uuttukyyhkyä ja pensaskerttua.

Lue lisää www.lapinkansa.fi > Blogit, www.lly.fi > Kevätmuuttoa.

 

VIIKON LINTU

Haarahaukka

Haarahaukan nimi johtuu sen lovipyrstöstä. – Kuva: Timo Mantovaara.

Yksi maailman laajimmalle levinneistä petolinnuista, joka pesii suurimmassa osassa Euraasiaa, Afrikkaa ja Australiaa. Meillä sen levinneisyys painottuu itärajan tuntumaan.

Suomessa harahaukan tunnetut pesät ja saalistusalueet ovat olleet lähes aina rannoilla.

Meillä pesät ovat olleet havupuissa. Munia on todettu 1-3 kpl.

Ravinto monipuolista: pääravintona kalat, kuolleet tai vahingoittuneet eläimet sekä haaskat, mutta saalistaa myös isoja hyönteisiä, sammakoita, matelijoita, linnunpoikasia ja pikkunisäkkäitä.

Maamme pesimäkanta on arvioitu 2010 äärimmäisen uhanalaiseksi. Laji on vähentynyt koko Euroopassa.

Lauhkeiden alueiden pesimälinnut muuttavat talveksi Afrikan ja Aasian trooppisiin ja subtrooppisiin osiin, joiden omat haarahaukat ovat paikkalintuja.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 4.5.

2014: 30.4.

2015: 24.4.

2016: 29.4.

 

——–

Tunturikihuruuhkaa Utsjoella

Jorma Halonen 27.6.2017

Utsjoen kuuluisalla Piesjängällä ja sen poroerotuspaikalla on ollut tänä kesänä – tai siis tämän vuoden kesäkuun loppupuolella – poikkeuksellista kihuruuhkaa. 17.6. paikalta laskettiin peräti 78 yksilöä.

Kyseessä ei sentään ollut ennätys, sillä 2.6.2009 samassa paikassa ynnättiin lähes sata tunturikihua, tarkkaan laskettuina 98. Äkkiseltään voisi luulla, että tällaisten kertymien takana on mainio ravintotilanne. Asia on kuitenkin juuri toisinpäin. Nälkävaellus tuo parvet paikoille, joista löytyy edes jotain syötävää.

Parin edellisen kesän myyrä- ja sopulipaljous kasvatti tunturikihukantaa kuten muidenkin myyränsyöjien määriä. Ruokapulasta tietämättömät kihut ehtivät myöhäisenä keväänä vasta äskettäin ihmettelemään, minne syntymäseutujen edelliskesän ruokapöytä on kadonnut.

Menneen viikon ainoa uusi kevätmuuttaja, leveäpyrstökihu, nähtiin 22.6. Inarin Ukonjärven rantamilla matkalla Venäjän tundralle. Jäämeren rannikolta luultavasti löytyy syötävää, vaikka pientä karvakansaa ei mainittavasti olisi. Leveäpyrstökihu syö nimittäin muiden kihujen tapaan myös muiden lintujen munia ja poikasia eikä se väheksy haaskojakaan.

Kihut ovat lokkien lähisukulaisia, rakenteeltaan niiden kaltaisia, mutta väritykseltään ja käyttäytymiseltään haukkamaisia. Suku on pahin: kihut ryöstävät ison osan ravinnostaan lokeilta ja tiiroilta ahdistelemalla niitä lennossa.

Ilmeisesti juuri muutolta saapunut virtavästäräkki sirkutteli innokkaasti Värriön luonnonpuiston aseman pihassa Sallan Kuutsjärvellä 27.6. Tätä ennen laji oli tavattu Muoniossa, Kolarissa ja Inarissa. Lehtokerttuja on myös tullut lisää, niin että yli puolet tähänastisista havainnoista on kesäkuun loppupuolelta. Vain yksi havainto on oikeasta Lapista, Saanan etelärinteeltä.

Pikkusieppohavaintojen määrä lisääntyi sata prosenttia, kun aikaisemman, Rovaniemen laulajan lisäksi Savukosken Jaurujoella tavattiin toinen 18.6.

 

 

VIIKON LINTU

Tunturikihu

Tunturikihu

Sirkumpolaarinen laji, joka esiintyy lähes kaikilla Jäämerta ympäröivillä rannikkoalueilla. Meillä Tunturi-Lapin paljakka-alueiden lintu.

Asustaa puuttomilla tunturikankailla ja -soilla.

Pesä mitätön syvennys maassa. Munia on tavallisesti kaksi.

Ravintona sopulit ja muut pikkujyrsijät, joiden katovuosina syö hyönteisiä, linnunmunia ja -poikasia, loppukesällä myös marjoja.

Pesivä kanta vaihtelee rajusti ravintotilanteen mukaan: 100-5000 paria. Viime aikoina on ilmeisesti tapahtunut lievää taantumista.

Talvehtii Atlantin keskiosissa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 18.5.

2014: 20.5.

2015: 10.5.

2016: 21.5.

Tämän kevään ensimmäinen havainto 21.5.

 


 

Viimeiset muuttolinnut ennätysmyöhäisiä

Jorma Halonen 20.6.2017

Suuri osa Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) myöhäisimmistä muuttolinnuista on eteläisiä tai kaakkoisia lajeja, joiden levinneisyys juuri ja juuri ulottuu alueellemme. Huonoina vuosina osa niistä voi jäädä kokonaan saapumatta.

Tuoreimmat viisi tulijaa ovat juuri tällaisia.

Rovaniemellä 12.6. tavattu pikkusieppo ehti jo viime viikon katsaukseeni. Hartaasti odotettu sirittäjä kotiutui pari päivää myöhemmin lähes kuukauden vuosien 2003-16 keskiarvostaan jäljessä.

Nämä kaksi lajia on todettu kaikkina, kutakuinkin samalla tavalla kirjattuina keväinä 2003-16. Ensimmäisten sirittäjien havaitsemisessa on outoa, että karkausvuosina tapaamiset ajoittuvat 5.-9.5., muina vuosina 12.-25.5. Pikkusieppo on löydetty kuusi kertaa toukokuussa (ennätys 21.5.2015), kahdeksan kertaa kesäkuussa myöhäisimmän tulopäivän ollessa 12.6.

Laululintujemme parhaimmistoon kuuluva viitakerttunen kuultiin nyt 16.6. Ylitornion maineikkaalla Kuivakankaalla. Tämä Etelä-Aasiassa talvehtiva lintu on levittäytynyt viime vuosisadalla Venäjältä kohti länttä ja luodetta ja sen säännöllisen esiintymisen raja ulottuu maassamme Oulu-Kuusamo-linjalle.

Vuosina 2003-16 viitakerttunen on löytynyt LLY:n alueelta kahdeksana keväänä varhaisimman havaintopäivämäärän ollessa 31.5.2013. LLY:n alueen tiettävästi ensimmäinen viitakerttushavainto tehtiin Kittilän Nilivaarassa 28.6.1979.

Rovaniemen Kaihuanvaarasta 17.6. tavoitettu pikkulepinkäinen on jäänyt näkemättä vain kahtena keväänä aikajaksolla 2003-16. Lajin vähälukuisuudesta johtuen keväiden ensi havainnot vaihtelevat viikkokaupalla: 29.6.2016 ja 6.5.2015.

Tarunhohtoisen sinipyrstön varhaisimmat tuloajat heittelevät lähes kaksi kuukautta. Nyt tuli myöhäisyysennätys: 19.6. Sallan Lehtovaarasta. Aikoinaan Sodankylän Rajalan huhtikuinen löytö (26.4.2002) tuntui miltei uskomattomalta, kunnes 21.4.2011 laji ilmestyi ruokintapaikalle Kilpisjärvellä ja valokuvattiin!

 

VIIKON LINTU

Pikkusieppo

Pesimäalue ulottuu Uralilta eteläisen Ruotsin itärannikolle, Saksaan Balkanin pohjoisosiin. Meillä melko harvalukuinen etelärannikolta Itä-Suomeen.

Suosii vanhahkoa, kosteaa kuusimetsää tai kuusivaltaista sekametsää.

Pesä on puunrungon tai pökkelön varsin avonaisessa syvennyksessä. Munia on tavallisesti viisi tai kuusi.

Hyönteissyöjä, joka voi syksyllä syödä pieniä marjoja.

Pesivän kannan arvellaan viime aikoina kasvaneen. Parimäärä vaihtelee 2000 – 6000.

Talvehtii tiettävästi Intiassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 22.5.

2014: 12.6.

2015: 21.5.

2016: 28.5.

 

——

Keltahemppo Rovaniemellä

Jorma Halonen 13.6.2017

Arokotkabongaus Rovaniemen Kuusiselän kaatopaikalla tuotti mukavan yllätyksen, kun lintuharrastajien korviin kantautui tutuista poikkeava viserrys. Laulaja löytyi ja osoittautui Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella hyvin harvinaiseksi keltahempoksi.

Tiettävästi LLY:n alueen ensimmäinen keltahemppohavainto tehtiin Enontekiön Kilpisjärvellä huhtikuun lopussa 2001. Toinen tieto on Rovaniemen Niskanperältä toukokuulta 2009.

Jos Utsjoen Karigasniemestä 7.6. ilmoitettu isohaarahaukkahavainto hyväksytään BirdLife Suomen rariteettikomiteassa, siitä tulee virallisesti alueellemme uusi lintulaji. Viime vuosina isohaarahaukan vierailut maassamme ovat lisääntyneet: 2015 Tiiraan ilmoitettiin yli 40 havaintoa, viime vuonna 22 ja tänä vuonna tähän mennessä yhdeksän. Lajin Etelä-Ruotsissa pesivä kanta kasvaa, mikä osaltaan selittänee edellä kerrottua.

Isohaarahaukan pikkuveli, haarahaukka, on yksi maailman runsaslukuisimmista petolinnuista, mutta tämä ei erityisemmin näy täällä pohjoisessa. Vuosittaiset havaintomäärät ovat viime aikoina vaihdelleet kahdesta (2013) kymmeneen (2015). Tästä vuodesta voi tulla edellisiä parempi, sillä tähän mennessä haarahaukkatietoja on LLY:n alueelta kertynyt Tiiraan neljä – niistä kolme Kuusiselän kaatopaikalta ja tuorein havainto 12.6. koski kahta yksilöä.

Kaivatut kesän laululinnut, lehtokerttu ja ruokokerttunen, saapuivat tänä vuonna myöhään: edellinen 7.6. ja jälkimmäinen 6.6. Ainakin vuosien 2003-16 osalta kyse on myöhäisyysennätyksistä; lehtokertun ensi havainto ei ole tätä ennen kertaakaan jäänyt kesäkuulle!

Lapinuunilintu tuli 7.6. Rovaniemelle, kaksi päivää ennen vuosien 2003-16 keskiarvoaan. Rovaniemeltä 12.6. löytynyt pikkusieppo oli puolestaan kymmenen päivää keskiarvoaan jäljessä.

Laululintujen kuoroon saapuu joka yö runsaasti lisävoimia, ja monta uutta lajia on vielä odotuslistalla.

 

VIIKON LINTU

Keltahemppo

Keltahemppokoiraan otsa, vatsapuoli ja yläperä ovat kirkkaankeltaiset. – Kuva: Mikko Lantto.

Pieni varpuslintu, joka pesii Välimeren ympäristössä ja Keski-Euroopassa. Harvalukuinen kanta Etelä-Ruotsissa ja Baltiassa. Suomessa pesintä on varmistettu muutaman kerran.

Viihtyy puoliavoimissa kulttuuriympäristöissä.

Pesä puussa. Munia 3-5 kpl.

Ravintona siemenet, pesimäaikana myös hyönteiset.

Ensimmäinen Suomen valloitusyritys 1970-luvulla, uusi 2000-luvulta alkaen (toistaiseksi joitakin satoja havaintoja). Euroopan pesimäkanta 10-14 miljoonaa paria.

Pohjoisimmat keltahemppokannat muuttolintuja, eteläisimmät paikkalintuja.

Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueen aikaisemmat havainnot:

  • 4.2001 Enontekiön Kilpisjärvi,
  • 5.2009 Rovaniemen Niskanperä.

 

—————

Arokotka Rovaniemellä

Jorma Halonen 6.6.2017

Viime sunnuntaina, 4.6., Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) puheenjohtaja Ismo Kreivi oli Rovaniemen Kuusiselän kaatopaikalla lokkeja tarkkailemassa, kun suuri petolintu yllätti hänet. Pitkä- ja leveäsiipinen, kookas lintu oli kotka, mutta mikä?

Siiven etuosa ja selän yläosa olivat selvästi takaosaa vaaleammat. Välissä oli lähes siivenmittainen valkea juova. Tummien kyynärsulkien kärjet olivat valkeat. Pyrstön yläpeitinhöyhenten valkeat kärjet muodostivat yläperään vaalean U-kuvion.

Kun takaselkä oli lisäksi tumma, lintu osoittautui erittäin uhanalaiseksi arokotkaksi. Virallisen hyväksynnän saamiseksi havainto on vielä alistettava BirdLife Suomen rariteettikomitean käsittelyyn. Lapin aikaisemmat, hyväksytyt arokotkahavainnot on lueteltu viereisessä Viikon lintu -tietolaatikossa.

Muutamaa päivää ennen arokotkahavaintoa, 30.5., Mauri Sydänmetsä ja Juhani Honkola tapasivat Inarin kirkonkylässä harvinaisen nummikirvisen. Siitä on ennestään vain yksi havainto LLY:n alueelta, toukokuulta 2015.

Nummikirvisen ohella 30.5. kirjattiin kolme muuta harvinaista lajia. Enontekiön Sotkajärven jäällä lepäili kaksi sepelhanhea, Inarin Toivoniemessä muutti kaksi tundrakurmitsaa ja Kittilän Pakatista löytyi pulmussirri.

Toukokuun viimeisen päivän tulokkaita olivat Utsjoen merikihu ja Inarin pikkusirkku, joka lauloi tutussa, lintuharrastajien keskuudessa maankuulussa paikassa Ivalon keskustan lähellä. Mehiläishaukka nähtiin tänä vuonna vasta kesäkuun puolella, 2.6. Rovaniemellä, missä tehtiin myös tuorein havainto uudesta muuttolintulajista, idänuunilinnusta 5.6.

 

 

VIIKON LINTU

Arokotka

Arokotka kuuluu ns. kontrastikotkiin, joiden toisistaan erottaminen on vaikeaa. Hyvin samannäköisestä savannikotkasta Rovaniemen Kuusiselän nuoren linnun erottaa mm. tumman takaselän perusteella. – Kuva: Olli-Pekka Karlin.

Pesimäalue ulottuu Kaspianmeren pohjoispuolisilta aroilta Mongoliaan. Pesimättömät linnut harhailevat Pohjois- ja Länsi-Euroopassa asti.

Meillä jokseenkin jokavuotinen harhailija. Lapista kolme rariteettikomitean hyväksymää havaintoa. Pesä puussa (tai maassa). Munia yhdestä kolmeen.

Syö jäniksiä, pikkunisäkkäitä ja lintujen poikasia.

Erittäin uhanalainen.

Talvehtii Afrikassa.

Aikaisemmat havainnot:

1980: 28.-30.5. Inari, Ivalo.

1988: 19.7. Utsjoki, Puksujärvi.

2001: 28.10. Inari Tirro.

 

 

 


 

 

Pikkukahlaajien runsautta

Jorma Halonen 30.5.2017

Mennyt viikko oli erityisellä tavalla pikkukahlaajien juhlaa: tyllejä, suo- ja lapinsirrejä, jänkäsirriäisiä sekä vesipääskyjä ynnättiin yhteensä yli 1700 yksilöä. Vuosi sitten vastaava lukema oli vähän yli 200.

Kahlaajien muutto törmäsi nyt laajaan, kolean sateiseen ilmamassaan, ja toi nämä pitkäkoivet tavallista lukuisampina lintuharrastajien ulottuville.

Kevään varhaisin vesipääsky havaittiin Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella 20.5. Enontekiön Mannakoskella. Sen jälkeen, erityisesti helatorstaista alkaen, näitä uimarikahlaajia on nähty yhteensä yli 330, kun vuosi sitten jäätiin 75:een.

Yksi jänkäsirriäinen löytyi Kittilän Pakatista 22.5. Helatorstaina näitä kurppamaisia sirrejä piipersi Rovaniemen Paavalniemen lintutornin edustalla ennätykselliset 20 yksilöä ja 29.5. täkäläisittäin huimat 43. Vähän yli 20 havaintoa 135 jänkäsirriäisestä on jotain aivan muuta kuin viime kevään vastaavan ajankohdan neljä havaintoa viidestä yksilöstä!

Sikäli kuin tiedän, jänkäsirriäistä ei ole koskaan havaittu Pellossa muuttoaikoina. Olen etsinyt lajia itselleni kuntapinnaksi Pellon parhailta soilta – turhaan. Viime sunnuntai muutti tilanteen: Pellon jätevedenpuhdistamolla ruokaili yksi jänkäsirriäinen ja maanantaina Kaaranneskoskella kolme.

Pikkukahlaajien juhlan kruunasivat viime lauantain kolme huippuharvinaista isovesipääskyä Muoniossa. Havainto vaatii vielä harvinaisuushavaintoja tutkivan rariteettikomitean hyväksynnän.

Koko maan tämän kevään toinen tiibetinhanhihavainto tehtiin Kolarin Vaattojärvellä 26.5., kun kaksi yksilöä ruokaili tulvapellolla kolmen kanadanhanhen seurassa. Petolinnuista mainittakoon haarahaukka 22.5. ja sarvipöllö 24.5. Rovaniemellä sekä arosuohaukka Pellossa 28.5.

Lintukevät on runsaat puolitoista viikkoa jäljessä keskimääräisestä. 30.5.2017 LLY:n alueella oli kirjattu 138 saapunutta muuttolintulajia. Vuosi sitten vastaavaan päästiin 8.5. Monista tänne jo ehtineistä lajeista on saatu vasta näyte-erä.

 

VIIKON LINTU

Jänkäsirriäinen

Jänkäsirriäisen väritys on kurppamaisen viiruinen.

Fennoskandian ja Pohjois-Venäjän pikkukahlaaja, jonka itäinen levinneisyys huonosti tunnettu. Meillä se on melko harvalukuinen, runsain Lapin keskiosissa.

Saraa kasvavien avosoiden lintu.

Pesä upottavan hetteikön mättäällä. Munia lähes aina neljä.

Ravintona vesien ja vetisten maiden selkärangattomat.

Pesimäkanta on arvioitu 25 000 – 35 000 pariksi ja tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa (2010) elinvoimaiseksi.

Vesipääsky on ollut jänkäsirriäisen ohella poikkeuksellisen runsas.

Lennossa esitettävä soidinlaulu on törmäpääskymäinen sirinä.

Talvehtimisseudut lienevät Välimeren piirissä ja Etelä-Aasiassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 22.5.

2014: 22.5.

2015: 9.5.

2016: 7.5.

 

Läkähdyttävä vauhti lintumuutossa

Jorma Halonen 23.5.2017

Uusia muuttolintulajeja on kirjattu toukokuussa jo tähän mennessä yli kaksi kertaa niin paljon kuin koko aikaisemman, tammikuun lopusta alkaneen muuttokauden aikana. Tämä johtuu suurelta osalta huhtikuun pitkästä ”takatalvesta”, joka patosi muuttoa.

Kun pääskyt ovat palanneet pihapiiriin ja käen kukunta kuuluu lähimetsästä, monen mielestä kesä on tullut. Näistä kesälinnuista ovat toistaiseksi tulleet vasta etujoukot. Samoin on laita monien muiden myöhäisten tulijoiden kohdalla, ja paljon lajeja on vielä kokonaan saapumatta.

Kirjosiepot valtasivat alueemme tosi nopeasti menneellä viikolla, erityisesti keskiviikkona ja torstaina (17.-18.5.). Keskiviikkona tuttu pihojen pönttölintu ehti Inariin ja Enontekiön Hettaan ja seuraavana päivänä Utsjoen Karigasniemelle.

Maamme ylivoimaisesti runsain lintulaji, pajulintu, tavattiin 18.5. neljässä paikassa napapiirin tuntumassa ja neljä päivää myöhemmin se oli tavoittanut Ivalon. Sen pehmeä, suruvoittoinen säe kuuluu olennaisesti pohjoisen kesään, mutta laulukuoro vahvistuu pitkälle kesäkuun puolelle.

Keskiviikko, 17.5., oli hanhipäivä: Utsjoella löydettiin metsähanhipaljoudesta tundrahanhi ja ylen harvinainen kiljuhanhi, Pellossa taas ihmeteltiin valkoposkihanhea. Toinen kiljuhanhihavainto Kittilästä, 22.5., koski pientä, innokkaasti ääntelevää, kolmen linnun muuttoparvea.

Viime viikonvaihteessa saapui suuri määrä pikkulokkeja ja tiiroja, joiden muutto jatkuu vielä viikkoja. Esimerkiksi Ylitornion Portimo- ja Meltosjärvillä vaikutti lauantaina siltä, että pikkulokkien määrä kasvoi kaiken aikaa Kolmen tornin kierroksen mittaan.

Uusi, pohjoinen ilmavirtaus hidastanee jonkin verran lintujen saapumista, mutta silti jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa lähteä rannoille, peltoaukeille, metsiin ja soille ihastelemaan monipuolista lintuelämää.

 

VIIKON LINTU

Sinirinta

Euraasialainen lintu, joka meillä on lähinnä Lapin asukas.

Mieltynyt erityisesti pajukkoihin ja tunturikoivikoihin. Pesimäpiiri on usein soiden tai vesistöjen reunamilla.

Pesä on maassa. Munia on tavallisesti kuusi tai seitsemän.

Hyönteissyöjä.

Viime vuosikymmeninä sinirinta on taantunut. Sen uhanalaisuusluokitus on nyt silmälläpidettävä. Parimäärä vaihtelee 30 000 – 80 000.

Lapin satakieli, joka on linnustomme parhaita laulajia. Monivivahteinen lavertelu sisältää runsaasti muiden lajien matkintoja. Innokkaimmassa lauluvaiheessa koiras nousee usein näyttävään laululentoon.

Kaksi Suomessa rengastettua sinirintaa on tapettu Pakistanissa. Toisen oli rengastanut Markku Pernu syysmuuton aikana Rovaniemellä.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 10.5.

2014: 28.4.

2015: 8.5.

2016: 7.5.

Tämän kevään varhaisin tavattiin Posiolla 14.5.

 

Kahlaajien ja hyönteissyöjien muutto pääsemässä vauhtiin

Jorma Halonen 16.5.2017

Toukokuun ensimmäinen viikko toi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelle runsaasti uusia muuttolintulajeja, mutta yksilömäärät pysyivät pieninä. Monista lajeista saatiin ikään kuin näyte-erä: yksi tai muutama havainto.

Maamme tämän kevään varhaisin haarapääsky lenteli Rovaniemen Napapiirillä 3.4. ja seuraavana päivänä laji nähtiin Sodankylän Kukasjärvellä. Kolmas löytyi vasta 20.4. Rovaniemen Oikaraisesta ja sitä seuraava 29.4. Rovaniemen Pöykkölästä. Muut neljä havaintoa ovat toukokuun alusta, ja aina on nähty yksinäinen lintu.

Viime viikon maanantain (8.5.) harmaasorsa Ylitorniolta on niin ikään toistaiseksi lajinsa ainoa edustaja, ja yhden havainnon varassa ovat myös lauantain (13.5.) tylli Pellossa sekä sunnuntain mustakurkku-uikku ja jänkäkurppa Rovaniemellä.

Tuoreimmat tiedossa olevat tulijat ovat tiistain, 16.5., suokukko ja keltavästäräkki. Molemmat tekivät keväästä 2003 alkaneen havaintosarjan uudet myöhäisyysennätykset: suokukolla ennätys myöhentyi viikolla, keltavästäräkillä kuudella päivällä.

Kun normaali huhti-toukokuun vaihteen muutto on ruuhkautunut meitä eteläisempään Suomeen odottamaan säiden muuttumista ja hankien sulamista ja toukokuun vaistomuuttajien saapuminen on pääsemässä kunnolla alkuun, voimme odottaa todellista lintujen vyöryä lähipäivinä. Nyt kannattaa liikkua tunnetusti hyvillä lintupaikoilla ihmettelemässä kevään nopeaa etenemistä.

Pian alkavat kirjosiepot vallata pihapönttöjä, kahlaajat mekastaa rannoilla ja soilla sekä suuret sorsa- ja muut vesilintulaumat vallata vauhdilla lisääntyviä sulia vesiä. Kohta kukkunee ensimmäinen käki, ja pajulinnun vieno säe luo kesäistä tunnelmaa metsänreunoihin ja pensaikkomaille.

 

VIIKON LINTU

Mustakurkku-uikku

Mustakurkku-uikku on pienikokoinen, sievä vesilintu.

Esiintyy pesivänä ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Meillä runsain Etelä-Suomessa ja länsirannikolla, sisämaassa hajanaisesti napapiirille asti.

Rehevien pikku järvien, lampareiden ja merenlahtien pienikokoinen uikku.

Pesä on tavallisesti kasvien osista rakennettu kelluva lautta, useimmiten kasvillisuuden seassa, mutta joskus varsin avoimesti. Munia yleensä 4-6 kpl.

Pääravintona hyönteiset ja äyriäiset. Suosii sisämaassa pieniä kalattomia lampia, joissa lajin pääravintoa on runsaasti.

Kanta taantunut viime vuosikymmeninä alle puoleen 1980-luvun lopusta. 2010 arvioitiin pesiviä pareja olevan 1200 – 1700. Kuuluu uhanalaisuusluokkaan ”vaarantuneet”.

Mustakurkku-uikulla on muiden uikkujen tapaan ns. liuskajalat, joissa jokaisessa varpaassa on oma uimaliuskansa.

Talvehtinee Välimerenmaissa ja Keski-Euroopassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 23.4.

2014: 17.4.

2015: 20.4.

2016: 9.4.

 

Jäälokkeja Sodankylässä

Jorma Halonen 9.5.2017

Tornien taiston päivän huippuhavainto tuli Sodankylän Porttipahdasta tornien ulkopuolelta: kaksi erittäin harvinaista jäälokkia.

Tämä pieni, puhtaanvalkoinen Jäämeren lintu muistuttaa oikeastaan enemmän kyyhkystä kuin lokkia. Ennen kuin havainto on virallinen, se on alistettava BirdLife Suomen rariteettikomitean tarkastettavaksi. Onneksi tapauksesta on valokuvia.

Muuttolintulajeja on kirjattu Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella lähes 90, mutta ajankohtaan nähden se on vähän. Muutto on ollut myöhässä jo kauan. Toukokuussa, kaukaa saapuvat lajit ovat ns. vaistomuuttajia, jotka eivät välttämättä piittaa kovin paljon sääoloista – ne voivat pinnistellä jopa päin lumisadetta!

Afrikasta tänne ehtineitä kaukomuuttajia ovat viime päivien tulijoista olleet mm. kivitasku (3.5.), mustaviklo (4.5.), kirjosieppo (5.5.) ja kalatiira (7.5.).

Pellossa koettiin 2.5. peltosirkkuyllätys, kun koko Euroopassa voimakkaasti harvinaistunut laji tupsahti ruokintapaikalle ja nähtiin hyvin muutaman metrin päästä. Viime vuonna lajia ei havaittu LLY:n alueella lainkaan, ja keväiltä 2009-12 ei ole lainkaan lajia koskevia merkintöjä. Peltosirkku kuuluu ranskalaisen keittiön huippuherkkuihin!

Peukaloinen havaitaan tavallisesti omassa elinympäristössään tiheissä, ryteikköisissä metsissä, mutta nyt ensimmäinen tapaaminen osui rovaniemeläiseen pihapiiriin 3.5.

Normaalioloissa lyhytnokkahanhi, 5.5. Inarin Riutulassa, ja harmaasorsa, 8.5. Ylitornion Kuivakangas,  saavat melkoisen maininnan lintu-uutisissamme, mutta jäälokin rinnalla ne ovat ”tavallisia”.

Nyt kannattaa seurata pihojen lintuja, koska talviset olot pakottavat siivekkäitä ihmisasutuksen piiriin.

 

VIIKON LINTU

Kivitasku

Esiintyy lähes koko Euraasiassa ja lisäksi Grönlannin eteläisillä rannikoilla, Kanadan pohjoisimmissa osissa ja Alaskassa. Meillä koko maassa.

Viihtyy avoimilla mailla, mutta myös hyvin väljissä metsämaisemissa.

Pesä useimmiten ahtaassa kivenkolossa. Munia tavallisesti viisi tai kuusi.

Hyönteissyöjä, joka syksyisin voi syödä myös marjoja.

Maamme pesimäkanta on viime vuosikymmeninä taantunut voimakkaasti – Lapin tuntureilla laji on yhä tavallinen.

Talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kanadan ja Alaskan kivitaskuista on geopaikantimilla saatu selville, että mainitut muuttavat Grönlannin ja Länsi-Euroopan yli ja jälkimmäiset suunnistavat lounaaseen yli koko Euraasian jättiläismantereen ja päätyvät Itä-Afrikkaan.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 26.4.

2014: 21.4.

2015: 28.4.

2016: 6.4.

———————–

Linturyntäystä odotellessa

Jorma Halonen 25.4.2017

– Suuri kurkiparvi tulossa Ylitornion Kuivakankaalta!

Näin tekstaili tänään, 25.4., aamupäivällä Jouni Parviainen, entinen Joensuun normaalilyseon luontokerholaiseni lukuvuodelta 1970-71.

Runsaan tunnin kuluttua, ollessani vaimoni kanssa kävelyllä Pellon Havelanpäässä 21 kurkea purjehti miltei ylitsemme pohjoista kohden. Noin suuret kurkiparvet ovat Pellossa harvinaisia, joten näkemämme pitkäkaulat lienevät osa Kuivakankaan parvesta.

Matka linnuntietä Ylitornion Kuivakankaan havaintopisteestä Pellon Havelanpäähän on 47,5 km. Kun soiden mahtilinnut käyttivät siihen 70 min, keskivauhdiksi tuli noin 40 km tunnissa.

Koko Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelta ilmoitettiin 24.4. yli 200 kurkea, suunnilleen saman verran laulujoutsenia, yli 300 harmaalokkia, lähes 200 sepelkyyhkyä ja joitakin kymmeniä hanhia.

Naurulokkien määrä Rovaniemen keskustan vaiheilla lähes kymmenkertaistui, kun 24.4. Ounaskosken partaalla oli 35 ja päivää myöhemmin 300 yksilöä.

Iissä on laskettu 24.4. kurkia pitkälti yli 800 ja Keminmaassa 25.4. kuoveja 254. LLY:n alueen ensimmäinen kuovi tuli Ylitornion Kuivakankaalle 21.4. Seuraavina päivinä on tavattu kolmisenkymmentä yksilöä lisää, joten lajin muutto päässee pian vauhtiin.

Kun lisäksi totean, että muutaman viime päivän aikana tehty 26 havaintoa varpushaukasta, 15 piekanasta ja kahdeksan merikotkasta, kattaus lähiaikojen muuttoryntäykselle alkaa olla valmis.

LLY:n alueella on viritelty valmiuksia isojen lintujen laajamittaiseen tarkkailuun. Nyt on sen aika, ja muutenkin kannattaa retkeillä ahkerasti. Pellossa sen voi tehdä vaikka lauantain ohjatulla linturetkellä, joka alkaa Eeron puistosta klo 8.

Tuoreimmat tulijat: 22.4. metsäviklo ja rautiainen Ranua, 23.4. selkälokki Rovaniemi, 24.4. vuorihemppo Muonio.

 

VIIKON LINTU

Punakylkirastas

Punakylkirastaalla on nimensä mukaisesti punaruskeat kupeet. Poskia kehystävät voimakkaat vaaleat viirut.

Esiintyy Islannista Koillis-Siperiaan painopisteen ollessa pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Runsas ja yleinen koko Suomessa.

Suosii valoisia metsiä, metsäreunoja ja puistoja.

Pesä on useimmiten pienessä kuusessa, usein myös maassa. Munia useimmiten 5-6 kpl.

Syö monenlaisia pieniä selkärangattomia (mm. matoja, kotiloita, hyönteisiä), syksyllä myös marjoja.

Maamme neljänneksi runsain lintulaji pajulinnun, peipon ja metsäkirvisen jälkeen. Parimäärä 1,5-2 miljoonaa.

Voimakas laulunsäe vaihtelee alueittain enemmän kuin minkään muun lintumme.

Tärkeimmät talvialueet Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 21.4.

2014: 18.4.

2015: 19.4.

2016: 12.4.

Tämän kevään toistaiseksi ainoa havainto tehtiin 20.4.

 

 

Ennätystauko lintujen kevätmuutossa

Jorma Halonen 18.4.2017

Viikko sitten kerroin Lapin ja koko Suomen ensimmäisestä haarapääskystä Rovaniemen Napapiirillä. Ehdin myös todeta lintumuuton pysähtyneen kylmän ilmavirtauksen johdosta. Sitä en osannut aavistaa, että kevätmuuton tauko venyisi ja venyisi…

Nykyisen kaltaisen lintuharrastuksen aikana ei koskaan ole käynyt niin, että 9.-15.4. Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella on havaittu yksi ainoa uusi muuttolintulaji: 12.4. sinisuohaukka Ranualla. Huonoimmillaankin vuonna 2008 uusia lajeja kirjattiin yhdeksän ja parhaimmillaan keväällä 2005 peräti 25.

Tänne jo ehtineistä 40 muuttolintulajista vain pulmuset, laulujoutsenet ja peipot ovat helposti havaittavissa. Osa tulokkaista on kääntynyt takaisin. Viimeinen kiuru on ilmoitettu 10.4. Vain yksi töyhtöhyyppä sinnitteli Ylitornion Kuivakankaalla valtatie 21 pientareella 13.4. Vähät sepelkyyhkyt ovat hakeutuneet ruokintapaikoille.

Keväällä 2007 maaliskuun viimeisenä päivänä kaklatti Kemijärven siltojen vaiheilla yli 300 harmaalokkia, tänä vuonna samassa paikassa ei ole nähty ensimmäistäkään. Lupauksena voimistuvasta lokkimuutosta ensimmäisenä pääsiäispäivänä (16.4.) laskettiin Rovaniemen Leipeellä Kemijoen sulalta runsaat 200 harmaalokkia.

Toistaiseksi kaikki västäräkkihavainnot ovat Ranuan Kaitavirralta. Räkättirastaita on tavattu kolme Enontekiötä myöten ja punarintoja yhteensä kuusi.

Viime viikon katsauksestani jäi pois yllättävä sepelrastashavainto keskeltä Ivalon länsipuolista ja vielä täysin talvista erämaa-aluetta 8.4.

Tämän viikon joutunemme vielä elämään muuttolintuköyhyydessä, mutta huhtikuun viimeisellä viikolla uusia lajeja tulee kymmeniä.

 

VIIKON LINTU

Sepelrastas

Muuten musta tai hyvin tumma sepelrastas on helppo tuntea rinnalla olevasta valkoisesta puolikuukuviosta.

Vuoristoseutujen lintu, joka esiintyy laikuittaisesti Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Suomessa se on harvalukuinen perimmäisen Lapin lintu.

Meillä pesimisympäristönä ovat tunturien jyrkänteet ja kalliokurut.

Pesä on useimmiten kalliojyrkänteen pengermällä. Munia 3-6 kpl.

Pesimäaikana syö etenkin matoja, hyönteisiä ja kotiloita, syksyllä marjoja.

Pienen pesimäkannan (noin sata paria) tähden sepelrastas katsotaan maamme uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi.

Maamme sepelrastaat talvehtinevat pääasiassa Etelä-Ranskan ja Espanjan vuoristoseuduilla.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 21.4.

2014: 17.4.

2015: 25.4.

2016: 18.4.

 

————————

Pohjoistuuli pysäytti lintumuuton

Jorma Halonen 12.4.2017

Haarapääsky, västäräkki ja kurki ovat odotetuimpia muuttolintujamme. Kaikki nämä ja monta muuta ehtivät Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueelle menneen viikon lämpiminä päivinä ennen viimeisiä lumisateita ja pohjoisviimaa.

Viime viikolla kirjattiin saapuneiksi neljätoista keväälle uutta muuttolintulajia, kun niitä oli kolmen sitä edeltäneen viikon mittaan tullut yhteensä kuusitoista. Voimakas muuttopyrähdys kesti maanantaista lauantaihin, 3.-8.4.

Haarapääsky taisi tehdä historiaa saapumalla napapiirille ennen etelärannikkoa: 3.4. Rovaniemellä Napapiirin turistirysässä ja seuraavana päivänä Espoossa, Vantaalla ja Sodankylän Kieringissä!

Töyhtöhyyppiä ynnättiin heti ensimmäisenä tulopäivänä 21 Kolarista, Rovaniemeltä ja Ylitorniolta. Muilla paikkakunnilla lajia ei vielä olekaan tavattu.

Kurjesta on toistaiseksi kaksi havaintoa: 5.4. Kittilässä kaksi muuttavaa, 10.4. räntäsadetta vastaan itäkoilliseen pinnistelevä Pellossa.

Torstai, 6.4., toi alueellemme kaksi jalohaukkaa, muutto- ja ampuhaukan, sekä Euroopan pienimmän linnun, hippiäisen.

Västäräkki ja sen lähisukulainen, Suomessa vähälukuinen virtavästäräkki, löytyivät Ranuan Kaitavirralta 7.4. koskikarojen seurasta.

Tuoreimmat tulokkaat ovat sorsia. Haapana- ja tukkasotkapari löytyivät Rovaniemeltä ällistyttävän varhain 8.4. Haapanat olivat oudossa ympäristössä Alakorkalon jäteasemalla, tukkasotkat Valajaskosken sulassa.

Meitä eteläisemmässä Suomessa, etenkin Pohjanlahden rannikolla, on laumoittain muuttolintuja odottamassa säiden paranemista. Jo sitä ennen sieltä voi tipahdella tänne hätäisimpiä, joten liikutaan pääsiäisen aikaan silmät ja korvat auki.

 

 

VIIKON LINTU

Kurki

Pitkäkaulainen ja -koipinen kurki on kookkaimpia lintujamme.

Euraasian pohjoisosien lintu. Pesii meillä koko maassa perimmäistä Lappia lukuun ottamatta.

Alun perin suolintu, joka on kannan runsastuessa sopeutunut pesimään myös järvien ja merenlahtien ruoikoissa, jopa hakkuualueiden pienissä kosteikoissa.

Pesä voi olla avonevalla, suon reunametsikössä tai ruovikossa. Munia kaksi.

Syö pesimäaikana enimmäkseen pikku eläimiä, kuten sammakoita ja isoja hyönteisiä. Loppukesällä ja syksyllä ravintona ovat mm. marjat, perunat, vilja yms. Talven yli säilyneet karpalot (ruotsiksi tranbär) ovat keväisin tärkeitä.

Maamme pesimäkanta on kasvanut voimakkaasti tällä vuosituhannella.

Suomen tunnetuin syysmuuton aikainen levähdyspaikka on Vaasan lähellä oleva Söderfjärdenin meteoriittikraatterin peltoaukea, jossa voi olla yhtaikaa lähes 10 000 kurkea.

Maamme kurjet talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Afrikassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 18.4.

2014: 9.4.

2015: 2.4.

2016: 4.4.

 

————————

Lintumuutto sai vauhtia

Jorma Halonen 4.4.2017

Vaikka maisemat ovat yhä varsin talvisia, lintujen kevätmuutto nytkähti selvästi uuteen vauhtiin menneen viikon aikana. Uusina lajeina kirjattiin mm. varhaiskevään odotetut tulijat: peippo ja kiuru.

Vanhan kansan sananparren vastaisesti peippo ehti ennen kiurua. Ensimmäinen koiraspeippo oli ruokinnalla Pellossa 28.3., ja pian laji oli havaittu kymmenkunta kertaa Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) eteläisissä osissa.

Samana päivänä peipon kanssa saapui tikli Sodankylän Vuotsoon. Toinen yksilö oli ruokinnalla Savukoskella 3.4. Saa nähdä, seuraako viime syksyn ja talven tavallista runsaampien tiklihavaintojen jälkeen erityinen tiklikevät. Tämä värikäs pikkulintu on viime aikoina levittäytynyt kohti pohjoista.

Toistaiseksi LLY:n alueella on nähty vain aprillipäivänä Rovaniemen Aronperältä löytynyt yksinäinen kiuru, mutta sitä ennen ehdittiin maaliskuun lopussa tehdä neljä sepelkyyhkyhavaintoa Pellossa (ensimmäinen 29.3.), Ylitorniolla ja Inarissa.

Hämmästyttävän aikaiset kolme metsähanhea muuttivat korkealla Posion taivaalla niin ikään aprillipäivänä, mutta lajin ennätyspäivämäärä on 19.3. kahden vuoden takaa. Eteläisemmässä Suomessa on nähty jo satoja tuhansia hanhia lepäilemässä ja lentämässä kohti pohjoisia pesimäseutujaan.

Poikkeuksellisen varhaiset hiirihaukat (2 yks.) olivat muuttolennossa Rovaniemen Juotaksessa 2.4. Lajin ennätys on kuitenkin 1.4.2007.

Alkanut viikko tuonee alueellemme suuret määrät siivekästä väkeä. Joukossa on varmaan jo hetken aikaa odotettu töyhtöhyyppä.

Lue lisää www.lapinkansa.fi > Blogit ja www.lly.fi > Kevätmuuttoa.

 

VIIKON LINTU

Tikli

Tikli on värikkäimpiä lintujamme.

Esiintymisalue ulottuu Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Afrikan Atlasvuorilta Keski-Aasiaan. Meillä pääosa tikleistä pesii Pori-Lappeenranta-linjan lounaispuolella, mutta hajanaista esiintymistä suunnilleen linjalle Oulu-Joensuu.

Suosii vanhoja kulttuuriympäristöjä, joiden liepeillä täytyy olla suurikokoisia rikkaruohoja kasvavia joutoalueita. Pesii puutarhoissa ja puistomaisissa metsiköissä.

Kaunis, huolellisesti rakennettu pesä on tavallisesti hyvässä kätkössä korkealla puussa. Munia useimmiten viisi.

Ravintona ympäri vuoden erilaiset siemenet, etenkin takiaisen ja ohdakkeen.  Poikasiaan se ruokkii kuvussa pehmenneiden siementen lisäksi hyönteisillä.

Ensimmäisessä lintuatlastutkimuksessa 1974-79 tikli havaittiin lähes 220 ruudussa (10×10 km), toisessa 1986-89 runsaassa sadassa ja kolmannessa 2006-10 yli 600:ssa. Parimäärä nykyisin noin 13 000.

Suuri osa kannastamme talvehtii kotimaassa, mutta Pohjois-Suomessa muuttolintu. Suomalaisia rengaslintuja on tavattu mm. Alankomaissa ja Luxemburgissa.

Viime vuosien tuloaikoja

2013: 15.4.

2014: 14.4.

2015: 10.5.

2016: 12.4.

 

————————

Urpiaiset tulevat?

Jorma Halonen 28.3.2017

Joinakin vuosina urpiainen käyttäytyy kuin muuttolintu, toisinaan se on runsas talvilintu myös Pohjois-Suomessa. Sen esiintymiseen ja vaelluksiin vaikuttavat sekä koivun että kuusen siemensadot.

Toissa talvena Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella oli hyvin vähän urpiaisia, päättyvänä talvikautena selvästi enemmän, ja juuri näinä päivinä lajin kevätmuutossa on piristymisen merkkejä. Helmikuussa BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään ilmoitettiin vain kaksitoista urpiaishavaintoa 89 linnusta, mutta maaliskuun vastaavat luvut ovat tähän mennessä 47 havaintoa ja 261 yksilöä.

Mustarastaan muutto alkoi kolmen koiraan voimin 21.3. Kolarissa ja Rovaniemellä. Samana päivänä nähtiin varhaisin kottarainen Rovaniemen keskustan vaiheilla.

Aikainen piekana muutti korkealla Sodankylän Vuotson taivaalla kohti koillista 22.3. ja seuraavana päivänä merkittiin muistiin räkättirastas Pellosta ja isokoskelo Ylitorniolta. Nämä ovat toistaiseksi ainoat muutolta saapuneet yksilöt näiden kolmen lajin osalta.

Taviokuurnien lisäksi jollain lailla runsastuneita muuttolintuja ovat laulujoutsen (42 havaintoa), pulmunen (31), vihervarpunen (15) ja harmaalokki (11). Merikotkahavaintojakin on jo yhdeksän Utsjokea myöten.

Perämeren seudun havaintojen perusteella voimme lähipäivinä odottaa ainakin kiurua ja sepelkyyhkyä sekä harmaalokkiparvien kasvua Rovaniemellä.

 

 

VIIKON LINTU

Urpiaiskoiras voi olla kauniin värikäs.

Urpiainen

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja sen pohjoispuolisten tunturimetsien ja tundran eteläreunan lintu Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa levinneisyyden painopiste on pohjoisessa.

Väljien metsien, tunturikoivikoiden ja soiden pajukoiden lintu.

Huolellisesti rakennettu, paksuseinäinen pesä puussa tai pensaassa. Munia 3-7 kpl. Voi pesiä keväällä Etelä-Suomessa ja toisen kerran kesällä Pohjois-Suomessa.

Ravinto vaihtelee vuodenaikojen mukaan: kesällä pääasiassa hyönteisiä, muulloin monenlaiset siemenet (etenkin koivun ja lepän).

Pesimäkanta vaihtelee hurjasti: 200 000 – 800 000 paria. Parhaina kesinä urpiainen on Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueen kuuluvimpia lintuja.

Epäsäännöllinen osittaismuuttaja, josta ei ole alueellamme koottu muuttotilastoja. Rengaslöytöjä Skotlannista Ranskan ja Italian kautta Kiinaan (5113 km).

Pellon kuntalintu.

 

 

———————————————

Hiiripöllöjä ja joitakin muuttolintuja

 

Jorma Halonen 21.3.2017

Tähän mennessä muuttaneiksi tulkittuja lintulajeja on kirjattu Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) alueella kolmetoista.

Yksittäisiä muuttohavaintoja niistä on ilmoitettu Tiira-lintuhavaintojärjestelmään 145 kpl. Noista 145 havainnosta 96 koskee taviokuurnaa, Lapin varhaisinta muuttolintua. Muista muuttolintulajeista on vain 49 havaintoa.

Hiiripöllöstä on pelkästään tämän kuukauden ajalta 92 ilmoitusta ja koko alkuvuodelta noin 300.  Vaikka tämä viikon lintu ei ole varsinainen muuttaja, se on ollut yksi kaikkein näkyvimmistä siivekkäistä etenkin, kun se mielellään patsastelee teiden varsilla, sähkölinjoilla tms.

Menneen viikon uusia muuttolintuja olivat viime keskiviikon (15.3.) mustavaris Sodankylän Askassa ja varpushaukka Rovaniemen Autissa sekä seuraavan päivän sinisorsa Pellon Nuasjärvellä. Sunnuntaina, 19.3., Rovaniemen Korkalovaarasta ja Pellon Sirkkakoskelta löytyi vihervarpusia ja jälkimmäisestä paikasta myös telkkäpari.

Varpushaukan ja sinisorsan ensimmäisten aitojen muuttajien erottaminen täällä talvehtineista oli jälleen vaikeaa, mutta edellä mainitut havainnot olivat paikoilta, joista ei ole aikaisempia tietoja tältä talvelta.

Vihervarpusia tavattiin Pihabongauksessa Ylitorniolla, mutta tammikuun lopun ja nyt tehtyjen uusien havaintojen välissä on lähes kahden kuukauden tauko.

Varhaisimpien telkkien toteaminen oli tällä kertaa helppoa, koska marraskuun lopun jälkeiseltä ajalta ei ole tiedossa yhtään telkkähavaintoa koko LLY:n alueelta.

Seuraava uusi muuttolintulaji voisi hyvin olla mustarastas, jota moni lienee jo kaivannut.

 

VIIKON LINTU

Hiiripöllö

Hiiripöllöllä on läpitunkeva katse.

Pesii koko pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Meillä esiintyminen on painottunut pohjoiseen.

Elinympäristönä ovat harvat havu- ja sekametsät usein soiden ja aukeiden laitamilla. Muuttomatkoilla viihtyy kaikenlaisilla avoimilla ja puoliavoimilla mailla, jopa taajamissa.

Pesä tavallisesti ontossa puussa, joko vanhassa palokärjen kolossa tai tuulen katkaisemassa savupiippukelossa. Pesii myös telkänpöntöissä. Munia on tavallisesti 4-8 kpl, mutta hyvinä myyrävuosina jopa 11.

Ravintona ovat pikkunisäkkäät, ennen kaikkea myyrät.

Parimäärä vaihtelee ravintotilanteen mukaan 1000-6000.

Kierto- ja vaelluslintu. Kittilässä pesäpoikasena rengastettu yksilö ammuttiin Siperian Omskin seudulla muutaman kuukauden ikäisenä.

Tiiraan aikavälillä 1.1.-20.3. on Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta ilmoitettu viime vuosina seuraavat havaintomäärät:

2012: 334,

2013: 8,

2014: 34,

2015: 140,

2016: 304,

2017: 299.

 

——————————————————————————

Yllätysaikainen nokkavarpunen Ylitorniolla

Jorma Halonen 14.3.2017

Eteläisten lehtimetsien, puistojen ja puutarhojen jymynokka, nokkavarpunen, tupsahti lintujen ruokintapaikalle Ylitornion Armassaaressa helmikuun lopussa, 26.2.

Se paransi lajin saapumisennätystä muutamalla päivällä (aikaisempi ennätys 2.3.2003 Pelkosenniemen Kairala) tai sitten ei: 22.2.2011 nähtiin niin ikään Pelkosenniemen Kairalassa nokkavarpunen, joka olisi ilmeisesti pitänyt tulkita muuttaneeksi.

Nokkavarpusesta on ilmoitettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmään viime marraskuun alusta helmikuun loppuun 388 havaintoa 901 yksilöstä. Ylitornion lintu voi olla joku niistä tai sitten Ruotsista tullut.

Laulujoutsenen muutto ehti alkaa vielä nokkavarpusta aikaisemmin, sillä Inarin Virtaniemessä Paatsjoen sulassa ui jo 18.2. pariskunta. Se lienee saapunut Venäjältä tai Norjasta. Kansallislinnusta on sittemmin tehty kolme ilmeistä muuttohavaintoa.

Merikotkatietoja on tullut lisää: 8.3. Lokassa kolme paikallisena, 11.3. kiertelevä lintu Posiolla ja 12.3. koillista kohti muuttanut Sallassa.

Pulmunen on valtaosaltaan kaakkoismuuttaja, joka talvehtii Etelä-Venäjän ja Ukrainan aroilla. Siihen nähden on luontevaa, että tähänastiset kolme havaintoa ovat Lapin lintutieteellisen yhdistyksen toimialueen kaakkoiskulmilta: 8.3. kaksi eri lintua Posiolla ja 11.3. yksi Kemijärven Juujärvellä.

Rovaniemen Ounaskosken ensimmäisen harmaalokkiparven (2.3. seitsemän yks.) jälkeen seuraavat kolme havaintoa tehtiin 13.3. Kittilässä oli aamulla yksi paikallinen, Rovaniemen Valajaskoskelta lähti yksinäinen lintu koillista kohti ja iltapäivällä kaksi yksilöä suunnisti etelään Rovaniemen keskustan yli.

 

VIIKON LINTU

Nokkavarpunen

Kuva: Tapio Huttunen

Euraasian lauhkeiden alueiden ja Pohjois-Afrikan Atlasvuorten pesimälintu. Suosii kulttuuriympäristöjen  lehtipuuvaltaisia metsiä, puistoja ja puutarhoja. Meillä harvalukuinen lähinnä Etelä-Suomessa, mutta pesintöjä on todettu myös Perämeren rannikolla.

Pesä useimmiten lehtipuussa. Munia tavallisesti viisi.

Ravintona etenkin kovakuoriset siemenet (tieteellinen nimi coccothraustes tarkoittaa siemenenrikkojaa).

Parimäärä nykyisin 1000-1500. Pesimäkanta on vankistunut viime vuosikymmeninä.

Osittaismuuttaja, joka voi talvehtia jopa Lapissa. Suomalaisia rengaslintuja on tavattu mm. Alankomaissa, Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa.

Viime vuosien tuloaikoja:

2013: 23.4., 2014: 20.4., 2015: 2.5., 2016: 18.4.

 ———————————————————————-

Lintumuutto alkanut

Jorma Halonen 6.3.2017

Lapin ensimmäisen muuttolinnun, taviokuurnan, muutto on käynnistynyt vuodesta 2003 lähtien neljästi tammikuun lopussa, kuusi kertaa helmikuussa ja neljänä vuonna sitä ei ole kyetty toteamaan runsaan talvehtimisen tähden.

Tänä vuonna varhaisin taviokuurna ilmestyi Inarin Kaamaseen 28.1. Runsaan viikon päästä lintuja oli seitsemän. Tätä kirjoitettaessa (6.3.) kuurnahavaintoja on kertynyt jo 43 noin 250 yksilöstä ja kymmenestä Lapin lintutieteellisen yhdistyksen (LLY) kunnasta.

Taviokuurna on varhaisuudessaan omaa luokkaansa, sillä toiseksi tullut merikotka nähtiin vasta 26.2. Kemijärvellä.

Kaksi päivää myöhemmin Kemijärvellä patsasteli talvikauden ensimmäinen isolepinkäinen koivun latvassa ja lähti sitten määrätietoisesti pohjoiseen. Kyseinen lintu oli todennäköisesti talvehtinut Suomessa, kenties lähiseudulla, mutta muuttohavainnolta tuo vaikuttaa.

Maaliskuun toisena aamuna Rovaniemen Ounaskosken sulan reunalla seisoi yllättäen kahdeksan suurta lokkia, joista yksi oli merilokki ja muut harmaalokkeja. Näky oli talviseen säähän nähden outo, mutta harmaalokin muutto on alkanut viimeisten 15 vuoden aikana kuusi kertaa jo helmikuussa, aikaisimmillaan 6.2.2015 Pellossa. Merilokista on toistaiseksi vain yksi helmikuun havainto: 15.2.2014 Sodankylästä.

Yksinäisiä tilhiä tai pikku parvia on harvakseltaan havaittu pitkin talvea etenkin Rovaniemellä, Inarissa ja Kemijärvellä. 3.3. Pellossa saatiin todistaa outoa muuttoilmiötä, kun pohjoisesta saapui noin 40 töyhtöpään parvi, joka laskeutui hetkeksi puiden latvoihin ja jatkoi saman tien matkaa kohti etelää! Oliko kyseessä ”syysmuuton” häntä vai kevätmuuton aloitusparvi?

Viime vuosien tapaan kevätmuuton alku tullee olemaan pitkäksi venähtävä ja vähälajinen. ”Oikeaa” kevätmuuttoa odotellessa kannattaa silti olla valppaana yllättävien tulijoiden varalta.

 

VIIKON LINTU

Koskikara

Varpuslintu, joka asustaa laikuittaisesti Euroopan ja Keski-Aasian vuoristoalueilla. Meillä se on harvalukuinen pesijä runsasravinteisten, puhdasvetisten purojen ja jokien varsilla lähinnä Lapissa ja Kuusamossa, Etelä-Suomessa satunnaisesti.

Suuri, umpinainen pesä kallionkolossa tai siltojen rakenteissa yms. Munia tavallisesti viisi.

Etsii vedestä sukeltamalla vesihyönteisiä, pikkuäyriäisiä, kotiloita, matoja ja kalanpoikasia.

Pesimäkannan muutokset tunnetaan huonosti, mutta tällä hetkellä sen arvioidaan olevan noin 300 paria. Koskikara oli viime vuonna BirdLife Suomen vuoden lintu, mutta sen erityisseuranta jatkuu vielä tämän kevään (kaikki havainnot pyydetään ilmoittamaan).

Talvella maamme koskikarojen määrä kasvaa huimasti, sillä mm. Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa pesivät linnut tulevat tänne talvehtimaan. Huhtikuun lopulle ehdittäessä ne ovat lähteneet takaisin pesimäpaikoilleen.